Natiaisten nahistelua :)

O: Äiti Suvi kiusaa.
Ä: Mitä sä teit sille?
O:Suvi teki meille. Eikä se puutanu meiltä anteeks muos
Ä:pyysikö
O:ei
Ä:mut kerro mitä se suvi teki tai mistä se riita alko
O:se otti meiltä - hei missä se talo o?
Ä:mitä se suvi otti teiltä
O:tuota.... teki pahaa. Koska me suatiin liikaa. Me otettiin enemmä suklaata.
Eero saapuu: ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ me ei saada uhtään mitään tolta suvilta kun se kahmii kaikki suklaat. Äiti tossa se lusikka.
O:Eero leikitäänkö me autoilla. Tää on supertuhooja. Täss on kartanlukijan paikka. Täss on ihan tavallinen aarresäilutus, rosvojen auto.

Joskus mietin minkälainen erotuomari sitä oikein onkaan. Oliko tässäkään riidassa päätä taikka häntää? Taikinamaistiaisista kaikki alkoi, herkkusuiden perinteinen riita: kuka saa kaapia eniten suklaataikinaa, vaikka kaikilla on tasan saman verran.
Ainainen sisasusten välinen kinastelu kuuluu kait tavanomaiseen arkeen. Liekö sisaruskateutta vaiko vain oman puolensa pitämistä. Kovasti sitä yrittää opettaa myös jakamista, sitä että kaikille riittää ja jokainen saa huomionsa. Hellyyttävä on kuitenkin katsella, kun joskus lapsilla menee hommat hyvin yhteen. Silloin on ilo ylimmillään rikä riemulla ole rajoja!

Ihanaa Uutta Vuotta Kaikille ja Onnen Hetkiä Rakkaittenne Parissa!!

Vuoden 2009 tilinpäätös ja visio vuodelle 2010

Kivoja asioita:
- sain unelmaduunin valmistuttuani uuteen ammattiin
- sain työ- ja vapaa-aikani tasapainoon lyhentämällä työaikaa
- kasvihuoneeni kukoistaa ja leikkimökki odottaa tupaantuliaisia
- lapset ovat olleet terveinä ja oppineet valtavasti uusia taitoja
-Herra Mies on kiitettävästi toteuttanut pieniä projektejani liittyen lähinnä pihaan sekä vanhoihin ja uusiin huonekaluihin
- olen tehnyt mahtavia kirppislöytöjä

Ei niin kivoja asioita:
- jenkkakahvat ovat muuttumattomat
- aloitin opiskelut jälleen kerran, vaikkei nyt yhtään jaksaisi
- siisteyskasvatus ei ole vieläkään mennyt perille

Onpa vaikea keksiä "ei niin kivoja"-asioita. Ehkäpä niitä ei kertakaikkiaan ole, joten voinee sanoa, että tämä vuosi on tuottanut erinomaisen tuloksen. Hyvin on mennyt, vuosi on ollut onnistunut ja tästä on hyvä jatkaa.
Visiot vuodelle 2010:
- testaan uusia suksia ja tuliteriä rullaluistimia
- jenkkakahvojen kadotus kampanja alkakoon sadannen kerran
- yläkerran väliseinäprojekti käynnistynee pikapuoliin
- lauantai-illan aikaa kahdelle illoista pidettäköön kiinni
- perheloma Ruotsiin odottaa tarkempaa reittivalintaa
- latinalaiset tanssikuviot tulkoon tutuiksi
- opettelen paistamaan leipää leivinuunissa
- yritän elää enemmän tässä hetkessä
- nautin enemmän läheisten ja ystävien seurasta, mutta osaan myös sanoa ei ja rentoutua riittävästi ilman minuuttiaikatauluja
- harkitsen edelleen maalaiskissan hankkimista

Aattopäivän tunnelmia

Aattoaamun saunan jälkeen kävimme viemässä kynttilät hevosrakkaittemme haudoille ja ihastelemassa lumivalkeaa metsää. Sitten suuntasimme Joulukirkkoon ja sieltä Mummilaan, jossa juhlavan jouluaterian jälkeen alkoi kova odotus. Tonttuarmeija oli valmiina!
Milloin se Pukki oikein tulee?
Ja tulihan se pukki - aina ajallaan ja aina yhtä leppoisa ja mukava JOulupukki. Maurikaan ei ollut enää yhtä raivotautinen pukin kintaita kohtaan. Kävi enää kolmestio retuuttamassa niitä ja mulkoili sitten sopivan matkan päässä valkopartaa.
Lahjoja tuli runsaasti, kuten arvata saattaa. Kotona joulukuusi tuoksui ihanasti ja loi kauniisti tunnelmaa.

Yksi joulumuisto

Olin silloin pikkutyttö ja kuten tapanamme oli menimme Mummolaan viettämään pikkujoulua. Kaikki naapurit ja tutut oli paikalla ja tietysti unohtumaton Uuno-koira. Naapuruston kolme sisarusta lauloivat heleällä äänellään:

"Tuikkikaa oi joulun tähtöset, kilpaa lasten tähtisilmäin kanssa! Kertokaatte Joulun sanomaa, yhtä uutta yhtä ihanaa,mieltä viihtävää kuin muinen lasna.

Helkkykää, oi Joulun laulelot, rinnoista niin riemurikkahista, Sävel soikoon, leikki leiskukoon, rinnan riemusta se kertokoon,mieltä viihtäen kuin muinen lasna."

Sitten Mummo tarjosi kahvit ja lapsille marjamehua. Juhlan kunniaksi jokainen sai konvehtirasiasta suklaata. Ja Uuno sai hyvällä ruokahalulla kaluta joulukinkun luita pitkälle Loppiaiseen asti.

Joulurauhaa ja hyvää Joulumieltä kaikille blogini lukijoille!

Aika rauhoittua!

On kuulemma olemassa jouluihmisiä. En ole ihan varma mitkä kriteerit ovat, mutta kuvittelen kuuluvani tähän joukkioon. Käsitykseni mukaan jouluihmisille Joulu merkitsee paljon enemmän kuin yksi tavanomainen päivä.

Uskoakseni Jouluihmisyyteni tulee lapsuudesta, jossa JOulua odotettiin jo aikaisin syksystä saakka. Ihania muistoja Joulun ajalta on niin runsaasti, että tuntuu hyvältä jatkaa perinteitä omille lapsukaisille, toivoen että voisi välittää hyvää tunnelmaa. On myös ollut kiva luoda ihan omia, oman perheen tapoja: kuten Jouluaamun sauna.
Olen kuunnellut joululauluja joulukuun ensimmäisistä päivistä lähtien, leiponut pipareita kolmeen kertaan, tehnyt Nissejä ja Nasseja sekä joululimppuja. Nyt alkaa kaikki valmistelut olla pulkassa. Talo on puunattu hitusen tavanomaista viikkosiivousta paremmin, lahjat on ostettu, ystäviä tavattu ja joulukuuset koristeltu!On siis aika rauhoittua ja virittyä Joulun tunnelmaan: nauttia yhdessäolosta ja elämästä yleensä!

Mukavia lukuasentoja...

...osa 1:

Isänmaa - tuo kaikista rakkain!

Sunnuntaina juhlimme Suomen 92. Itsenäisyyspäivää mahtavin menoin täällä kotokaupungissa. Saimme kunnian nähdä arvovaltaisen puolustusvoimien paraatin oikein eturivistä ja kyllä pisti miettimään nämä kaikenmaailman Leopardi-panssarit, miten hienoa on, että elämme rauhan aikaa. Valtavan suuren kiitoksen ansaitsevat kaikki sota-ajan sankarit - niin suuren - ettei sitä voi sanoiksi pukea. Ja vain häivähdyksen voi tuosta ajasta aavistaa, vaikka pala nousee kurkkuun miltei joka kerta Maamme-laulun kuullessa.

Huh, onneksi näitä ei tule kadulla ihan joka päivä vastaan... Sen verran suuren vaikutuksen paraati teki lapsiin, että ovat leikkineet tuntematonta sotilasta herkeämättä viimeiset kolme päivää.