Pienet sienestäjät retkellään

Kylläpä olen ollut laiska tällä kirjoitussaralla. Mutta ehkäpä syynä on ylimääräisen energian kanavoituminen urheiluun. (katso edellinen teksti).

On syksy. Tänä syksynä lapsukaiset ovat ilahduttaneet sienestysinnollaan. "Saalaaks me mennä siänestää tikkumetsää?" No toki olen päästänyt lapsoset sienelle, kun ovat luvanneet pysytellä näköpiirissä. Ja niin ovat tuoneet korit pullollaan karvarouskuja, herkkutatteja, haperoita ja on sieltä korista löytynyt muutama lehmäntattikin.
Päivän suurin saalis oli tässä! Mutta pilkkominen on parasta puuhaa, siihen riittää intoa, kun kerrankin saa käyttää "kunnon puukkoa". (huh: äidin selkäpiitä kyllä hitusen karmii, mutta kaipa se on lapsosten opittava käden taitoja...)
Innostus sienipuuhiin päättyy kyllä valitettavasti tähän poikien ja Neiti Nokkosen osalta. Herkkutattimuhennos ei uppoa. Mutta ehkäpä joku kaunis päivä!

Ylistys urheilulle!

Must on tullu - urheiluhullu....
...ja olen niii-iiin ylpeä itsestäni! Olenhan tähän saakka ollut laiskanpulskea nautinnonhaluinen härkä, joka inhoaa yli kaiken hikoilemista. Vain leppoisat liikuntamuodot rauhallisista ratsastuslenkeistä ja ehkäpä muutama mutkamäki on aiemmin tullut kyseeseen (onhan palkintona ollut lämmin kaakao ja vielä lämpimämpi sauna).

Mutta joo. Olen siis notkunut koko kesän jalkapallo-/yleisurheilukentän laidalla ja havainnut itsessäni oudohkoja haaveita: voi että olisi kivaa päästä itsekin pelaamaan ja jospa kumpa saisi nämä läskit lihaksiksi.

Ajatustasolla mentiin alkusyksyyn ja niin vain päätin lähteä kokeilemaan lähiklubin zumbaa ja siinäpä vasta oman tuntuinen laji. Mahtavaa musiikkia maailman eri laidoilta ja mielettömää veivausta ja jammausta rennolla meiningillä! Hiki valuu, se ei haittaa. Ohjaajan mukaan zunbahiki on ihan erilaista kuin vaikka juoksulenkin jälkeen. Tässä tulee hiki, kun joutuu käyttämään niin paljon vartalon syviä lihaksia. No nyt on zumbailtu kahdesti viikossa ja jos ei uuma ole kaventunut, niin ainakin mieliala on kummasti kohentunut ja siinä sivussa ryhti parantunut. Ja voi että tekee selälle hyvää! Suosittelen, suosittelen ja vielä kerran suosittelen.

Tästä liikunnallisuudesta saan siis kiittää urheilullisia lapsiani. Liikunnan ilo ja ihme on näissä kavereissa nähtävissä! Tänään käytiin toista kertaa jäähallissa luistelemassa ja kehitys viime talvesta on valtaisa! Nyt alkaa veljeksillä olla menossa mukana jo hitusen vauhtiakin ja pyllähdyksiä sattuu enää vain kaksi yhtä kierrosta kohden! Tässä vielä muutamia tilannekuvia Kesäniemen futistreeneistä:Täydellistä! :)