Joten aloitetaanpa tärkeimmästä: Veljekset viettivät elämänsä ensimmäisiä kaverisynttäreitään naamiaisteemalla ja siinäpä riitti valvojilla valvomista, kun viitisentoista viikaria pistivät ranttaliksi.
(huh - kuulostaa hurjemmalta kuin mitä oli. Olin nimittäin varautunut paljhon villimpään menoon, mutta yllättävän mukavasti sakki jakautui kolmeen ryhmään. Yksi porukka leikki yläkerrassa Playmobiileilla, toinen alakerrassa sekalaisilla leluilla ja kolmas porukka kasaili paketeista saatuja uusia leluja. Joten no problem.)
Sitten koitti kakkuhetki ja tarjolle oli tietysti loihdittu monenmoista. Suklaisia muffinsseja, joiden taikinasta unohdin taitavasti kananmunat. Hyvin kävi kaupaksi silti ja onneksi pysyivät koossa pikkuvuoissaan!
Suussasulava suklaakakku - nam. Ehkä arvanette, että Emäntä on suuri suklaanystävä...
Eeron merirosvokakku: hiiohoi!
Ossin merirosvokakku:hiiohoi!
Ja aiheeseen sopivat pikkusuolaiset olivat pienten poikien ja yhden tytön mieleen.
Ensin laulettiin Iso-Veikalle ja sitten Pikku-Veikalle. Ikäeroa veljeksillä viisi minuuttia!
Mukavat juhlat kerrassaan. Ja näin taisi tuumia myös Maan Mahtavin Mauri-Majuri.
Mauri lekotteli tyytyväisenä sohvalla ja hoiti imurin tehtävät kiitettävästi Onni Konnalan kanssa.
Onnea vielä rakkaimmilleni!
