Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arki. Näytä kaikki tekstit

torstai 12. huhtikuuta 2012

Tervetuloa Kevät!

Niin on jo kevät taas pitkällä. Mikä kumma siinä on että valo ja pidentynyt päivä tuo intoa arjen askareisiin? Tietokoneella istuessani voin katsella useita viikkoja ahkeroinutta talitiaista. On jo pesänrakennuspuuhissa ja valloittanut Pönttöpäivien parin vuoden takaisen tekeleen.

Viime viikonloppuna koimme todellista jälleennäkemisen riemua, kun uskollinen kurkipariskunta kaarteli pitkän tovin talomme päällä. Ihan kuin varmistakseen, että huomaamme, että ovat palanneet Etelänreissultaan! On ne komeita elukoita nuo kurjet, ketakaikkiaan!
Pojat ovat päässeet vihdoin kokeilemaan 7-vuotislahjojaan: uuden karheita polkupyöriään ja Suvi suloinen polkee turvallisen tasaista kyytiä apupyörillään.

Arki soljuu omalla painollaan ja ai että nautin näistä perjantaivapaista. Valitettavasti tätä ihanuutta kestää enää elokuuhun, sitten alkaa töissä ramppaaminen viitenä päivänä. Boring boring boring.

Riemuisia kevätpäiviä ystäväni!

tiistai 13. joulukuuta 2011

Täällä yksi sisupussi

Tänä aamuna on vaikea kirjoittaa mitään iloista. Tunnustan olevani juuri nyt jonkinmoinen mielensäpahoittaja. Pieniä ja vähän isompiakin huolia ja murheita on tähän syksyyn mahtunut ihan kiitettävästi, joten toivoisin jo joulurauhaa sydämiimme, myös omaani.

Pieniä ikävyyksiä ovat flunssat ja vatsapöpöt, Ossi-poloisen viides silmätulehdus syksylle ja nyt jyllää kovan kuumeen kera inhottava vatsatauti korvatulehdukseen menevästä antibiootista huolimatta.

Lievää raivomieltä ovat aiheuttaneet myös mokomat kissat, jotka välitömästi tilaisuuden koittaessa lorottavat autuaasti sänkyihin. Luulin, että leikkaus olisi saanut tämän inhottavan tavan loppumaan, mutta viikko leikkauksesta ja jo kahdesti on saatu tällä viikolla pyykätä patjoja myöten. Ei tässä muutakaan tekemistä olisi, eihän? Joten, kissojen rattoisa elämä sisäkissoina loppuu alta aikayksikön jos tämä meno jatkuu ja saavat tosissaan siirtyä autotalliin asustamaan. En edelleenkään ole muuttunut kissaihmiseksi, valitan.

Lähestyvä joulu luo väistämättä pieniä paineita. Yllätys yllätys: ystävien osoitteet ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. No - pitkällisten etsintöjen jälkeen koneelta löytyi yksi tiedosto vuodelta kivi ja koska rakkaat ystävämme ovat niin eläväistä sakkia, niin vain harva asui enää kymmenen vuoden takaisessa kodissaan. Joten nyt alkakoon perinteeksi muodostunut osoitteiden metsästysrumba. Myös Korvatunturin kaverin tilaus on vielä vahvistamatta ja pipareita lukuunottamatta kaikki jouluvalmistelut hankintoineen tekemättä. Relaa Heena Relaa, kaiken ei tarvitse olla tiptop, yritän hokea itselleni. Tärkeintä on lähestyvän juhlan odotus ja kodin tunnelma. Joten lupaan yrittää hiukan höllätä.

Mutta on tässä yksi mielensäiloittajakin käynyt tartuttamassa fiilistään: " Äitiiiiii - kuutele: ma osaan sanoo äRRRRRRRRän!!" Ja niinpä tuo pieni neitonen päräyttelee menemään onnensa kukkuloilla ja haRRjoittelee äRRänkieRRRänympäRRRioRRRenässänpistäntaskuun!

Kyllä se taas tästä, ilon pilkahduksia havaittavissa! Päivä kääntyköön paremmaksi!

Lähden katsomaan onko Villa Kiakulassa OnnenMunasia :)

maanantai 14. joulukuuta 2009