Kesäkauden avaus

Vappuihini on aina kuulunut aimo annos jännitystä, odotusta ja iloisen juhlan tuntua. Pienestä pitäen.

Pikkulikkana hupaisaa oli perhetuttujen kanssa vietetyt vappujuhlat, milloin naapurin isäntä esiintyi balettiasu päällä ja tunnelma oli koomisuudessaan hyvin hyvin hilpeä. Usein on Kutvosta ja Hulkkosta ihan ikävä. Runsaasti simaa, itsetehtyjä munkkeja sekä ketsuppipurkilla pursotettuja epämuodostuneita tippaleipiä. Katselen usein mustavalkokuvia vapunpäivältä, kun olimme koko perhe kotokylämme vappukarnevaalia ihmettelemässä!

Nuoruuden kultaisina vuosina vaput on vietetty aina porukassa. Alkuilta jääkiekko-ottelun ryydittämänä kuohujuomien paukahdellessa ja huipentuen yökerhojen tanssilattialle tonotyttöjen tanssahteluun kevyenkeveissä kesäisissä kukkamekoissa, ylioppilaslakki kovia kolhuja kokeneena.

Seitsemän vuotta sitten mukaan astui Herra Mies. Ensirakkauden huuruissa Etelä-Haagasta suunnistimme kohti Koskelan kemuja. Vatsanpohjalla kutkutti jännityksestä, kuin ensitreffeille mennessä. Olin vihdoinkin löytänyt omani! Monena vuotena retkeilimme Ullanlinnanmäellä picnic-herkkuinemme ja nyttemmin lasten tullen kohteenamme on ollut Nuuksio erinomaisella seurueella varustettuna.

Olimme päättäneet ottaa vappuaaton ihan tavallisen illan merkeissä. Yllätykseksi saimmekin kutsun radan toiselle puolen. Mietin ensin, mennäkö vai ei. Jaksaako lähteä hulivilikatraan kanssa. Sitten mieleeni tuli omat lapsuuteni vaput. Päätin, että haluan siirtää lapsilleni saman tunteen. Vappu ei ole mikään tavallinen päivä, se on ilon juhla.

Oi ystävät rakkaat lähellä ja kaukana - iloisia vapputunnelmia jokaiseen kotiin!!

Satu meni saunaan - laittoi laukun naulaan

Vietimme lauantaina tyttöjen saunailtaa - radan toisella puolen. Kyllä oli ruhtinaallista istua upouuden karhean raikkaan saunan lauteille ja viskellä vesiä kihisevän puukiukaan koloisille kiville. Kaiken kruunasi kiireettömyys ja huoleton jutustelu jalkaraspeista, itseruskettavista, kasvihuoneista ja ruuan laitosta. Vähän väliä juttu kuitenkin kääntyi lapsiin, uhmaan ja vauvoihin. Vähän väliä.

Vähän on erilaiset puheenaiheet kuin kymmenen vuotta sitten. Tai viisikin.

Elämä on onnellisesti keikahtanut nuorten rouvien järkevämmälle puolelle. Ehkä tyttöjen iltamat pitäisi nimetä uudelleen vaikka rouvien riennoiksi.

Munkkeja munkkeja, enemmän munkkeja

Hullu Puutarhuri on aloittanut vauvojensa ulkoiluttamisen. Aamutuimaan nostaa pienokaiset minikasvariinsa, suojaa paahteelta harsoilla ja liikuttelee kasvejansa pitkin päivää auringon mukaan varjon paikkaan.

Tänään ilahtui suuresti kun pihalle oli ilmestynyt toistakymmentä jätesäkillistä yllätyksiä suoraan Monnista. Luultavasti kuivunutta nurmea lehtimössön seassa. Näitä ihanuuksia hän aikoo käyttää kompostorin kuivikkeena tarkassa suhteessa sekoitettuna purun, hevonpeen ja oksahakkeen kanssa.

Ei enää siemenkirjeet riittäneet Puutarhurin iltapuhteeksi. Päätti järjestää ihkaomat taimenvaihdot tontillaan sekä osallistua toukokuussa taimenvaihtomarkkinoille Vantaan perukoille.

Puutarhurin pihamaalle on myös ilmestynyt lantala. Tuoksu on sen mukaista - voisi kait sanoa maanläheistä. Herra Mies epäilee kovin saadaanko koko traktorin peräkärryllinen aitoa tavaraa tuhottua varsinaisen multakasan tieltä. Renkipojat lapioivat munkkeja totisina pyörän tarakalle ja kuskaavat niitä mitä yllätyksellisempiin paikkoihin. Välillä istuvat itsekin tarakalla toisiaan kyyditen ja ilmoittavat reteesti lähtevänsä tansseihin.

Ovatko korkit kiinni?

Iltaluennolla käsiteltiin imetyksen ihmeellistä maailmaa. Sitä miten saadaan 6kk:n täysimetystavoite nostettua tämänhetkisestä 37%:sta 80%:iin. Imetystä pitää myydä lapsen oikeutena, vauvalla olisi oltava oikeus aitoon rintaan pullomaidon sijaan.

Kävimme läpi imetyksen haasteita ja vaikeuksia koko kahden tunnin ajan. Musta sauhu alkoi jossain vaiheessa nousta korvistani. Esille nostettiin kaikki mahdolliset ontelonisäiset ja babyblues-äidit, silikonisissejä unohtamatta. Huomiota kiinnitettiin keskosvauvojen kehittymättömään imemisrefleksiin, down-vauvoihin ja suu-kitalakihalkioisiin. Kaikki eri vauvatemperamentit sekä olosuhteet apuvälineineen käsiteltiin. Mutta ei sanallakaan ei mainintaa - ei viittausta. Kaikista muista kyllä, mutta ei meikäläisistä mittään. Kyllä alkoi harmittaa. Näinkö tulevia terveyssisaria koulutetaan??

Viuh - viuh. Lopuksi oli jo pakko viuhtoa käsivartta ja avata sanainen arkkuni: "Jos yhden lapsen imetys on näin haastavaa ja monimutkaista, niin muistakaa - oi tulevat terkkarit, että monikkomammat tarvitsevat tässäkin asiassa vähintään kaksinkertaisen tuen."

Ei niin aurinkoinen matka.

Hiljaiseksi vetää. Kovin on ollut synkeä päivä, vaikka aurinko on kuinka yrittänyt välkähdellä. Ikävä tragedia on ollut ajatuksissa koko päivän ja sen kauheus, ettei oikein edes uskalla ajatella.

Suru ja murhe on suuri kaikkien osallisten puolesta. Sydän vähän pelokas, mutta toiveikas. Rukous läsnä.

Todistusaineistoa

Otin valokuvia talostamme - lähinnä sisältä. Olo niin epätoivoinen, että pakko on jotain keksiä. Komeita otoksia huoneistamme, tavaroistamme. Niistä tuli todella persoonallisia. Uskaltaisinkohan kaupitella niitä johonkin sisustuslehteen; vähän kuin "Rappioromantiikkaa ja elämisen makua lapsiperheessä" tai "Uusi järjestys lastenhuoneessa".

ÄÄH. Herra Mies oli siivonnut eilen paikat puhtaaksi, kun tulinkoulusta. Oli ihana astua siistiin, hiekattomaan eteiseen, suunnata katse muruttomaan pöydän alustaan.

Enää ei ole jälkeäkään siisteydestä jäljestä. Kaunis muisto vain. Pyörremysrky on vieraillut talossamme, pommi iskeytynyt keittiöön. Vapaata laskutilaa ei löydy mistään, lattialla saa tarkoin katsoa minkä legopalikan päälle astuu. Pöydät, tuolit, patjat, pehmusteet huajn hajan. Vuori yövaatteita sohvapöydällä, parittomia sukkia parin metrin välein. Legoja, autoja, junaradan pätkiä, playmobileja huiskis haiskis. Iloinen sekametelisoppa. Yläkerrasta puhumattakaan. Siellä vallitsee joka kerta uusi yllättävä järjestys. Miten kolmivuotiaat jaksavatkaan raahata sänkyjään perässään toiselle puolelle huonetta. Ainakin voimat kasvaa, jos ei muuta.

En jaksa liikauttaa eväänikään. Otinpahan tästäkin muistot pojillemme, jospa jonkain päivänä oppisivat siisteysteen. Todistusaineistoa tuleville vaimokokelaille. Että tallaista siisteyskasvatusta ovat saaneet.

Tulen tyynen rauhallisesti hulluksi.

Haikeaa ja vaikeaa

Päiväkotihakemus on tehty. Hyvissä ajoin, kun kuulin että on viidentoista lapsen jono. Tammikuusta 2009. Neiti Nokkonen on silloin samanikäinen kuin Pojat olivat aikoinaan päiväkotiin lähtiessään. Niin pieni vielä. Onneksi on Isot Veljet suojelemassa.

Olisin kyllä mieluusti Kotiäitinä. Kotirouvana valtakunnassani.

Äskenkin istuivat sohvalla katsomassa Muuraa. Hersyvän kuplivasti hekottivat samaan tahtiin, niin hauskaa oli. Ei siinä voi Äidin sydän muuta kuin sulaa.

Vastarannan kiiski

Minusta on tainnut kehkeytyä oikea vastarannan kiiski - hankala tyyppi - ehkäpä silmätikkukin. Tai sitten vaan kaikki ikävät asiat ja yhteensattumat osuvat alvariinsa juuri minun kohdalle.

On ärsyttävää, että kaikista etuuksista joutuu taistelemaan, pitämään puoliaan kuin raivotautinen hyeena, kysymään kysymyksiä, joita tuskin kukaan on aiemmin kysynyt. Vaatimaan perusteluita. Olen ehkä jonkunsortin ennakkotapaus - friikki - mikä lie erilainen nuori.

Haluan vain saman, minkä muutkin. Tasa-arvoa - oikeudenmukaisuutta ja sitä, että asiat hoidetaan asiallisesti ja täsmällisesti, tehokkaasti. Ilman, että joutuu alvariinsa kyselemään missä mennään ja tuntemaan, että anteeksi - olen olemassa.

Isoista asioista ei nytkään ole kyse, vaan periaattesta. En taistele muutamasta hassusta liikuntasetelistä, minimaalisesta bonuksesta enkä työharjoittelupaikasta kilometrien päässä. Kyllä minä niitä ilmankin pärjään. Pärstäkerroin ei saisi vaikuttaa, mutta näköjään sillä on suurempi merkitys mitä uskommekaan.

Siltä ainakin tuntuu.

Tuolileikkejä

Lampoliina on menettänyt suosionsa - tilalle on tullut tuolit ja tuolileikit.

Talostamme löytyy 14 tuolia, 3 syöttötuolia, lasten pirttipöytä penkkeineen, joten rakennusaineita riittää. Ja kaikki on otettava joka kerta mukaan. Ei riitä muutama tuoli - vaan pitää olla kaikki.

Tuoleista rakennetaan junaa ja bussia, mutta useimmiten tiilitaloa Reiskalle ja Raimolle. Joskus kyhäelmä on terassi, joskus maja, joskus vankila. Milloin mikäkin temppurata.

Eihän siinä mitään. Tekisi kyllä mieli köyttää tuolit kettingeillä pöytään kiinni.

Pölkkypää mikä pölkkypää

Hullu Puutarhuri on pölkkypää pahimmasta päästä. On saanut aikaiseksi ongelmia, jätteitä ja ongelmajätteitä. Haluaa kaiken, heti ja nyt ja ajattelee vasta sitten. Niinkuin taas pääsi käymään. Ja Herra Mies riemuitsee.......

Tilasi ensin tallille 24 kpl ratapöllejä tarhojen tolppien uusimista varten. Tyytyväisenä myhäili, kun ahkerat naapurit olivat vahingossa tuoneet uuden uutukaisia, öljynhajuisia, vasta kyllästettyjä. Ajatteli, että nuo tolpat ainakin kestää.

Sillanrakennussuunnitelmat, nurmikon reunustamiset, ojan pengertämiset sekä uusien perennapenkkien valtaaminen sai Puutarhurin anelemaan Herra Miehenkin pöllien haku matkalle. Selkä vääränä Mies nosteli Naapurin Isännän kanssa 26 pölkkyä, kippasivat traktorilla pihamme perälle uusia rakennelmia odottamaan.

Sitten koitti kevät. Puutarhuri Renkineen käänsi uuden perunamaan ja Herra Mies ehdotti pottumaan rajaamista pölleillä. Siinä vaiheessa Puutarhuriin iski epäilys - kohta kauhistus - myöhemmin paniikki.

Tieto lisää tuskaa. Ratapöllit on kyllästetty kreoliittiöljyllä, joka on syöpävaarallinen ympäristömyrkky. Pahempi kuin asbesti. Ihokosketusta pölleihin tulee välttää, kaivo on oltava väh. 10m päässä, samoin syötävät hyötykasvit. Kreosiittiöljyssä on tuhansia eri yhdisteitä, joista mm. PAH-yhdisteet aiheuttavat syöpää ja lapsettomuutta. Pöllit on hävitettävä ongelmajätelaitoksella.

Tyhmyydestä sakotetaan. Turhaa työtä tuli siis tehtyä. Ei auttanut muu kuin tilata Naapurin Isäntä taas apuun ja kuljettaa pahuksen pölkyt äkkiä takaisin sinne mistä ovat löytyneetkin.

Hiialahei vaan.

Olipa kerran Neiti Kevät...

...joka tulla rymisteli paikalle ja teki lumelle katoamistempun. Nostatti piipat mullasta - avasi krookuksien ja leskenlehtien nuput. Lennätti kumeasti töräyttelevät laulujoutsenet paikalle ja sai aikaan metsälintujen aamukonsertin.

Yksinkertaisesti olemuksellaan teki iloisen mielen - onnellisen odottavan olotilan.

Neiti Kevät kohtasi myös Pojat. Keskenään ulkoillessaan oli Isoveli viskannut kumisaappaat, villasukat ja sukat pois. Innoissansa käyskenteli lilluvan märällä nurmikolla ja tyynen rauhallisena ilmoitti: "Kevät on tullut".