Näin on näppylät...

Tämän Joulun tulen muistamaan, monestakin syystä. Yksi niistä on vesirokko, joka rantautui juuri Joulun alla kotokartanoomme. Eero ihmetteli jo muutamaa päivää aiemmin, sormien välissä olevaa inhottavaa rakkulaa, jonka minä hoitoalan ammattilainen veikkasin syyläksi. No lauantaina Velipojat olivat Kiekon pikkujoulutapahtumassa ja suihkussa treenin jälkeen Isäntä kiinnitti huomiota Eeron varsin näppyläiseen vartaloon. Niin oli tartunta saatu rokotuksista huolimatta. Ja iltapäivän kuluessa myös sisaruksille alkoi nousta näppyä toisen perään. Yksi yö kutisutti, mutta sitten alkoi helpottaa. Onneksi selvisimme vähällä. Mutta tämän vuoksi lapset eivät päässeet Joulukirkkoon, joten kirkkohetki oli varsin kommellukseton aeimpiin verrattuna.
 
Haudoilla käytiin, tietysti, kuten kaikkina Jouluina aimminkin.  Ja sitten alkoi odotus - lapsilla ja vähän myös Äidillä.
 
Ja Mauri Pitkäkuonolla.

Milloin se Pukki tulee? Onko se Se Oikea Pukki?

 Tulihan se lopulta. Akateemisen vartin myöhässä. kuten asiaan kuuluu. Pakettiautolla tietenkin, milläs muulla autolla niitä Paketteja voikaan kuskata. Oho, meinasi tulla väärästä portista. Onneksi tajusi toisen. Ja Pukki kertoi isoveljestään, jonka kanssa kantoivat pikkupoikina kaksi karitsavauvaa puolentoistakilometrin päästä naapurista kotiinsa. Ja muistutti hoitamaan omia elukoitamme hyvin. Suvi Suloisuus esitti Pukille muutaman voimisteluliikkeen, kuten niskahartiaseisonta, vaaka, piruettihyppy ja balettiseisonta.
 
Ossi kaivaa Pukin kanssa säkkiä. Löytyihän sieltä: kauko-ohjattava ralliauto Ossille ja formula-auto Eerolle. Suville barbinvaatteita ja kaikille yhteiseksi Singstar-laulupeli.
 
Kyllä oli mukavaa tavata jälleen Joulupukki ja kutsu kävi ensi vuodelle uudestaan. Hyvää Joulua blogini lukijoille!

Kirkossa kajahtaa, osa kuusi.

Kuten Joulun perinteisiimme kuuluu, tänäkin vuonna kävimme aattopäivän joulukirkossa. Kuten aina - siellä sattuu yleensä jotakin hupaisaa. Ensimmäisellä kerralla Ossi puri Eeroa sormesta, kun napsivat saarnan aikana tutteja toistensa suustaan. Silloin kajahti ulvova huuto niin lujaa kuin vain yksivuotiaan kurkusta voi lähteä. Toisena vuonna Eero ei suostunut antamaan kolehtia, vaan pisti tarkan markan miehinä kolikkonsa omaan taskuun.
Tänä vuonna virsien veisuun jälkeen Pappi sanoi" No niin - nyt on sitten lasten vuoro tulla tänne eteen!" ja kuten aiempina vuosina, oletin, että kyseessä on jokin tuttu lastenlaulu, johon saa kaikki kirkon lapset osallistua ja lähetin lapsoseni rohkeasti menemään eteen. Eero empiväinen ei suostunut lähtemään, vaan jäi mieluummin Äidin syliin irrottelemaan heiluvaa etuhammastaan.
Mitä kummaa? Muut lavalle menevät lapsoset olivat 10-11-vuotiaita punaisiin puettuja kuorolaisia. Ossi 6-v ja Suvi 4-v menivät muina miehinä tämän lastenkuoron eturiviin ryhdikkäänä seisomaan, niinkuin kuorossa kuuluu.
- O-Ou. Toivottavasti laulavat tuttuja lauluja, mutta kattia kansa: "Ja nyt sitten tämä lastenkuoro esittää 11-vuotiaan Ville-pojan itsesanoittamia ja säveltämiä lauluja!" Kertoili pappi.
Voi poloisia, ajattelin. Joutua nyt mukaan kuoroon, vieläpä eturiviin ja esittämään ventovieraita lauluja koko kansalle.
Kun ensimmäinen kappale oli kunnialla ohi, Suvi etunenässä pyrki kuorosta pois. Mutta ehei: Edessä istuva täti ohjasi topakasti sisarukset takaisin laulamaan, sillä eihän esitys vielä ollut ohi.
Eeroa nauratti. Äitiä nauratti. Suvi lauleli omiaan sujuvasti kuoron mukana. Ossia ei naurattanut, mutta kuten asiaan kuului Ossi liikutteli huuliaan ja seisoi hyvässä ryhdissä.
Hienosti meni extempore-esitys! Taisi kyllä kuorolaiset vähän ihmetellä ketä olivat nämä kaksi ventovierasta esiintyjää. Tästä kunniakkaasta suorituksesta Ossi ja Suvi saivat hiukan ylimääräistä kolehtia, sillä kellä aikuisella olisi pokkaa tehdä sama?

Joulutarina

Suurella antaumuksella sisarukset miettivät joululahjatoiveitaan jo marraskuusta lähtien. Kuvastojen selailu, haaveilu ja toiveiden kirjoittaminen toi aikaan pienen jännityksen: Minkäköhän toiveen pukki toteuttaa? Eero toivoi Tulen Temppeliä, Ossi toivoi legomönkijää Suvi Suloinen sitten nukenhoitokeskusta.Kun toiveet oli saatu kirjoitettua, kirjeet pakattiin salaisuuksien laatikkoon, jonka lapset kiikuttivat eräänä lauantai-iltana keskelle pihanurmea (nii-iin, luntahan ei tänä Jouluna ollut). Jännittyneinä lapsoset kiiruhtivat olkkarin ikkunan alle tiirailemaan, josko metsässä alkaisi näkyä liikehdintää. Sillä tiedättehän: metsätontut ovat liikkeellä etenkin joulukuun lauantai-iltoina ja toimittavat toivomuskirjeitä suoraan Korvatunturille pikalähetyksinä.
Talosta sammutettiin kaikki valot, vain kuuseen jätettiin kynttilät loistamaan. Radiosta soi "kansa kartanon hiljaisen" ja jännittynyt tunnelma alkoi olla käsinkoskelteva. Kymmeneen minuuttiin mitään ei tapahtunut ja kohta unihiekkakin alkoi painaa pitkän päivän pääteeksi. "Pitäsköhä hakee Aku Ankkoja?" kysyi Ossi, joka sinnikkäästi aikoi valvoa vaikka läpi yön nähdäkseen metsätontun.
Juuri silloin metsänrajasta välkähti näkyviin pieni punainen valo, joka lähestyi pihaamme hitaasti mutta varmasti. "Se on tonttu!!!" kuiskasi Eero "mennään matalaks piiloo, se ei saa nähä meiä silmii muute se kadottaa taikavoimii" ja niin lapset kyykistelivät ikkunan takaa ja kurkistelivat vuorollaan, joko metsätonttu oli päässyt pihanurmelle. Lyhty kädesssään kumaraselkäinen ja punanuttuinen tonttu hiipi varovasti keskelle nurmikkoa ja tähyili hetken ympärilleen. Sitten se yhtäkkiä nappasi salaisuuksien laatikon ja loikkasi alas rinteeseen kiiruhtaen puiden taakse metsään. Mitenkähän pitkä matka sillä oli omalle tonttumökilleen?
" Se oli poikien kokone" sanoi Suvi ihmeissään. "ny se vei meiän toiveet joulupukille!" totesivat pojat.
Ja niin lapset menivät omiin huoneisiinsa, kukin omaan sänkyynsä tyytyväisinä Nukkumattia odottelemaan. Hetken päästä perheen isä saapui Kiakulasta. Oli kuulemma ollut kovin likainen kanala tällä kertaa ja siivotessa oli kulunut tovi aikaa. Silmät loistaen lapset kertoivat illan kohokohdat isälleen ja siihen oli sitten lapsosten hyvä nukahtaa.
Myöhemmin illalla isiukko valitteli emännälleen kolottavaa selkäänsä, mikä lie noidannuoli selkään oli iskenyt.

Aattopäivän tunnelmia

Aattoaamun saunan jälkeen kävimme viemässä kynttilät hevosrakkaittemme haudoille ja ihastelemassa lumivalkeaa metsää. Sitten suuntasimme Joulukirkkoon ja sieltä Mummilaan, jossa juhlavan jouluaterian jälkeen alkoi kova odotus. Tonttuarmeija oli valmiina!
Milloin se Pukki oikein tulee?
Ja tulihan se pukki - aina ajallaan ja aina yhtä leppoisa ja mukava JOulupukki. Maurikaan ei ollut enää yhtä raivotautinen pukin kintaita kohtaan. Kävi enää kolmestio retuuttamassa niitä ja mulkoili sitten sopivan matkan päässä valkopartaa.
Lahjoja tuli runsaasti, kuten arvata saattaa. Kotona joulukuusi tuoksui ihanasti ja loi kauniisti tunnelmaa.

Yksi joulumuisto

Olin silloin pikkutyttö ja kuten tapanamme oli menimme Mummolaan viettämään pikkujoulua. Kaikki naapurit ja tutut oli paikalla ja tietysti unohtumaton Uuno-koira. Naapuruston kolme sisarusta lauloivat heleällä äänellään:

"Tuikkikaa oi joulun tähtöset, kilpaa lasten tähtisilmäin kanssa! Kertokaatte Joulun sanomaa, yhtä uutta yhtä ihanaa,mieltä viihtävää kuin muinen lasna.

Helkkykää, oi Joulun laulelot, rinnoista niin riemurikkahista, Sävel soikoon, leikki leiskukoon, rinnan riemusta se kertokoon,mieltä viihtäen kuin muinen lasna."

Sitten Mummo tarjosi kahvit ja lapsille marjamehua. Juhlan kunniaksi jokainen sai konvehtirasiasta suklaata. Ja Uuno sai hyvällä ruokahalulla kaluta joulukinkun luita pitkälle Loppiaiseen asti.

Joulurauhaa ja hyvää Joulumieltä kaikille blogini lukijoille!

Aika rauhoittua!

On kuulemma olemassa jouluihmisiä. En ole ihan varma mitkä kriteerit ovat, mutta kuvittelen kuuluvani tähän joukkioon. Käsitykseni mukaan jouluihmisille Joulu merkitsee paljon enemmän kuin yksi tavanomainen päivä.

Uskoakseni Jouluihmisyyteni tulee lapsuudesta, jossa JOulua odotettiin jo aikaisin syksystä saakka. Ihania muistoja Joulun ajalta on niin runsaasti, että tuntuu hyvältä jatkaa perinteitä omille lapsukaisille, toivoen että voisi välittää hyvää tunnelmaa. On myös ollut kiva luoda ihan omia, oman perheen tapoja: kuten Jouluaamun sauna.
Olen kuunnellut joululauluja joulukuun ensimmäisistä päivistä lähtien, leiponut pipareita kolmeen kertaan, tehnyt Nissejä ja Nasseja sekä joululimppuja. Nyt alkaa kaikki valmistelut olla pulkassa. Talo on puunattu hitusen tavanomaista viikkosiivousta paremmin, lahjat on ostettu, ystäviä tavattu ja joulukuuset koristeltu!On siis aika rauhoittua ja virittyä Joulun tunnelmaan: nauttia yhdessäolosta ja elämästä yleensä!