Löysipä kerran harmaaturkkinen pieni hiiri lämpöisen majan asuttavakseen. Tuli ja asettui taloon ja eli onnellisena uudessa asumuksessaan. Pieni harmaaturkkinen hiiri kiersi kaikki mahdolliset hiirenloukot ja muut pyydykset mahdollisimman kaukaa ja nautti onnestaan kylpien auringonkukansiemenmeressään, muuttuen pikkuhiljaa yhä pulskemmaksi ja pulskemmaksi.
Samoihin aikoihin aloitti linturakas Puutarhuri lintujensa ruokkimisen pihallaan. Kantoi ison muovipussillisen auringonkukansiemeniä pikkueteiseen, joita sitten kanniskeli lintujensa herkuiksi. Välillä ihmetteli, että onpas huonolaatuista siementä, kun on kovin murenaista. Mielessään ajatteli jopa tehdä valituksen kyseiseen liikkeeseen, josta jättisäkin oli ostanut.
Viisas harmaaturkkinen hiiri oli päättänyt varautua pahan päivän paralle ja oli siksi aloittanut siementen siirtämisen pikkueteisen muovipussista pääeteisen säiliöön, jossa sijaitsee talon jonkinsortin jakotukkia sun muuta vesiin ja viemäröintiin liittyvää. Tänne oli harmaaturkkinen hiiri tehnyt itselleen oikean aarrekammion. Kuin Roope hän kylpi rahoissaan. Hiiri oli myös viisas. Vaikka Hullu Puutarhuri kuvittelikin joskus kuulevansa omituista rapinaa, ei hän suinkaan tullut ajatelleeksi hiirtä, sillä rapina loppui välittömästi ja Puutarhuri luuli rapinan kuuluvan lähinnä oman pääkoppansa sisältä.
Ei huomannut Puutarhuri auringonkukansiementensä salakavalaa vähenemistä - ei huomannut ei.
Mutta eräänä Joulun jälkeisenä sunnuntaina näki tarkkasilmäinen Eero jotain merkillistä. "Isi - kato hiili!" Eero sanoi Isälleen ja osoitti eteisen vaunua, joka oli sullottu täyteen tumppua ja pipoa, jos jonkinsortin sukkaa. Isi ei alkuun huomannut, mutta kun Eero sinnikkäästi toisti sanojaan, niin huomasipa hänkin pullean harmaaturkkisen hiiren, joka muina miehinä köllötteli pehmeillä pahnuillaan lämpimien villasukkien seassa. Olipa onni, että Hullu Puutarhuri ei ollut näkemässä, joten Isä lapsineen sai kaikessa rauhassa katsella ja ihmetellä pulskaa hiirulaista, jonka lapsoset olisivat mieluusti ottaneet lemmikikseen. Herra Mies nappasi killerihanskat käteensä, nappasi hiiren käteensä ja viskasi otuksen paukkupakkasen armoille, niin kauas kuin pippuri kasvaa.
Puutarhurin kuullessa tapauksesta, inhon väreet kulkivat pitkin selkärankaa. Toki hän tiesi hiirulaisen palaavan pian omaan rakkaaseen lämpimään majaansa - nopeammin kuin arvata saattaa. Auringonkukansiemenmeri imuroitiin äkkiä pois ja tilalle viritettiin uusia loukkuja. Nyt Herra Mies myhäilee vähän väliä virne naamallaan, "josko nyt hankittaisiin kissa?" "Josko nyt hankittaisiin kissa?"
Hullu Puutarhuri alkaa vähitellen taipua. Kissaihmiseksi ei lupaa muuttua, mutta ehkä niiden kaveri voisi olla, jos lupaavat pitää harmaaturkkiset hiirulaiset kaukana talosta.
sunnuntai 28. joulukuuta 2008
perjantai 26. joulukuuta 2008
Kettu Repolainen ja muita Joulun sattumuksia
Koska kulunutta syksyä on viitoittanut ainainen kiire ja vauhdikas sinkoilu eri tapahtumien perässä, yritin kaikin keinoin rauhoittaa Joulun leppoisalle yhteiselle puuhastelulle.
Yritys onnistui! Ja ratkaisu oli viisas.
Aaton tunnelmaan pääsimme heti aamutuimaan yhteisellä joulusaunalla. Eukalyptys-höyryisissä löylyissä istuskelimme tuikkukynttilöiden hämyisässä valossa. Vaikka tuntui pahalta, niin tuntui myös erityisen hyvältä se, ettei kiire kantapäissä tarvinnut säntäillä pikapikaa aattoaamun ratsastukselle ja suin päin sukkelaan hoidella tallihommat ja suihkun kautta kääntyessä laittautua täydellä tohinalla kuntoon ja hoputtaa porukkaa sulloutumaan äkkiä äkkiä autoon. Ehei - aamumme oli rattoisa ja rauhallinen - suorastaan nautinnollinen, kun ei tarvinnut hössöttää.
Aikataulujen kanssa tuli kiire vasta joulupöydässä,kun yhtäkkiä Äidin notkuvan joulupöydän antimia maistellessa iski paniikki. IIK - pukki saapuu hetkellä millä hyvänsä! Niin riensi ahkera tonttuarmeija apuun: kuskasi ruuat sujuvasti jääkaappiin, astiat koneeseen, lapsille tonttupuvut, pukille lahjat valmiiksi ja kuin ihmeen kaupalla ennätimme! Kuin tilauksesta ajoi pakettiauto pihaan ja Herra Pukki kopisteli sisään. Vaikuttavinta lahjoja jaettaessa oli poikaviikareiden syvääkin syvemmät kansakoulumaiset kumarrukset. Esittivätpä Pojat myös muutamia akrobaattitemppuja, kun eivät vielä tohtineet laulaa. Herra Pukki oli suorastaan hämmentynyt vaakatempusta sekä breakdance - pyörinnöistä. Neiti Nokkonen puolestaan istui tiukasti sylissä vakava ilme naamallaan ja jos läheni Pukkia liiaksi, alkoi varmuuden vuoksi huutaa.
Koirapojat. Koirapojat. Pojat on poikia joo ja toistavat perinteensä aina ja varmasti. Ei taida olla Joulua jolloin Mauri ei olisi roikkunut pukin rukkasessa, enkä muista sellaistakaan jolloin Mauri Murahdus ja Onni Konnala olisivat köllineet sulassa sovussa siankorviaan ja kanankoipiaan rouskutellen. Ehei - perinteiseen tapaan pojat ottivat kunnon painimatsin, jolloin itse kukin hetken joutui miettimään, uskaltaako työntää kätensä irvileukojen hampaiden väliin. En uskaltanut, vaan tiukka niska-häntä-ote tuntui turvallisemmalta. Alla Pukki, Ossi ja Mauri hullunkiilto silmissään.
Miltei kaikki lahjat olivat mieluisia, etenkin Hullulle Puutarhurille suunnatut teokset. Vain yksi lahja tuotti suurta eettistä tuskaa suurelle Eläinten Oikeuksien puolestapuhujalle: Kettutytölle, joka luopui lihansyönnistään yli 15-vuotta sitten, kun ei halunnut syödä ystäviään. Yhden Äidin sinikettunahan raivon vallassaan hävittäneenä oli Äiti keksinyt oivan jekkukepposen: Kettutytölle ketunnahkaa! Kepposet kepposina - Joo... Nyt kyseinen Kettu toimittaa ketun virkaa lasten Kettu ja Susi - leikeissä. Itse yritän totuttautua kammotukseen ja ajatella, että kyseinen kettu näyttää ihan tavalliselta metsäketulta, eikä nahkakaan ole erityisen hieno. Siis ihan taviskettu, joka on (hartaan toiveeni mukaan) välttänyt tarhaketun elämän ja saanut elää elämänsä onnellisena metsän siimeksessä. Tällaiseksi Onnelliseksi Ketuksi hänet kuvittelen, niin kammotuksen olemassaolo ei tunnu ihan niin pahalta :-) Kuvassa Pala Parasta Metsolaa.
Niin Jouluilta taittui hiljalleen Jouluyöksi. Joten viimeisenä Joulutunnelmana ilahdutan blogini rakkaita lukijoita tämän vuoden taiteellisilla tuotoksillamme.
Hyvää Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta!
Yritys onnistui! Ja ratkaisu oli viisas.
Aaton tunnelmaan pääsimme heti aamutuimaan yhteisellä joulusaunalla. Eukalyptys-höyryisissä löylyissä istuskelimme tuikkukynttilöiden hämyisässä valossa. Vaikka tuntui pahalta, niin tuntui myös erityisen hyvältä se, ettei kiire kantapäissä tarvinnut säntäillä pikapikaa aattoaamun ratsastukselle ja suin päin sukkelaan hoidella tallihommat ja suihkun kautta kääntyessä laittautua täydellä tohinalla kuntoon ja hoputtaa porukkaa sulloutumaan äkkiä äkkiä autoon. Ehei - aamumme oli rattoisa ja rauhallinen - suorastaan nautinnollinen, kun ei tarvinnut hössöttää.
Aikataulujen kanssa tuli kiire vasta joulupöydässä,kun yhtäkkiä Äidin notkuvan joulupöydän antimia maistellessa iski paniikki. IIK - pukki saapuu hetkellä millä hyvänsä! Niin riensi ahkera tonttuarmeija apuun: kuskasi ruuat sujuvasti jääkaappiin, astiat koneeseen, lapsille tonttupuvut, pukille lahjat valmiiksi ja kuin ihmeen kaupalla ennätimme! Kuin tilauksesta ajoi pakettiauto pihaan ja Herra Pukki kopisteli sisään. Vaikuttavinta lahjoja jaettaessa oli poikaviikareiden syvääkin syvemmät kansakoulumaiset kumarrukset. Esittivätpä Pojat myös muutamia akrobaattitemppuja, kun eivät vielä tohtineet laulaa. Herra Pukki oli suorastaan hämmentynyt vaakatempusta sekä breakdance - pyörinnöistä. Neiti Nokkonen puolestaan istui tiukasti sylissä vakava ilme naamallaan ja jos läheni Pukkia liiaksi, alkoi varmuuden vuoksi huutaa.
Koirapojat. Koirapojat. Pojat on poikia joo ja toistavat perinteensä aina ja varmasti. Ei taida olla Joulua jolloin Mauri ei olisi roikkunut pukin rukkasessa, enkä muista sellaistakaan jolloin Mauri Murahdus ja Onni Konnala olisivat köllineet sulassa sovussa siankorviaan ja kanankoipiaan rouskutellen. Ehei - perinteiseen tapaan pojat ottivat kunnon painimatsin, jolloin itse kukin hetken joutui miettimään, uskaltaako työntää kätensä irvileukojen hampaiden väliin. En uskaltanut, vaan tiukka niska-häntä-ote tuntui turvallisemmalta. Alla Pukki, Ossi ja Mauri hullunkiilto silmissään.
Miltei kaikki lahjat olivat mieluisia, etenkin Hullulle Puutarhurille suunnatut teokset. Vain yksi lahja tuotti suurta eettistä tuskaa suurelle Eläinten Oikeuksien puolestapuhujalle: Kettutytölle, joka luopui lihansyönnistään yli 15-vuotta sitten, kun ei halunnut syödä ystäviään. Yhden Äidin sinikettunahan raivon vallassaan hävittäneenä oli Äiti keksinyt oivan jekkukepposen: Kettutytölle ketunnahkaa! Kepposet kepposina - Joo... Nyt kyseinen Kettu toimittaa ketun virkaa lasten Kettu ja Susi - leikeissä. Itse yritän totuttautua kammotukseen ja ajatella, että kyseinen kettu näyttää ihan tavalliselta metsäketulta, eikä nahkakaan ole erityisen hieno. Siis ihan taviskettu, joka on (hartaan toiveeni mukaan) välttänyt tarhaketun elämän ja saanut elää elämänsä onnellisena metsän siimeksessä. Tällaiseksi Onnelliseksi Ketuksi hänet kuvittelen, niin kammotuksen olemassaolo ei tunnu ihan niin pahalta :-) Kuvassa Pala Parasta Metsolaa.
Niin Jouluilta taittui hiljalleen Jouluyöksi. Joten viimeisenä Joulutunnelmana ilahdutan blogini rakkaita lukijoita tämän vuoden taiteellisilla tuotoksillamme.
Hyvää Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta!
sunnuntai 21. joulukuuta 2008
Tapaamisia jos jonkinlaisia
Kulunut viikonvaihde sai mieleni pirteäksi - monestakin syystä:
Koin suurta haikeutta ainakin vähäksi aikaa viimeisessä tuplamammatapaamisissa. Niin monia erityisiä sielunkumppaneita olen vertaisryhmästä saanut ja nyt jatkuu elämäni työn syövereissä. Niinpä tapaamisen loppumetreillä sydäntäni suuresti sykähdytti pyyntö kummiuteen! Mikäpä ettei, mikäpä ettei - yhteydenpito hyvään ystäväperheeseen olisi näin taattu ja suloisen tyttölapsen kummeiksi pääsy suuri kunnia-asia!
Sattuipa myös Tono-Tyttöjen pikkujoulut, joihin osallistui ryhmän arvovaltaiset jäsenet vuosien takaa. Enemmistö leideistä oli edelleen lukiomitoissa (osa ei) - mutta hehkeitä leidejä joka iikka! Kuulumiset päivitettiin vuoden osalta ja taas tuntui, ettei kukaan olisi pois ollutkaan!
Viikonlopun kruunasi leppoisat glögikestitykset Monni-kummien ja Vankila-kummien kanssa. Lapsilla riitti rientoa ja leikkitovereita ja juttua pitkäksi aikaa. Mutakakku maistui ja rokkitähden elkeitä harjoitellaan vielä pitkään :-)
Tule Joulu Kultainen!
Koin suurta haikeutta ainakin vähäksi aikaa viimeisessä tuplamammatapaamisissa. Niin monia erityisiä sielunkumppaneita olen vertaisryhmästä saanut ja nyt jatkuu elämäni työn syövereissä. Niinpä tapaamisen loppumetreillä sydäntäni suuresti sykähdytti pyyntö kummiuteen! Mikäpä ettei, mikäpä ettei - yhteydenpito hyvään ystäväperheeseen olisi näin taattu ja suloisen tyttölapsen kummeiksi pääsy suuri kunnia-asia!
Sattuipa myös Tono-Tyttöjen pikkujoulut, joihin osallistui ryhmän arvovaltaiset jäsenet vuosien takaa. Enemmistö leideistä oli edelleen lukiomitoissa (osa ei) - mutta hehkeitä leidejä joka iikka! Kuulumiset päivitettiin vuoden osalta ja taas tuntui, ettei kukaan olisi pois ollutkaan!
Viikonlopun kruunasi leppoisat glögikestitykset Monni-kummien ja Vankila-kummien kanssa. Lapsilla riitti rientoa ja leikkitovereita ja juttua pitkäksi aikaa. Mutakakku maistui ja rokkitähden elkeitä harjoitellaan vielä pitkään :-)
Tule Joulu Kultainen!
perjantai 19. joulukuuta 2008
Haaveostoksia
Muutaman kerran vuodessa minuun osuu valtaisa ostosvimma, jota on vaikea pitää kurissa. Tarkan markan tyttönä en ole törsäilijätyyppiä, mutta joskus haluaisin päästää ostoshimoni valloilleen.
Nyt haluaisin uudistaa koko vaateosastoni. Osin siksi, että suurin osa vaatteistani ei istu enää päälleni. Kotiäitiyteen liittyvä napostelukulttuuri, kun on jäänyt pahemman kerran päälle ja sen tulokset näkyvät kadonneena vyötärönä. Toisaalta kuvittelen itseni moniammatilliseen, tärkeiden yritysjohtajien sekä työsuojeluhenkilöiden siivittämään palaveriin ja jotenkin siihen kuvaan ei sovi virttynyt neule rähjäisine farkkuineen.
Vaatteiden, asusteiden, kenkien, kosmetiikan ja muun tilpehöörin himoitsemisen ohella satuin piipahtamaan muutaman vuoden tauon jälkeen huonekaluliikkeessä. Nyt odotan kieli pitkänä alennusmyyntejä! Näin ihania sisustustauluja, kauniita romanttisia huonekaluja, aivan unelmaupean lampun - ja niin sieluni silmin kuvittelin kotimme sisustettuna harmonisena ja yhteensopivana kokonaisuutena nykyisen sekametelisopan sijaan. Huonekalumme kun ovat miltei kaikki yksitellen haalittuja tai saatuja, jokainen eri sävyisiä, osa Herra Miehen entisöimiä. Mutta joo - lopputulos ei kuitenkaan silmiäni hivele - vaikka tunnearvoa piisaa.
Mainittakoon myös, että vaaleanvihreät keittiönkaapit ovat alkaneet ahdistaa.
Nyt haluaisin uudistaa koko vaateosastoni. Osin siksi, että suurin osa vaatteistani ei istu enää päälleni. Kotiäitiyteen liittyvä napostelukulttuuri, kun on jäänyt pahemman kerran päälle ja sen tulokset näkyvät kadonneena vyötärönä. Toisaalta kuvittelen itseni moniammatilliseen, tärkeiden yritysjohtajien sekä työsuojeluhenkilöiden siivittämään palaveriin ja jotenkin siihen kuvaan ei sovi virttynyt neule rähjäisine farkkuineen.
Vaatteiden, asusteiden, kenkien, kosmetiikan ja muun tilpehöörin himoitsemisen ohella satuin piipahtamaan muutaman vuoden tauon jälkeen huonekaluliikkeessä. Nyt odotan kieli pitkänä alennusmyyntejä! Näin ihania sisustustauluja, kauniita romanttisia huonekaluja, aivan unelmaupean lampun - ja niin sieluni silmin kuvittelin kotimme sisustettuna harmonisena ja yhteensopivana kokonaisuutena nykyisen sekametelisopan sijaan. Huonekalumme kun ovat miltei kaikki yksitellen haalittuja tai saatuja, jokainen eri sävyisiä, osa Herra Miehen entisöimiä. Mutta joo - lopputulos ei kuitenkaan silmiäni hivele - vaikka tunnearvoa piisaa.
Mainittakoon myös, että vaaleanvihreät keittiönkaapit ovat alkaneet ahdistaa.
keskiviikko 17. joulukuuta 2008
Joulutunnelmia
Muutaman kerran vuodessa minuun osuu valtaisa ostosvimma, jota on vaikea pitää kurissa. Tarkan markan tyttönä en ole törsäilijätyyppiä, mutta joskus haluaisin päästää ostoshimoni valloilleen.
Nyt haluaisin uudistaa koko vaateosastoni. Osin siksi, että suurin osa vaatteistani ei istu enää päälleni. Kotiäitiyteen liittyvä napostelukulttuuri, kun on jäänyt pahemman kerran päälle ja sen tulokset näkyvät kadonneena vyötärönä. Toisaalta kuvittelen itseni moniammatilliseen, tärkeiden yritysjohtajien sekä työsuojeluhenkilöiden siivittämään palaveriin ja jotenkin siihen kuvaan ei sovi virttynyt neule rähjäisine farkkuineen.
Vaatteiden, asusteiden, kenkien, kosmetiikan ja muun tilpehöörin himoitsemisen ohella satuin piipahtamaan muutaman vuoden tauon jälkeen huonekaluliikkeessä. Nyt odotan kieli pitkänä alennusmyyntejä! Näin ihania sisustustauluja, kauniita romanttisia huonekaluja, aivan unelmaupean lampun - ja niin sieluni silmin kuvittelin kotimme sisustettuna harmonisena ja yhteensopivana kokonaisuutena nykyisen sekametelisopan sijaan. Huonekalumme kun ovat miltei kaikki yksitellen haalittuja tai saatuja, jokainen eri sävyisiä, osa Herra Miehen entisöimiä. Mutta joo - lopputulos ei kuitenkaan silmiäni hivele - vaikka tunnearvoa piisaa.
Mainittakoon myös, että vaaleanvihreät keittiönkaapit ovat alkaneet ahdistaa.
Nyt haluaisin uudistaa koko vaateosastoni. Osin siksi, että suurin osa vaatteistani ei istu enää päälleni. Kotiäitiyteen liittyvä napostelukulttuuri, kun on jäänyt pahemman kerran päälle ja sen tulokset näkyvät kadonneena vyötärönä. Toisaalta kuvittelen itseni moniammatilliseen, tärkeiden yritysjohtajien sekä työsuojeluhenkilöiden siivittämään palaveriin ja jotenkin siihen kuvaan ei sovi virttynyt neule rähjäisine farkkuineen.
Vaatteiden, asusteiden, kenkien, kosmetiikan ja muun tilpehöörin himoitsemisen ohella satuin piipahtamaan muutaman vuoden tauon jälkeen huonekaluliikkeessä. Nyt odotan kieli pitkänä alennusmyyntejä! Näin ihania sisustustauluja, kauniita romanttisia huonekaluja, aivan unelmaupean lampun - ja niin sieluni silmin kuvittelin kotimme sisustettuna harmonisena ja yhteensopivana kokonaisuutena nykyisen sekametelisopan sijaan. Huonekalumme kun ovat miltei kaikki yksitellen haalittuja tai saatuja, jokainen eri sävyisiä, osa Herra Miehen entisöimiä. Mutta joo - lopputulos ei kuitenkaan silmiäni hivele - vaikka tunnearvoa piisaa.
Mainittakoon myös, että vaaleanvihreät keittiönkaapit ovat alkaneet ahdistaa.
tiistai 9. joulukuuta 2008
Elämän käännekohtia
Ostin äsken elämäni ensimmäisen silmänympärysvoiteen. Pieni putilo maksoi kilohinnaltaan maltaita, mutta mainokset lupailivat kirkasta ilmettä, kiinteyttävää tunnetta ja ryppyjen siloamista. Nähtäväksi jää, miten toimii.
Kävin Neitosen kanssa Taitotassuissa. Epävarmat aatokset kaikkosivat mielestäni sukkelaan, kun näin omin silmin ihastuttavan kodikkaan talon suloisine leikkinurkkauksineen ja reippaine hoitajineen. Ja mikä parasta yksi hoitajista oli tuttu jo entuudestaan!! Eikä vilskettä ja vipinää ollut tungokseen asti, vaan päinvastoin kaikki oli seesteisen rauhaisaa ja hallittua. Tammikuinen tilanne on loistava: 9 lasta ja kolme hoitajaa. Ei hassumpaa! Tuli sellainen olo, ettei tarvitse hetkeäkään miettiä, kuinka lapsemme pärjäävät, viihtyvätkö ja onko hoito varmasti hyvää.
Samana aamupäivänä poikaviikareiden kerho loppui. Niin olivat syksyn aikana oppineet uusia taitoja, saaneet uusia leikkitovereita ja oppineet olemaan muidenkin kuin Äidin tai Isän hoivissa. Kasvun kansiotkin olivat väkertäneet!
Mitä muuta mullistavaa?
Viimeistä oppimistehtävää pakerran, viimeistä tuplamammatapaamista järjestän. Uuden ystävän olen saanut karvaisesta Rouva Hiljasesta. Sauvomisen aion taas aloittaa. Hyvää ystävää alkanut Amerikoista odottaa.
Niin paljon tapahtuu kaiken aikaa, että ei meinaa kyydissä pysyä!
Kävin Neitosen kanssa Taitotassuissa. Epävarmat aatokset kaikkosivat mielestäni sukkelaan, kun näin omin silmin ihastuttavan kodikkaan talon suloisine leikkinurkkauksineen ja reippaine hoitajineen. Ja mikä parasta yksi hoitajista oli tuttu jo entuudestaan!! Eikä vilskettä ja vipinää ollut tungokseen asti, vaan päinvastoin kaikki oli seesteisen rauhaisaa ja hallittua. Tammikuinen tilanne on loistava: 9 lasta ja kolme hoitajaa. Ei hassumpaa! Tuli sellainen olo, ettei tarvitse hetkeäkään miettiä, kuinka lapsemme pärjäävät, viihtyvätkö ja onko hoito varmasti hyvää.
Samana aamupäivänä poikaviikareiden kerho loppui. Niin olivat syksyn aikana oppineet uusia taitoja, saaneet uusia leikkitovereita ja oppineet olemaan muidenkin kuin Äidin tai Isän hoivissa. Kasvun kansiotkin olivat väkertäneet!
Mitä muuta mullistavaa?
Viimeistä oppimistehtävää pakerran, viimeistä tuplamammatapaamista järjestän. Uuden ystävän olen saanut karvaisesta Rouva Hiljasesta. Sauvomisen aion taas aloittaa. Hyvää ystävää alkanut Amerikoista odottaa.
Niin paljon tapahtuu kaiken aikaa, että ei meinaa kyydissä pysyä!
perjantai 5. joulukuuta 2008
Sitikka - Oi armas auto
Olipa kerran auto.
Ja meillähän niitä on ollut. Kamalin ja häpeällisin rumilus oli auto, jota Herra Mies rakasti yli kaiken - ja minä inhosin. Se katala jätti meidät kerran Kytäjän mutkaisille kiertoteille, mokomakin mersu.
Vaihteeksi myös Herra Miehen Mondeo on alkanut esittää samankaltaisia sammumisia.
Minun autoni on Sitikka. Punainen automaatti, näppärä ja näpsäkkä jokanaisen tyylilyyli. Sitikasta pidän kyllä. Uskollinen ystäväni toimii ja hyrrää niin kuin auton pitääkin. Radio ja penkinlämmitin pelittää, joten ei moitteen sijaa kaarassani!
Kaksi viikkoa sitten koin ensimmäisen vastoinkäymisen Sitikkani kanssa. Automaattiavaimet tekivät täydellisen katoamistempun, joten nyt olen yksien avaimien varassa. Pelottava ajatus hajamieliselle Helenalle.
Tänäaamuna tapahtui toinen. Yöllinen räntäsade oli pakkaseksi muututtuaan jäädyttänyt lukot ja ovet. Ja nyt kun oli jäljellä enää perinteiset avaimet - ne joilla avainlukosta pitää vääntää - niin kuinka ollakaan lukkopesä oli jäässä. Ei vääntynyt ovi auki vaikka kuinka väänsin. Aikani väännettyäni huomasin, että ne ainoatkin avaimet olivat vähän vääntyneet. Jiihaa!
Mitä voi nainen tehdä auto-ongelmissaan? Soittaa tietysti miehelleen ja vierittää syyn sopivasti toisen niskoille. Nii-iin - katsokaas, parisen kuukautta olen hiostanut Herra Miestä siivoamaan rojujaan autotallissa, jotta sinne saisi Sitikan mentävän aukon. Prjoketi on edennyt hissukseen, mutta kuten voi päätellä, liian hitaasti. Herra Mies neuvoi minua virittelemään kaapelia ja kuumailmapuhallinta. Kaapelit ja kuumailmapuhaltimet tuntuivat aivan liian monimutkaisilta naiselle, joka ei liiemmin ole kaapelien kanssa pelaillut.
Niinpä soitin sinne, mistä aina saa neuvoja. Kuten nytkin. Vastaus tuli kuin apteekinhyllyltä: "hae sisältä kuumaa vettä kastelukannuun ja lorota pikkaisen lukkoon." Viimeinen huomio oli myös oleellinen, jota itse en olisi kyllä älynnyt kiukuspäissäni. "Yhden oven lukon sulattaminen riittää, muut ovet saa sisäpuolelta auki!"
Haa - näin siis toimin ja pääsimme pian köröttelemään Sitikallamme kohti uusia haasteita.
Ja meillähän niitä on ollut. Kamalin ja häpeällisin rumilus oli auto, jota Herra Mies rakasti yli kaiken - ja minä inhosin. Se katala jätti meidät kerran Kytäjän mutkaisille kiertoteille, mokomakin mersu.
Vaihteeksi myös Herra Miehen Mondeo on alkanut esittää samankaltaisia sammumisia.
Minun autoni on Sitikka. Punainen automaatti, näppärä ja näpsäkkä jokanaisen tyylilyyli. Sitikasta pidän kyllä. Uskollinen ystäväni toimii ja hyrrää niin kuin auton pitääkin. Radio ja penkinlämmitin pelittää, joten ei moitteen sijaa kaarassani!
Kaksi viikkoa sitten koin ensimmäisen vastoinkäymisen Sitikkani kanssa. Automaattiavaimet tekivät täydellisen katoamistempun, joten nyt olen yksien avaimien varassa. Pelottava ajatus hajamieliselle Helenalle.
Tänäaamuna tapahtui toinen. Yöllinen räntäsade oli pakkaseksi muututtuaan jäädyttänyt lukot ja ovet. Ja nyt kun oli jäljellä enää perinteiset avaimet - ne joilla avainlukosta pitää vääntää - niin kuinka ollakaan lukkopesä oli jäässä. Ei vääntynyt ovi auki vaikka kuinka väänsin. Aikani väännettyäni huomasin, että ne ainoatkin avaimet olivat vähän vääntyneet. Jiihaa!
Mitä voi nainen tehdä auto-ongelmissaan? Soittaa tietysti miehelleen ja vierittää syyn sopivasti toisen niskoille. Nii-iin - katsokaas, parisen kuukautta olen hiostanut Herra Miestä siivoamaan rojujaan autotallissa, jotta sinne saisi Sitikan mentävän aukon. Prjoketi on edennyt hissukseen, mutta kuten voi päätellä, liian hitaasti. Herra Mies neuvoi minua virittelemään kaapelia ja kuumailmapuhallinta. Kaapelit ja kuumailmapuhaltimet tuntuivat aivan liian monimutkaisilta naiselle, joka ei liiemmin ole kaapelien kanssa pelaillut.
Niinpä soitin sinne, mistä aina saa neuvoja. Kuten nytkin. Vastaus tuli kuin apteekinhyllyltä: "hae sisältä kuumaa vettä kastelukannuun ja lorota pikkaisen lukkoon." Viimeinen huomio oli myös oleellinen, jota itse en olisi kyllä älynnyt kiukuspäissäni. "Yhden oven lukon sulattaminen riittää, muut ovet saa sisäpuolelta auki!"
Haa - näin siis toimin ja pääsimme pian köröttelemään Sitikallamme kohti uusia haasteita.
maanantai 24. marraskuuta 2008
Kiinni elämässä
Surun ja murheen keskellä lapset auttavat jaksamaan. Vaikka kuinka tahtoisin olla möllöttää peittovuoren alla, niin ei auta. Ylös on noustava ja arkea pyöritettävä. Rakkauden tuntemukset läheisiään kohtaan korostuvat, kun huomaa, kuinka paljon rinnalla on läheisiä, jotka välittävät. Elävät surussa mukana.
Ossi ja Eero ovat viime päivinä leikkineet hevosillaan. Hepat ovat jo vanhoja ja käsillä on surullinen päivä. On liikuttavaa kuunnella, kuinka he leikeissään käsittelevät kuolemaa, niin tosissaan ja keskittyneinä leikkivät. Mielikuvissaan luovat maisemaa vihreistä niityistä ja onnen laaksoista, jonne hevoset lentävät enkelin siivillään. Voi heitä, ikävä on pienilläkin.
Illan päätteeksi Ossi keksi piristää surusilmäistä äitiään. "Äiti tuu kattoon!" Riennän vessaan. "Mitkä noi on?" kysyn. " Nää on jäniksen iltokolvat!" Ossi sanoo ja heiluttelee pikkuhousunsuojia pupukorvinaan iloinen virne naamassaan. Eihän siinä voi Äidin sydän muuta kuin pakahtua...
Ossi ja Eero ovat viime päivinä leikkineet hevosillaan. Hepat ovat jo vanhoja ja käsillä on surullinen päivä. On liikuttavaa kuunnella, kuinka he leikeissään käsittelevät kuolemaa, niin tosissaan ja keskittyneinä leikkivät. Mielikuvissaan luovat maisemaa vihreistä niityistä ja onnen laaksoista, jonne hevoset lentävät enkelin siivillään. Voi heitä, ikävä on pienilläkin.
Illan päätteeksi Ossi keksi piristää surusilmäistä äitiään. "Äiti tuu kattoon!" Riennän vessaan. "Mitkä noi on?" kysyn. " Nää on jäniksen iltokolvat!" Ossi sanoo ja heiluttelee pikkuhousunsuojia pupukorvinaan iloinen virne naamassaan. Eihän siinä voi Äidin sydän muuta kuin pakahtua...
lauantai 22. marraskuuta 2008
Nuku hyvin rakas Rocky!
Aurinko nousee,
On kastetta maassa.
Aika on herätä,
Nousta ja lähteä,
Kohdata ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.
Päivä on kirkas,
Vain metsässä tuulee.
Aika on naurun
Ja leikin ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.
Aurinko laskee,
Jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
keskiviikko 19. marraskuuta 2008
Viimeinen
Näinä viikkoina olen kohdannut viimeisen monen monta kertaa. On ollut viimeinen ajovuoro, viimeinen ratsastus, viimeinen terveydenhoitotyön tunti, viimeinen aamutalli, ja listan täydennykseksi kohta alkaa viimeinen kuukausi hoitovapaalla.
Alakulo on syystäkin syvä. Viimeiset hetket tuovat esiin lohduttoman totuuden ajan rajallisuudesta.
Tuttu ja turvallinen arki on muuttumassa kohti suurta ja tuntematonta uutta.
"Hyvästi" Eero sanoi. "Hyvästi" Ossi sanoi. Suru puserossa katselimme yhdessä Karvaturkkiamme viimeistä kertaa.
Alakulo on syystäkin syvä. Viimeiset hetket tuovat esiin lohduttoman totuuden ajan rajallisuudesta.
Tuttu ja turvallinen arki on muuttumassa kohti suurta ja tuntematonta uutta.
"Hyvästi" Eero sanoi. "Hyvästi" Ossi sanoi. Suru puserossa katselimme yhdessä Karvaturkkiamme viimeistä kertaa.
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
Aamun dramatiikkaa
Aamusta se alkaa: kaksintaistelu. Kuka saa tehdä ensiks ja kuka saa olla viimenen. Siinäpä kiista. Kumpikaan ei hyvä ja aina se vaihtoehto, jonka toinen saa - on parempi. AINA.
Kauhukaksoset pakenevat juoksujalkaa ja tietenkin eri suuntiin. "Ossi ensiks!" Huutaa Eero. "Eelo ensiks!" Huutaa Ossi. Kolmeen laskiessa peräkammarin nurkkaan ahdistettu pellavapäinen jästipää lampsii raahaavin askelin kohti piinapenkkiä. "Ainako mun tautuu olla ensiks - AINAKO?" Kysyy Eero sääliä kerjäten. Selitän, että tällä kertaa Eeron vuoro on olla ensimmäisenä, mutta illalla on mahdollisuus olla sitten viimeisenä.
Haen Ossin hammaspesulle. Valittavaan äänensävyyn hän marisee: "Ainako mun tautuu olla viimeinen? AINAKOOO?" Tällä kertaa kyllä: kukin vuorollaan - yksi kerrallaan.
Vihoviimeisenä on Neiti Nokkosen vuoro, joka innokkaana on jo maistellut kaikkia mahdollisia hammasharjoja. Ja tietysti vähän hinkannut lavuaarin viemärin reunoja ja kuinkas ollakaan, pudottanut hammastahnan killumaan yhdessä muutaman papiljotin kera wc-pönttöön. Iloksemme pönttö on unohtunut vetää.
Pojilla on hauskaa (minulla ei) , kun saavat kerrankin kalastaa risuongillaan.
Tämän episodin jälkeen tenavat ovat kadonneet, osa yläkertaan. Vastahakoinen Ossi raahautuu eteiseen: "Byäää. Ainako mun tautuu pukee ensiks? AINAKOO?" Kyllä vain poikaseni, näin on näreet.
Seuraavaksi puen Neiti Nokkosen, joka on innokkaana lähdössä. Pukeminen ei kuitenkaan suju vielä itsenäisesti, joten joudun ottamaan häneltä saapikkaani pois. Tästä suivaantuneena alkaa Draama Queenin esitys. Tinttarella heittäytyy huutamaan selälleen sätkien jokaista raajaansa eri suuntaan. Huhhahhei ja huumori kukkii.
Lopuksi käyn hakemassa yläkerrasta Eeron: "Ainako mun tautuu lahtee kelhoon? AINAKOOO? Ainako mun tautuu olla viimene - AINAKOO??" No comments.
"Mun vualo paasta etupenkkiin!" vaatii Eero Ossin säestässä: "Mun vualo paasta etupenkkiin!!" Suvi saa vuorostaan olla ensimmäisenä turvavyöpalvelussa. "Silo mut ensiks" vaatii Ossi. "Eiku silo MUT ensiks" komentaa Eero. Sidon takapenkkiläisen ensiks, koska takapenkkiläinen ei päässy etupenkille.
Vihdoin ja viimein istahdan ratin taa. Hur-hur. Sitikka kehrää kuin kissa. Hur-hur. Pää pistoksissa.
Kerhoon ajellesssani tajuan unohtaneeni omat hampaat.
Kauhukaksoset pakenevat juoksujalkaa ja tietenkin eri suuntiin. "Ossi ensiks!" Huutaa Eero. "Eelo ensiks!" Huutaa Ossi. Kolmeen laskiessa peräkammarin nurkkaan ahdistettu pellavapäinen jästipää lampsii raahaavin askelin kohti piinapenkkiä. "Ainako mun tautuu olla ensiks - AINAKO?" Kysyy Eero sääliä kerjäten. Selitän, että tällä kertaa Eeron vuoro on olla ensimmäisenä, mutta illalla on mahdollisuus olla sitten viimeisenä.
Haen Ossin hammaspesulle. Valittavaan äänensävyyn hän marisee: "Ainako mun tautuu olla viimeinen? AINAKOOO?" Tällä kertaa kyllä: kukin vuorollaan - yksi kerrallaan.
Vihoviimeisenä on Neiti Nokkosen vuoro, joka innokkaana on jo maistellut kaikkia mahdollisia hammasharjoja. Ja tietysti vähän hinkannut lavuaarin viemärin reunoja ja kuinkas ollakaan, pudottanut hammastahnan killumaan yhdessä muutaman papiljotin kera wc-pönttöön. Iloksemme pönttö on unohtunut vetää.
Pojilla on hauskaa (minulla ei) , kun saavat kerrankin kalastaa risuongillaan.
Tämän episodin jälkeen tenavat ovat kadonneet, osa yläkertaan. Vastahakoinen Ossi raahautuu eteiseen: "Byäää. Ainako mun tautuu pukee ensiks? AINAKOO?" Kyllä vain poikaseni, näin on näreet.
Seuraavaksi puen Neiti Nokkosen, joka on innokkaana lähdössä. Pukeminen ei kuitenkaan suju vielä itsenäisesti, joten joudun ottamaan häneltä saapikkaani pois. Tästä suivaantuneena alkaa Draama Queenin esitys. Tinttarella heittäytyy huutamaan selälleen sätkien jokaista raajaansa eri suuntaan. Huhhahhei ja huumori kukkii.
Lopuksi käyn hakemassa yläkerrasta Eeron: "Ainako mun tautuu lahtee kelhoon? AINAKOOO? Ainako mun tautuu olla viimene - AINAKOO??" No comments.
"Mun vualo paasta etupenkkiin!" vaatii Eero Ossin säestässä: "Mun vualo paasta etupenkkiin!!" Suvi saa vuorostaan olla ensimmäisenä turvavyöpalvelussa. "Silo mut ensiks" vaatii Ossi. "Eiku silo MUT ensiks" komentaa Eero. Sidon takapenkkiläisen ensiks, koska takapenkkiläinen ei päässy etupenkille.
Vihdoin ja viimein istahdan ratin taa. Hur-hur. Sitikka kehrää kuin kissa. Hur-hur. Pää pistoksissa.
Kerhoon ajellesssani tajuan unohtaneeni omat hampaat.
torstai 30. lokakuuta 2008
Ei enää kalvosulkeisia
Aamusta se alkaa: kaksintaistelu. Kuka saa tehdä ensiks ja kuka saa olla viimenen. Siinäpä kiista. Kumpikaan ei hyvä ja aina se vaihtoehto, jonka toinen saa - on parempi. AINA.
Kauhukaksoset pakenevat juoksujalkaa ja tietenkin eri suuntiin. "Ossi ensiks!" Huutaa Eero. "Eelo ensiks!" Huutaa Ossi. Kolmeen laskiessa peräkammarin nurkkaan ahdistettu pellavapäinen jästipää lampsii raahaavin askelin kohti piinapenkkiä. "Ainako mun tautuu olla ensiks - AINAKO?" Kysyy Eero sääliä kerjäten. Selitän, että tällä kertaa Eeron vuoro on olla ensimmäisenä, mutta illalla on mahdollisuus olla sitten viimeisenä.
Haen Ossin hammaspesulle. Valittavaan äänensävyyn hän marisee: "Ainako mun tautuu olla viimeinen? AINAKOOO?" Tällä kertaa kyllä: kukin vuorollaan - yksi kerrallaan.
Vihoviimeisenä on Neiti Nokkosen vuoro, joka innokkaana on jo maistellut kaikkia mahdollisia hammasharjoja. Ja tietysti vähän hinkannut lavuaarin viemärin reunoja ja kuinkas ollakaan, pudottanut hammastahnan killumaan yhdessä muutaman papiljotin kera wc-pönttöön. Iloksemme pönttö on unohtunut vetää.
Pojilla on hauskaa (minulla ei) , kun saavat kerrankin kalastaa risuongillaan.
Tämän episodin jälkeen tenavat ovat kadonneet, osa yläkertaan. Vastahakoinen Ossi raahautuu eteiseen: "Byäää. Ainako mun tautuu pukee ensiks? AINAKOO?" Kyllä vain poikaseni, näin on näreet.
Seuraavaksi puen Neiti Nokkosen, joka on innokkaana lähdössä. Pukeminen ei kuitenkaan suju vielä itsenäisesti, joten joudun ottamaan häneltä saapikkaani pois. Tästä suivaantuneena alkaa Draama Queenin esitys. Tinttarella heittäytyy huutamaan selälleen sätkien jokaista raajaansa eri suuntaan. Huhhahhei ja huumori kukkii.
Lopuksi käyn hakemassa yläkerrasta Eeron: "Ainako mun tautuu lahtee kelhoon? AINAKOOO? Ainako mun tautuu olla viimene - AINAKOO??" No comments.
"Mun vualo paasta etupenkkiin!" vaatii Eero Ossin säestässä: "Mun vualo paasta etupenkkiin!!" Suvi saa vuorostaan olla ensimmäisenä turvavyöpalvelussa. "Silo mut ensiks" vaatii Ossi. "Eiku silo MUT ensiks" komentaa Eero. Sidon takapenkkiläisen ensiks, koska takapenkkiläinen ei päässy etupenkille.
Vihdoin ja viimein istahdan ratin taa. Hur-hur. Sitikka kehrää kuin kissa. Hur-hur. Pää pistoksissa.
Kerhoon ajellesssani tajuan unohtaneeni omat hampaat.
Kauhukaksoset pakenevat juoksujalkaa ja tietenkin eri suuntiin. "Ossi ensiks!" Huutaa Eero. "Eelo ensiks!" Huutaa Ossi. Kolmeen laskiessa peräkammarin nurkkaan ahdistettu pellavapäinen jästipää lampsii raahaavin askelin kohti piinapenkkiä. "Ainako mun tautuu olla ensiks - AINAKO?" Kysyy Eero sääliä kerjäten. Selitän, että tällä kertaa Eeron vuoro on olla ensimmäisenä, mutta illalla on mahdollisuus olla sitten viimeisenä.
Haen Ossin hammaspesulle. Valittavaan äänensävyyn hän marisee: "Ainako mun tautuu olla viimeinen? AINAKOOO?" Tällä kertaa kyllä: kukin vuorollaan - yksi kerrallaan.
Vihoviimeisenä on Neiti Nokkosen vuoro, joka innokkaana on jo maistellut kaikkia mahdollisia hammasharjoja. Ja tietysti vähän hinkannut lavuaarin viemärin reunoja ja kuinkas ollakaan, pudottanut hammastahnan killumaan yhdessä muutaman papiljotin kera wc-pönttöön. Iloksemme pönttö on unohtunut vetää.
Pojilla on hauskaa (minulla ei) , kun saavat kerrankin kalastaa risuongillaan.
Tämän episodin jälkeen tenavat ovat kadonneet, osa yläkertaan. Vastahakoinen Ossi raahautuu eteiseen: "Byäää. Ainako mun tautuu pukee ensiks? AINAKOO?" Kyllä vain poikaseni, näin on näreet.
Seuraavaksi puen Neiti Nokkosen, joka on innokkaana lähdössä. Pukeminen ei kuitenkaan suju vielä itsenäisesti, joten joudun ottamaan häneltä saapikkaani pois. Tästä suivaantuneena alkaa Draama Queenin esitys. Tinttarella heittäytyy huutamaan selälleen sätkien jokaista raajaansa eri suuntaan. Huhhahhei ja huumori kukkii.
Lopuksi käyn hakemassa yläkerrasta Eeron: "Ainako mun tautuu lahtee kelhoon? AINAKOOO? Ainako mun tautuu olla viimene - AINAKOO??" No comments.
"Mun vualo paasta etupenkkiin!" vaatii Eero Ossin säestässä: "Mun vualo paasta etupenkkiin!!" Suvi saa vuorostaan olla ensimmäisenä turvavyöpalvelussa. "Silo mut ensiks" vaatii Ossi. "Eiku silo MUT ensiks" komentaa Eero. Sidon takapenkkiläisen ensiks, koska takapenkkiläinen ei päässy etupenkille.
Vihdoin ja viimein istahdan ratin taa. Hur-hur. Sitikka kehrää kuin kissa. Hur-hur. Pää pistoksissa.
Kerhoon ajellesssani tajuan unohtaneeni omat hampaat.
tiistai 28. lokakuuta 2008
Siipi maassa
Olisipa joku joka sanoisi mitä tehdä. Antaisi ratkaisun avaimet tarjottimella. Ottaisi ohjat ja näyttäisi suunnan.
En jaksaisi enää miettiä eri vaihtoehtoja enkä pohdiskella jokaiselta eri kantilta. Piirtänytkin olen, vetänyt viivoja viivojen perään, plussannut ja miinustanut, enkä siltikään tule viisaammaksi. Päinvastoin pääni alkaa tuntua entistä raskaammalta, eikä lontoonraesuklaalevykään enää auta.
Henkinen valmistautuminen alkoi jo nelisen vuotta sitten. Lasten tultua elämään asioiden tärkeysjärjestys on pakostakin muuttunut. Kaiken kiireen keskellä tallitöistä on kadonnut se suurin nautinto - tilalle on tullut pitkälti velvollisuus ja pakko. Kyllästyminen aikaisiin aamuihin ja ennen kaikkea jatkuvasti vaihtuviin tilanteisiin. Alvariinsa saa olla etsimässä, järjestämässä ja sovittelemassa. Huonon omantunnon taakka on vain kasvanut vuosi vuodelta. Oma hevonen, eikä tarpeeksi aikaa.
Joko nyt olisi aika luovuttaa? Näin tahtoisin. Kai se on jonkinlaista rakkautta sekin, että osaa luopua ajoissa. Ennenkuin kärsimys vie voiton. Ja se, että asettaa oman jaksamisen jonkinlaiseen arvoonsa.
Ahdistaa, ahdistaa - pelkkä ajatuskin ahdistaa.
En jaksaisi enää miettiä eri vaihtoehtoja enkä pohdiskella jokaiselta eri kantilta. Piirtänytkin olen, vetänyt viivoja viivojen perään, plussannut ja miinustanut, enkä siltikään tule viisaammaksi. Päinvastoin pääni alkaa tuntua entistä raskaammalta, eikä lontoonraesuklaalevykään enää auta.
Henkinen valmistautuminen alkoi jo nelisen vuotta sitten. Lasten tultua elämään asioiden tärkeysjärjestys on pakostakin muuttunut. Kaiken kiireen keskellä tallitöistä on kadonnut se suurin nautinto - tilalle on tullut pitkälti velvollisuus ja pakko. Kyllästyminen aikaisiin aamuihin ja ennen kaikkea jatkuvasti vaihtuviin tilanteisiin. Alvariinsa saa olla etsimässä, järjestämässä ja sovittelemassa. Huonon omantunnon taakka on vain kasvanut vuosi vuodelta. Oma hevonen, eikä tarpeeksi aikaa.
Joko nyt olisi aika luovuttaa? Näin tahtoisin. Kai se on jonkinlaista rakkautta sekin, että osaa luopua ajoissa. Ennenkuin kärsimys vie voiton. Ja se, että asettaa oman jaksamisen jonkinlaiseen arvoonsa.
Ahdistaa, ahdistaa - pelkkä ajatuskin ahdistaa.
perjantai 24. lokakuuta 2008
Turvakodin turvassa
Kauniista rakennuksesta ja pihapiiristä huolimatta Turvakoti oli hyvin karu ja kolkko paikka. Syy tähän selvisi nopeasti Herra Hoitajan puheista, sillä kaikki irrallaan oleva tavara lähtee asiakkaiden mukana uuteen kotiin. Niin sijauspatjat, taulut - jopa olohuoneen televisio ovat kadonneet jonkun Mannen matkaan. Joten huoneet olivat hyvin pelkistettyjä - ei lainkaan kodinomaisia vaan tyhjyyden tunne muistutti ennemmin vankilaa kuin kotia.
Tunnelma sen sijaan oli rauhallinen. Leppoisa Herra Hoitaja uhkui turvallisuutta olemuksellaan - mielenterveystyön ammattilainen totisesti. Turvakodissa työskentely on arvatenkin rankkaa, hyvin rankkaa, sillä perheiden tilanteet ovat käsittämättömiä ja varsinkin pelokkaiden lasten hätä on kertakaikkinsen kamalaa.
Asiakaskunnasta valtaosa on tullut hakemaan turvaa henkisen väkivallan vuoksi. Hakattuja vaimoja ja lapsia on ikävä kyllä heitäkin. Oma lukunsa on romanit, joiden kulttuuri esimerkiksi ajaa äidit lapsineen kuukaudeksi synnytyksen jälkeen pois kotoa likaisuutensa vuoksi. Etniset ryhmät, kuten vietnamilaisnaiset, tulevat turvakotiin pakoon suomalaismiehiään, jotka ovat teljenneet heidät täysipäiväisiksi orjikseen neljän seinän sisälle. Huh.
Vaikea on käsittää maailmanmenoa.
Hyvin äkkiä tuli omaa kotia kova ikävä.
Tunnelma sen sijaan oli rauhallinen. Leppoisa Herra Hoitaja uhkui turvallisuutta olemuksellaan - mielenterveystyön ammattilainen totisesti. Turvakodissa työskentely on arvatenkin rankkaa, hyvin rankkaa, sillä perheiden tilanteet ovat käsittämättömiä ja varsinkin pelokkaiden lasten hätä on kertakaikkinsen kamalaa.
Asiakaskunnasta valtaosa on tullut hakemaan turvaa henkisen väkivallan vuoksi. Hakattuja vaimoja ja lapsia on ikävä kyllä heitäkin. Oma lukunsa on romanit, joiden kulttuuri esimerkiksi ajaa äidit lapsineen kuukaudeksi synnytyksen jälkeen pois kotoa likaisuutensa vuoksi. Etniset ryhmät, kuten vietnamilaisnaiset, tulevat turvakotiin pakoon suomalaismiehiään, jotka ovat teljenneet heidät täysipäiväisiksi orjikseen neljän seinän sisälle. Huh.
Vaikea on käsittää maailmanmenoa.
Hyvin äkkiä tuli omaa kotia kova ikävä.
tiistai 21. lokakuuta 2008
On peikkoäidillä 11 lasta ja hännät on solmittu yhteen
Viime aikoina olen harjoitellut oikein ison suurperheen äitinä olemista, sillä katraamme sai mukavasti lisävahvistusta serkkutytön ja pikkuserkkujen osalta. Lapsilla oli hurjan hauskaa keskenään ja se jos mikä helpotti omaa rooliani. Ei tarvinnut riitoja ratkoa, eikä keksiä leikkejä, ainoastaan välillä hieman jarrutella liian hurjaksi yltyvää menoa.
Tuli ihan oma lapsuus mieleen! Miten jännittävää ja hauskaa olikaan, kun itse pääsi yökylään tai joku kaveri tuli meille! Serkkuni hevosjulisteilla tapetoidussa huoneessa riitti katseltavaa, pahvilaatikoista kyhätyt tallirakennukset kaikkine yksityiskohtineen olivat kertakaikkisen hienoja ja kaiken huippuna neljänteen polveen asti selvitetyt sukutaulut, joita oli tuhansittain. Tukka hulmuten pyöräilimme kilometrikaupalla pitkin Korppiteitä, välillä joka toiselle jalalle keventäen, vauhtia lisäillen maiskutuksin ja raipan napsautuksin, määränpäänä talli, mikäs muukaan. Siinä tarttui heppahöperyys kovapäisempäänkin kaveriin!
Yökyläilijänä oli jännittävää asettua hetkeksi toiseen perheeseen ja leikkiä toisten kadehdittavan hienoilla ja mitä erilaisemmilla lelukokelmilla. Kumma juttu, mutta ruokakin maistui aina hirmuhyvältä - kammottavaa hirvenkieltä lukuunottamatta!
En kyllä vielä saanut lopullista vahvistusta siitä, menisikö neljä tai viisi lasta siinä samassa kuin kolme. Herra Miehen mielestä viikonloppu oli "ihan kiva". Tarkempaa analyysia hän ei antanut :-)
Tuli ihan oma lapsuus mieleen! Miten jännittävää ja hauskaa olikaan, kun itse pääsi yökylään tai joku kaveri tuli meille! Serkkuni hevosjulisteilla tapetoidussa huoneessa riitti katseltavaa, pahvilaatikoista kyhätyt tallirakennukset kaikkine yksityiskohtineen olivat kertakaikkisen hienoja ja kaiken huippuna neljänteen polveen asti selvitetyt sukutaulut, joita oli tuhansittain. Tukka hulmuten pyöräilimme kilometrikaupalla pitkin Korppiteitä, välillä joka toiselle jalalle keventäen, vauhtia lisäillen maiskutuksin ja raipan napsautuksin, määränpäänä talli, mikäs muukaan. Siinä tarttui heppahöperyys kovapäisempäänkin kaveriin!
Yökyläilijänä oli jännittävää asettua hetkeksi toiseen perheeseen ja leikkiä toisten kadehdittavan hienoilla ja mitä erilaisemmilla lelukokelmilla. Kumma juttu, mutta ruokakin maistui aina hirmuhyvältä - kammottavaa hirvenkieltä lukuunottamatta!
En kyllä vielä saanut lopullista vahvistusta siitä, menisikö neljä tai viisi lasta siinä samassa kuin kolme. Herra Miehen mielestä viikonloppu oli "ihan kiva". Tarkempaa analyysia hän ei antanut :-)
torstai 16. lokakuuta 2008
Potut pottuina
Hullun Puutarhurin perunasato tuotti karvaan pettymyksen. Alkuinnostuksissaan hän kaivoi yhdessä Herra Miehen ja Renkipoikiensa kanssa perunoita vannakaupalla maasta, mutta ikävä totuus paljastui vasta multaisia penuja pestessä. Yksi toisensa jälkeen osoittautui hankkineensa myrkynvihreää poskipunaa, pahus soikoon - solaniinimyrkkyä. Ei kiitos!
Taisi unohtua Puutarhurilta yksi tärkeääkin tärkeämpi toimintavaihe perunankasvatusoperaatiossaan. Multaus olisi pitänyt suorittaa heti taimettumisen vaiheessa, eikä tosiaankaan vasta sitten, kun taimet kaatuivat loppusyksystä lakoon. Ei auttanut siinä vaiheessa enää nurmisilppu.
Kappas kappas. Täpötäyteen ahdetut kompostorimme natisevat liitoksistaan jo nyt.
Oppi menee puutarhurin päähän näköjään vain kantapään kautta.
Taisi unohtua Puutarhurilta yksi tärkeääkin tärkeämpi toimintavaihe perunankasvatusoperaatiossaan. Multaus olisi pitänyt suorittaa heti taimettumisen vaiheessa, eikä tosiaankaan vasta sitten, kun taimet kaatuivat loppusyksystä lakoon. Ei auttanut siinä vaiheessa enää nurmisilppu.
Kappas kappas. Täpötäyteen ahdetut kompostorimme natisevat liitoksistaan jo nyt.
Oppi menee puutarhurin päähän näköjään vain kantapään kautta.
tiistai 14. lokakuuta 2008
Kasvukipuja
Olin tänään kuuntelemassa The Gurun kasvatusoppeja ja tulin vakuuttuneeksi siitä, että mies on viisas. Olin ymmärtävänäni, että kasvatus on loppupeleissä hyvin yksinkertaista vaikkakin itsestä on tuntunut usein aivan toiselta. Kirjoitan nämä opit nyt heti muistiin, jotta voin hakoteillä ollessani palauttaa ne itselleni mieleen.
Mitä lapsi tarvitsee? (Järjestyksellä ei merkitystä)
1. Huolenpitoa (=ravintoa, vaatetusta, unta...)
2. Äidin ja Isän (=molemmat)
3. Rutiineja, rajoja (=tuovat turvallisuuden tunnetta)
4. Ikätovereita (=opetella sosiaalisia taitoja)
5. Rakkautta (=lasta rakastetaan sellaisena kuin hän on. Lapsi on elämämme tärkein asia.)
6. Turvallisuutta (=oma koti on paras paikka olla.)
7. Suvun ja juuret (=oman suvun historia on erittäin tärkeä lapselle)
8. Tuntea olevansa rakastettu juuri sellaisena kuin on( =saada ilmaista kaikki, myös kielteiset, tunteet)
9. Empatiakyvyn oppimista (=hoivaleikit, lemmikit, äidin ja isän käyttäytymismallit)
Mitkä ovat pannassa?
- pitkälle kehitetyt ääntelevät ja vilkkuvat lelut (eivät ruoki lapsen mielikuvitusta millään tavalla)
- tietokonepelit
- internet ilman rajoituksia ja valvontaa
- isot päiväkotiryhmät
Mitkä ovat in?
- Grimmin sadut ja muut vanhan ajan kunnon sadut
- Afrikan tähti ja muut vanhan ajna kunnon lautapelit
- nallipyssyt
- luovat lelut, kuten käpylehmät ja muut rakentelu ym.lelut
- kotihoito tai perhepäivähoito pienimmille lapsille
Paras mieleen jäänyt aate oli se, että seuraavan kerran kun lapsi taas kerran raivokkaasti kamppailee asetettuja rajoja vastaan - (ja vaikka kuinka houkuttaisi antaa periksi) - niin muista: lapsi myhäilee tyytyväisyyttään itsekseen, kun vanhemmat pitävät pelisäännöistä kiinni. (="Onneksi ne älypäät tajusivat pakollisista vastusteluista huolimatta pistää mut jo pehkuihin, kun olen aivan poikki...")
Mitä lapsi tarvitsee? (Järjestyksellä ei merkitystä)
1. Huolenpitoa (=ravintoa, vaatetusta, unta...)
2. Äidin ja Isän (=molemmat)
3. Rutiineja, rajoja (=tuovat turvallisuuden tunnetta)
4. Ikätovereita (=opetella sosiaalisia taitoja)
5. Rakkautta (=lasta rakastetaan sellaisena kuin hän on. Lapsi on elämämme tärkein asia.)
6. Turvallisuutta (=oma koti on paras paikka olla.)
7. Suvun ja juuret (=oman suvun historia on erittäin tärkeä lapselle)
8. Tuntea olevansa rakastettu juuri sellaisena kuin on( =saada ilmaista kaikki, myös kielteiset, tunteet)
9. Empatiakyvyn oppimista (=hoivaleikit, lemmikit, äidin ja isän käyttäytymismallit)
Mitkä ovat pannassa?
- pitkälle kehitetyt ääntelevät ja vilkkuvat lelut (eivät ruoki lapsen mielikuvitusta millään tavalla)
- tietokonepelit
- internet ilman rajoituksia ja valvontaa
- isot päiväkotiryhmät
Mitkä ovat in?
- Grimmin sadut ja muut vanhan ajan kunnon sadut
- Afrikan tähti ja muut vanhan ajna kunnon lautapelit
- nallipyssyt
- luovat lelut, kuten käpylehmät ja muut rakentelu ym.lelut
- kotihoito tai perhepäivähoito pienimmille lapsille
Paras mieleen jäänyt aate oli se, että seuraavan kerran kun lapsi taas kerran raivokkaasti kamppailee asetettuja rajoja vastaan - (ja vaikka kuinka houkuttaisi antaa periksi) - niin muista: lapsi myhäilee tyytyväisyyttään itsekseen, kun vanhemmat pitävät pelisäännöistä kiinni. (="Onneksi ne älypäät tajusivat pakollisista vastusteluista huolimatta pistää mut jo pehkuihin, kun olen aivan poikki...")
tiistai 7. lokakuuta 2008
Ilon häivähdyksiä
Vein tänään ensimmäistä kertaa ystäväni, suurperheen äidin, piipahtamaan tallille. Silmät ihmetyksestä kirkkaina, hän toisteli toistelemistaan, ettei tällaista paikkaa voi olla, ihanaa, miten suloisia heppoja ja näin lähellä kotia. Juuri niinkuin hänen unelmissaan. Huokaili ihastuksissaan yhä uudelleen ja uudelleen...
Olin häkeltynyt. Juuri, kun manailen, ettei kukaan enää arvosta maalaistollojen maisemia ja elämäntapaa, niin löydänkin sielunkumppanin! Ja kun olen taas kurkkuani myöten täynnä tallirumban pyörittämistä, niin huomaankin, että asiat alkavat pikkuhiljaa loksahdella paikoilleen. Riks, Raks ja Poks!
Hyvä tuuli tarttui! Tuoreet omenamehut portaillamme sai minut taas tajuamaan, että elämme Onnelassa.
Olin häkeltynyt. Juuri, kun manailen, ettei kukaan enää arvosta maalaistollojen maisemia ja elämäntapaa, niin löydänkin sielunkumppanin! Ja kun olen taas kurkkuani myöten täynnä tallirumban pyörittämistä, niin huomaankin, että asiat alkavat pikkuhiljaa loksahdella paikoilleen. Riks, Raks ja Poks!
Hyvä tuuli tarttui! Tuoreet omenamehut portaillamme sai minut taas tajuamaan, että elämme Onnelassa.
lauantai 27. syyskuuta 2008
Itku pitkästä ilosta
Näin se elämä taas heittelee. Ei auttanut tähdenlennon näkeminen, sillä heti seuraavana päivänä tuli lisää kylmää vettä niskaan. Kiitos ja näkemiin - sanoi puolitoista kuukautta tallillamme visiteerannut pitkäaikaiseksi vuokralaiseksi itseään kehuskellut vuokralainen. Taisi tehdä ennätyksen lyhytaikaisuudessaan!
Niinpä niin. Kohti uusia haasteita käypi matkalaisen tie.
Mietin usein, minne ovat kadonneet vanhan ajan maalaistollot. Ne, jotka rakastavat pitkiä pellonpäitä, sateen jälkeistä metsän tuoksua ja lepakoita lentelemässä navetan räystäiden alle. Missä ovat sellaiset ihmiset, joille riittää vähän vaatimattomammatkin olosuhteet, vähempi toiminta ja rauhallisemmat vapaa-ajan vieton haasteet? Entäpä ne, jotka eivät kaipaa valtaisaa ihmismassaa ympärilleen?
Oikein ilahduin, kun huomasin Maajussien taas alkaneen. Saa edes vähän tuntumaa maalaisromantiikasta!
Niinpä niin. Kohti uusia haasteita käypi matkalaisen tie.
Mietin usein, minne ovat kadonneet vanhan ajan maalaistollot. Ne, jotka rakastavat pitkiä pellonpäitä, sateen jälkeistä metsän tuoksua ja lepakoita lentelemässä navetan räystäiden alle. Missä ovat sellaiset ihmiset, joille riittää vähän vaatimattomammatkin olosuhteet, vähempi toiminta ja rauhallisemmat vapaa-ajan vieton haasteet? Entäpä ne, jotka eivät kaipaa valtaisaa ihmismassaa ympärilleen?
Oikein ilahduin, kun huomasin Maajussien taas alkaneen. Saa edes vähän tuntumaa maalaisromantiikasta!
torstai 25. syyskuuta 2008
Pyrstötähti
Näin äsken komean tähdenlennon saapastellessani pilkkopimeää tietä tallilta kotiin. Muistin onneksi heti toivoa ja olokin tuntui heti toiveikkaammalta. Kyllä tämä tästä. Yhdessä mennään - eteenpäin :-)
Hyvä päätös päivälle!
Hyvä päätös päivälle!
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
Leipuri Hiiva ja pari apuria
Olihan mukavaa leipoa poikien kanssa pullaa. Kaksi tuntia hurahti litran taikinan kanssa, mutta kyllä kannatti! Teimme korvapuusteja, pikkupullia, lettipullia, kranssipullia, käärmeitä sekä lännenmiehen lettejä. Sotku ja siivo oli melkoinen, mutta sehän kuuluu asiaan. Hyvä ja leppoisa mieli tuli kaikille ja ihana kardemumman tuoksu tupaan.
Pohjanmaan eilisiin ikäviin tapahtumiin viitaten mielessä on pyörinyt moni asia. On järkyttävää, että nykyajan lapset ja nuoret saavat pelätä massamurhaajia ihan tosissaan. Itsellä ei sellainen pelko tullut koskaan mieleenkään. Pahin kouluajan pelko oli itsensäpaljastajat, joita joskus ala-asteen koulun metsässä oli nähty. Kyllä on yhteiskunta muuttunut lyhyessä ajassa.
Harmittaa ja surettaa vietävästi. Mitä voitaisiin tehdä estääkseen vastaavat? Ajattelin aloittaa ruohonjuuritasolta. Omista lapsista. Yritän opettaa lapset siihen, että meillä puhutaan ja pussataan, välitetään toisista. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja parempi, että ne avoimesti näytetään, kuin patoutetaan päähän. Kunpa saisimme kasvatettua omista kullannupuista kelpokansalaisia.
Pohjanmaan eilisiin ikäviin tapahtumiin viitaten mielessä on pyörinyt moni asia. On järkyttävää, että nykyajan lapset ja nuoret saavat pelätä massamurhaajia ihan tosissaan. Itsellä ei sellainen pelko tullut koskaan mieleenkään. Pahin kouluajan pelko oli itsensäpaljastajat, joita joskus ala-asteen koulun metsässä oli nähty. Kyllä on yhteiskunta muuttunut lyhyessä ajassa.
Harmittaa ja surettaa vietävästi. Mitä voitaisiin tehdä estääkseen vastaavat? Ajattelin aloittaa ruohonjuuritasolta. Omista lapsista. Yritän opettaa lapset siihen, että meillä puhutaan ja pussataan, välitetään toisista. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja parempi, että ne avoimesti näytetään, kuin patoutetaan päähän. Kunpa saisimme kasvatettua omista kullannupuista kelpokansalaisia.
perjantai 19. syyskuuta 2008
Happy hours
Kuukausi verbaalisesti vilkkaan henkilön seurassa sai minut jo kovasti kaipaamaan oman kodin rauhaa ja rakkautta. Eihän se mitään, toiset ihmiset on yksinkertaisesti luotu puhumaan, eikä siinä mitään pahaa. En ole kuitenkaan tottunut tuomaan itseäni niin kovasti tykö, että pitäisi puheenvuoroista miltei sylki suusta valuen taistella. Mutta oppimisen kannalta olisi viisasta antaa toiselle enemmän tilaa tuoda ajatuksiaan julki. Sujuvasti kuuntelen, kyllä joo, sen taidon osaan jo.
Joten ei ihme, että siideritölkki kihahti pihisten auki ja miten makoisalta makea juoma maistuikaan. Oi miten palkinto oli oiva!
Joten ei ihme, että antaumuksella olen antautunut lasteni leikkeihin, milloin harmaaksi sudeksi, milloin vanhaksi kissaksi milloin miksikin. Ikävä on ollut puolin jos toisin.
Eikä sekään ihme ole, että Hullu Puutarhuri onnesta soikeana työnsi ruohonleikkuria päivän pitkän, puuhaili puutarhapuuhiaan ja korjasi valtaisaa tomaatti-, peruna, chili- ja ruusukaalisatoaan.
Ja Herra Mies - hän se vain jatkaa olemistaan HerrasMiehenä ;-)
Joten ei ihme, että siideritölkki kihahti pihisten auki ja miten makoisalta makea juoma maistuikaan. Oi miten palkinto oli oiva!
Joten ei ihme, että antaumuksella olen antautunut lasteni leikkeihin, milloin harmaaksi sudeksi, milloin vanhaksi kissaksi milloin miksikin. Ikävä on ollut puolin jos toisin.
Eikä sekään ihme ole, että Hullu Puutarhuri onnesta soikeana työnsi ruohonleikkuria päivän pitkän, puuhaili puutarhapuuhiaan ja korjasi valtaisaa tomaatti-, peruna, chili- ja ruusukaalisatoaan.
Ja Herra Mies - hän se vain jatkaa olemistaan HerrasMiehenä ;-)
perjantai 12. syyskuuta 2008
Oppilaan ajatuksia
Työharjoittelujaksoni vetelee viimeisiään. Viikko vielä ja pääsen kotiin lepäämään. Onhan tämä aika tuonut vähän lisäperspektiiviä, siitä mitä ylipäänsä elämältään haluaa ja millainen neuvolatäti sitä haluaisi olla, jos olisi.
Mutta, mitä tekisin toisin, jos saisin hetkeksi päätösvallan? Ensimmäisenä poistaisin kaikki ylimääräiset paperit. Osittainenkin kaksinkertainen jopa kolminkertainen kirjaus tuntuu ajanhaaskaukselta. On äitiyskorttia, on neuvolakorttia, on kasvukäyriä sähköisessä ja paperisesssa muodossa. Miksi ihmeessä ei riitä, että kaikki on vain koneella? Toiseksi erottaisin väestövastuuneuvolan vanhaan hyvään äitiysneuvolaan ja lastenneuvolaan. Ammattitaito säilyisi parempana, kun voisi keskittyä vain yhteen erikoisalaan kerrallaan. Sitten lisäisin työnkierron mahdollisuutta, siten, että jokainen terveydenhoitaja vaihtaisi työtehtäviä kolmen-neljän vuoden välein. Näin ei pääsisi leipääntymään, vaan joutuisi kohtaamaan uusia haasteita kuten kouluterveydenhuoltoa. Ja niin tietenkin, monikkoasiat keskittäisin yhdelle hyvin asiaan perehtyneelle terveydenhoitajalle. Ja jos paukkuja vielä olisi, niin ne loput käyttäisin isyyden tukemiseen. Siihen, että tuoreet isät tutustuisivat lapseensa heti alusta alkaen, käyttäisivät aikaansa kansaneläkelaitoksen tukeman isyysloman turvin, Yrittäisin muuttaa koko isyysloman miltei pakolliseksi ja jos mahdollista, ainakin tuplasti pidemmäksi.
Onhan tuo ollut opettavaistakin verhojen ripustamisen ohessa. Olen yllättynyt siitä, miten paljon ongelmia ihmisillä on mielenterveydessä, parisuhteessa, elämässä yleensä. Ja pahoillani siitä, että ne kaikki heijastuvat välittömästi lapsiin. Olen kohdannut pakolaisäidin, joka synnytti suloisen vauvan tietämättään että oli raskaana, vaikka oli vastikään ollut maahanmuuttajan terveystarkastuksessa sekä keuhkoröntgenissä. Olen kohdannut lestadiolaisäidin, jolla on miltei joka sormelle lapsia nuoresta iästään huolimatta sekä naisen joka on rakastunut romanimieheen ja lähtenyt miehensä mukana vieraan kulttuurin viemäksi. Ajatuksia herätti myös äiti, joka ei ollut tähän päivään mennessä huomannut, että hänen lapsensa jalat olivat niin eripituiset, ettei pystynyt kunnolla seisomaan suorassa. Monenlaisia elämäntarinoita - jokaisella omansa.
Mutta, mitä tekisin toisin, jos saisin hetkeksi päätösvallan? Ensimmäisenä poistaisin kaikki ylimääräiset paperit. Osittainenkin kaksinkertainen jopa kolminkertainen kirjaus tuntuu ajanhaaskaukselta. On äitiyskorttia, on neuvolakorttia, on kasvukäyriä sähköisessä ja paperisesssa muodossa. Miksi ihmeessä ei riitä, että kaikki on vain koneella? Toiseksi erottaisin väestövastuuneuvolan vanhaan hyvään äitiysneuvolaan ja lastenneuvolaan. Ammattitaito säilyisi parempana, kun voisi keskittyä vain yhteen erikoisalaan kerrallaan. Sitten lisäisin työnkierron mahdollisuutta, siten, että jokainen terveydenhoitaja vaihtaisi työtehtäviä kolmen-neljän vuoden välein. Näin ei pääsisi leipääntymään, vaan joutuisi kohtaamaan uusia haasteita kuten kouluterveydenhuoltoa. Ja niin tietenkin, monikkoasiat keskittäisin yhdelle hyvin asiaan perehtyneelle terveydenhoitajalle. Ja jos paukkuja vielä olisi, niin ne loput käyttäisin isyyden tukemiseen. Siihen, että tuoreet isät tutustuisivat lapseensa heti alusta alkaen, käyttäisivät aikaansa kansaneläkelaitoksen tukeman isyysloman turvin, Yrittäisin muuttaa koko isyysloman miltei pakolliseksi ja jos mahdollista, ainakin tuplasti pidemmäksi.
Onhan tuo ollut opettavaistakin verhojen ripustamisen ohessa. Olen yllättynyt siitä, miten paljon ongelmia ihmisillä on mielenterveydessä, parisuhteessa, elämässä yleensä. Ja pahoillani siitä, että ne kaikki heijastuvat välittömästi lapsiin. Olen kohdannut pakolaisäidin, joka synnytti suloisen vauvan tietämättään että oli raskaana, vaikka oli vastikään ollut maahanmuuttajan terveystarkastuksessa sekä keuhkoröntgenissä. Olen kohdannut lestadiolaisäidin, jolla on miltei joka sormelle lapsia nuoresta iästään huolimatta sekä naisen joka on rakastunut romanimieheen ja lähtenyt miehensä mukana vieraan kulttuurin viemäksi. Ajatuksia herätti myös äiti, joka ei ollut tähän päivään mennessä huomannut, että hänen lapsensa jalat olivat niin eripituiset, ettei pystynyt kunnolla seisomaan suorassa. Monenlaisia elämäntarinoita - jokaisella omansa.
sunnuntai 7. syyskuuta 2008
Pojat keikalla
Kaksi viimeistä päivää on saanut minut vakuuttumaan siitä, että kotikaupunkini tarjoaa paljon riemuja ja rientoja. Ainakin lapsiperheen kannalta.
Kirjaston suurkuluttajina kävimme taas perjantaina ihmettelemässä kirjojen valtakuntaa. Vaikka kirjahyllyt kotosalla notkuvat jo muutenkin satojen kirppiskirjojen painosta, käymme kahden viikon välein lainaamassa kassillisen kirjoja päiväsaduiksi ja iltasaduiksi. Veljekset rakastavat satuja. On ihmeellistä miten he keskittyvät kuulemaan tarinaa, eläytyvät siihen hengitystään pidätellen ja välillä raikuvasti nauraen. Kolmas innokas kuulija on Neiti Nokkonen, joka änkeää parhaalle paikalle ja välillä varastaa koko shown. Kirjastoreissun jälkeen kävimme Ankkapuistossa, jonka tarjonta keinuineen, liukumäkineen, karuselleineen ja ankkoineen on joka kerta yhtä ihmeellinen elämys!
Lauantaina Valioareena tarjosi ilmaisen lastenkonsertin. Kengurumeininki eläväisine esiintymisineen valloitti monen sydämen, vaikka Veljesten elekieli ehkä kertoikin jotain muuta. Jättiteltassa oli paikallisten urheiluseurojen esittelyjä ja kaikista mieluisin oli suunnistusseuran lahjoittamat suunnistuskartat, jotka mukanaan Velipojat illemmalla suunnistivat metsälle.
Sunnuntainen asematapahtuma puolestaan tarjosi karnevaalitunnelmaa ja markkinahenkeä humppabändeineen ja juoksukilpailuineen. Elämysmatka Ukko-Pekalla naapurikylän rautatiemuseoon oli sekin jännittävä kokemus ja ihmeellisintä kaikessa oli se, että ilmaista koko lysti!
Hyvä mieli tuli viikonlopun tapahtumista, mutta kaikkein eniten sydäntä lämmitti se, että omalta pihalta pääsimme lähtemään suoraan sienimetsälle ja palasimme sieltä kopat täynnä vaaleita orakkaita!
Kirjaston suurkuluttajina kävimme taas perjantaina ihmettelemässä kirjojen valtakuntaa. Vaikka kirjahyllyt kotosalla notkuvat jo muutenkin satojen kirppiskirjojen painosta, käymme kahden viikon välein lainaamassa kassillisen kirjoja päiväsaduiksi ja iltasaduiksi. Veljekset rakastavat satuja. On ihmeellistä miten he keskittyvät kuulemaan tarinaa, eläytyvät siihen hengitystään pidätellen ja välillä raikuvasti nauraen. Kolmas innokas kuulija on Neiti Nokkonen, joka änkeää parhaalle paikalle ja välillä varastaa koko shown. Kirjastoreissun jälkeen kävimme Ankkapuistossa, jonka tarjonta keinuineen, liukumäkineen, karuselleineen ja ankkoineen on joka kerta yhtä ihmeellinen elämys!
Lauantaina Valioareena tarjosi ilmaisen lastenkonsertin. Kengurumeininki eläväisine esiintymisineen valloitti monen sydämen, vaikka Veljesten elekieli ehkä kertoikin jotain muuta. Jättiteltassa oli paikallisten urheiluseurojen esittelyjä ja kaikista mieluisin oli suunnistusseuran lahjoittamat suunnistuskartat, jotka mukanaan Velipojat illemmalla suunnistivat metsälle.
Sunnuntainen asematapahtuma puolestaan tarjosi karnevaalitunnelmaa ja markkinahenkeä humppabändeineen ja juoksukilpailuineen. Elämysmatka Ukko-Pekalla naapurikylän rautatiemuseoon oli sekin jännittävä kokemus ja ihmeellisintä kaikessa oli se, että ilmaista koko lysti!
Hyvä mieli tuli viikonlopun tapahtumista, mutta kaikkein eniten sydäntä lämmitti se, että omalta pihalta pääsimme lähtemään suoraan sienimetsälle ja palasimme sieltä kopat täynnä vaaleita orakkaita!
perjantai 5. syyskuuta 2008
Menninkäisen ölömölöä
Heinäkuussa postiluukusta helähtänyt syksyn kouluohjelma herätteli toiveita englanninopettajan osalta. Uusi nimi, joten toiveita paremmasta opetuksesta alkoi virrata ajatuksiin.
Ensitapaaminen sai aikaan kauhistuneita katseenvaihtoja takapenkkiläisten kesken. Eteemme hiipi kyttyräryhtinen Menninkäinen pinkissä kaavussaan, mutisteli muina miehinä kaiken aikaa. Kukaan ei saanut selville puhuiko hän itselleen vai meille, sillä katsekontaktia hän ei ottanut oppilaisiinsa muutamaa mulkaisua lukuunottamatta eikä mutinasta saanut selvää vaikka kuinka yritti höristellä. Kiken lisäksi mutina oli tasaista ölömölöä, ilman minkäänlaisia vivahteita ja ilman sävyjä tai painotuksia. Tuli äkkiä ikävä "Lenita Airistoa" - kevään opettajaamme; brittiaksentilla selvästi artikuloivaa huoliteltua Tyylilyyliä.
Opetusmetodit olivat vähintään yhtä mielenkiintoiset kuin Menninkäinen itse. Gramofonista kuuntelimme lauseen kerrallaan, jonka jälkeen koko ryhmä toisti yhteen ääneen kuulemansa.
Takapenkki taivasteli silmät suuruisina. Tällainen opetuksen taso tällä kertaa. Ja olemme sentään AmmattiKorkeaKoulussa.
Ensitapaaminen sai aikaan kauhistuneita katseenvaihtoja takapenkkiläisten kesken. Eteemme hiipi kyttyräryhtinen Menninkäinen pinkissä kaavussaan, mutisteli muina miehinä kaiken aikaa. Kukaan ei saanut selville puhuiko hän itselleen vai meille, sillä katsekontaktia hän ei ottanut oppilaisiinsa muutamaa mulkaisua lukuunottamatta eikä mutinasta saanut selvää vaikka kuinka yritti höristellä. Kiken lisäksi mutina oli tasaista ölömölöä, ilman minkäänlaisia vivahteita ja ilman sävyjä tai painotuksia. Tuli äkkiä ikävä "Lenita Airistoa" - kevään opettajaamme; brittiaksentilla selvästi artikuloivaa huoliteltua Tyylilyyliä.
Opetusmetodit olivat vähintään yhtä mielenkiintoiset kuin Menninkäinen itse. Gramofonista kuuntelimme lauseen kerrallaan, jonka jälkeen koko ryhmä toisti yhteen ääneen kuulemansa.
Takapenkki taivasteli silmät suuruisina. Tällainen opetuksen taso tällä kertaa. Ja olemme sentään AmmattiKorkeaKoulussa.
sunnuntai 31. elokuuta 2008
Stand-uppia, karaokea ja ruokaa
Kiitos kaksostemme, olen tutustunut rykelmään Erityisen Hauskoja Ihmisiä.
Lähdin mukaan ensimmäiseen monikkotapaamiseen kolmisen vuotta sitten, ypöyksin tuntematta ketään, miettien minkälaisia muut tuplamammat ovat. Esittäytymiskierroksella kerroin tulleeni mukaan saadakseni uusia ystäviä. Siihen eräs kolmosten äiti totesi, että niitä tulet kyllä saamaan.
Näin on käynyt. Valtakunnalliseen tapaamiseen tallinnan lautalle oli saapunut parisenkymmentä paria ympäri suomenmaan, mutta jostain syystä oma poppoo oli tuttuudessaan se paras. Ohjelma oli pakollisen stand-up-koomikon esiintymisen jälkeen hyvin vapaa. Virkistävää oli pistää jalalla koreasti Mummon Tohveleiden vauhdittamana sekä harjoitella Pikkujouluihin Tiernapoikien esitystä, johon sain huikean Tähdenkantajan roolin.
Aikuinen seura teki hyvää, vaikka menosta jäi hiven uupumaan ylevä käytös ja sivistykselliset puheenaiheet ;-)
Lähdin mukaan ensimmäiseen monikkotapaamiseen kolmisen vuotta sitten, ypöyksin tuntematta ketään, miettien minkälaisia muut tuplamammat ovat. Esittäytymiskierroksella kerroin tulleeni mukaan saadakseni uusia ystäviä. Siihen eräs kolmosten äiti totesi, että niitä tulet kyllä saamaan.
Näin on käynyt. Valtakunnalliseen tapaamiseen tallinnan lautalle oli saapunut parisenkymmentä paria ympäri suomenmaan, mutta jostain syystä oma poppoo oli tuttuudessaan se paras. Ohjelma oli pakollisen stand-up-koomikon esiintymisen jälkeen hyvin vapaa. Virkistävää oli pistää jalalla koreasti Mummon Tohveleiden vauhdittamana sekä harjoitella Pikkujouluihin Tiernapoikien esitystä, johon sain huikean Tähdenkantajan roolin.
Aikuinen seura teki hyvää, vaikka menosta jäi hiven uupumaan ylevä käytös ja sivistykselliset puheenaiheet ;-)
tiistai 19. elokuuta 2008
Kasvatuksellisia kiemuroita
Alan olla melko kypsä. En saa mitään tolkkua Pikkumiesten puuhiin.
Viimeisten päivien aikana olen löytänyt pihamaalta litimärät lenkkarit, vielä märemmän perintötakin, kasapäin sisäleluja (joita ei saa viedä ulos) ja erinäisen määrän lippalakkeja, parittomia sukkia sekä paksuja paitoja. Isompi Veli on kadottanut tänään kertaalleen Nappulansa, unohtanut merimieshattunsa tallinpihalle turvekasaan ja kieltäytynyt pukemasta päällensä mitään. Pienempi veli näytti tahtojen taistoaan kerhoon jäädessään. Ei meinannut suostua laittamaan kenkiä kenkähyllylle, eikä ripustamaan reppuaan ja takkiaan naulakkoon. Huithapelit jättävät omaisuuttansa minne sattuu, painelevat toisesta ovesta sisään ja toisesta ulos.
Iltapäivän iloksi keksivät kiipeillä sateen pehmittämässä multakasassa tuoden eteiseen vaatteiden ja kenkien jatkona pari litraa multaa. Sekasotkua lisätäkseen jättivät likavaatteensa ja mutasaappaansa hujan hajan eteiseen, eivätkä vähää välittäneet käsiänsä pestä.
Lattia on lastattu pikkulegoilla, Neiti Nokkosen ilmakylpyjen aiheuttamilla tuotoksilla ja vipeltävillä villakoirilla - ruuanmurusista sekä edellispäivän rikkoutuneen hammasmukin lasinsirpalejäämistä puhumattakaan. Vauhtia on ja vaarallisia tilanteita - äänetöntä hetkeä ei oo missään vaiheessa.
Hankalinta kaksosten kasvatuksessa on se, että viesti ei mene laisinkaan perille, jos puhuttelee molempia yhtäaikaa. Mutta kuinkas opastat kaksosia yksi kerrallaan? Yleensä villit susilapset sinkoilevat eri suuntiin karkuun, minkä kintuistaan pääsevät, kun tietävät saarnahetken alkavan. Kun toisen saa kiinni - ottaa syliin - yrittää pyydystää vältteleviä tultaiskeviä silmiä, niin jo vain toinen on riekkumassa ja ilveilemässä olan takana ja viemässä kaiken huomion. Ja jos ei ole, niin Neiti Nokkonen kiljuu mustasukkaisuudessaan, sulkkuun sulkkuun! Yritäpä siinä sitten antaa rakentavaa palautetta...
Hohhoijaa - taidanpa vaihteeksi kokeilla, josko käytöskukkanen toisi helpotusta tapakasvatukseen!
Viimeisten päivien aikana olen löytänyt pihamaalta litimärät lenkkarit, vielä märemmän perintötakin, kasapäin sisäleluja (joita ei saa viedä ulos) ja erinäisen määrän lippalakkeja, parittomia sukkia sekä paksuja paitoja. Isompi Veli on kadottanut tänään kertaalleen Nappulansa, unohtanut merimieshattunsa tallinpihalle turvekasaan ja kieltäytynyt pukemasta päällensä mitään. Pienempi veli näytti tahtojen taistoaan kerhoon jäädessään. Ei meinannut suostua laittamaan kenkiä kenkähyllylle, eikä ripustamaan reppuaan ja takkiaan naulakkoon. Huithapelit jättävät omaisuuttansa minne sattuu, painelevat toisesta ovesta sisään ja toisesta ulos.
Iltapäivän iloksi keksivät kiipeillä sateen pehmittämässä multakasassa tuoden eteiseen vaatteiden ja kenkien jatkona pari litraa multaa. Sekasotkua lisätäkseen jättivät likavaatteensa ja mutasaappaansa hujan hajan eteiseen, eivätkä vähää välittäneet käsiänsä pestä.
Lattia on lastattu pikkulegoilla, Neiti Nokkosen ilmakylpyjen aiheuttamilla tuotoksilla ja vipeltävillä villakoirilla - ruuanmurusista sekä edellispäivän rikkoutuneen hammasmukin lasinsirpalejäämistä puhumattakaan. Vauhtia on ja vaarallisia tilanteita - äänetöntä hetkeä ei oo missään vaiheessa.
Hankalinta kaksosten kasvatuksessa on se, että viesti ei mene laisinkaan perille, jos puhuttelee molempia yhtäaikaa. Mutta kuinkas opastat kaksosia yksi kerrallaan? Yleensä villit susilapset sinkoilevat eri suuntiin karkuun, minkä kintuistaan pääsevät, kun tietävät saarnahetken alkavan. Kun toisen saa kiinni - ottaa syliin - yrittää pyydystää vältteleviä tultaiskeviä silmiä, niin jo vain toinen on riekkumassa ja ilveilemässä olan takana ja viemässä kaiken huomion. Ja jos ei ole, niin Neiti Nokkonen kiljuu mustasukkaisuudessaan, sulkkuun sulkkuun! Yritäpä siinä sitten antaa rakentavaa palautetta...
Hohhoijaa - taidanpa vaihteeksi kokeilla, josko käytöskukkanen toisi helpotusta tapakasvatukseen!
sunnuntai 17. elokuuta 2008
Sininen yö
On öitä, jolloin Nukku-Matti unohtaa minut. Heittelee hiekkansa muiden silmiin, mutta jättää minut ajatustulvineen petiin piehtaroimaan. Ei anna levätä - mokoma.
Niin kävi nytkin. Kuuntelin aikani Neiti Nokkosen tuhinaa, yökylässä olevien karvakuonojen puhinaa, Herra Miehen krohinaa, tavarajunien kolinaa ja Veljesten tuttilutkutusta (ilman tutteja). Mietin syntyjä syviä, maalailin haavekuvia, suunnittelin uusia kukkapenkkejä.
Aamuyöstä parjaava omatuntoni ei antanut enää maata: "Nouse ylös laiskuri ja ala tekemään jotakin hyödyllistä!" Käsky kävi ja tässä olen. Suurena aikomuksenani jatkaa teoriaosion kirjoittamista vauhtiin päästyäni. Ai että nautin rauhasta ja hiljaisuudesta odotellessani aamun valkeamista!
(Mutta taidan silti vaatia lukulampun makuuhuoneeseen. Tiedän, että Nukku-matti tulisi tuotapikaa, jos voisin lukea jotakin unettomina hetkinä...)
Niin kävi nytkin. Kuuntelin aikani Neiti Nokkosen tuhinaa, yökylässä olevien karvakuonojen puhinaa, Herra Miehen krohinaa, tavarajunien kolinaa ja Veljesten tuttilutkutusta (ilman tutteja). Mietin syntyjä syviä, maalailin haavekuvia, suunnittelin uusia kukkapenkkejä.
Aamuyöstä parjaava omatuntoni ei antanut enää maata: "Nouse ylös laiskuri ja ala tekemään jotakin hyödyllistä!" Käsky kävi ja tässä olen. Suurena aikomuksenani jatkaa teoriaosion kirjoittamista vauhtiin päästyäni. Ai että nautin rauhasta ja hiljaisuudesta odotellessani aamun valkeamista!
(Mutta taidan silti vaatia lukulampun makuuhuoneeseen. Tiedän, että Nukku-matti tulisi tuotapikaa, jos voisin lukea jotakin unettomina hetkinä...)
keskiviikko 13. elokuuta 2008
Huomisen tuskaa
"Äitiii, mita tehtas huamenna?" on veljesten miltei ensimmäinen kommentti aamutuimaan ja viimeinen illalla. Sama kysymys toistuu useaan kertaan pitkin päivää ja yhä useammin, mitä väsyneempiä velikullat ovat.
Olen vähän morkkiksessa. Haluaisin opettaa lapseni elämään tätä hetkeä. Nyt ja tällä sekunnilla, enkä tulevien päivien tapahtumia ennakkoon. Saan kyllä syyttää itseäni ja omaa elämäntapaani. Sitä että touhuilen ja puuhailen kaiken aikaa - enkä millään osaa pysähtyä ja elää hetkessä. Ajatukseni on jatkuvasti siinä, mitä seuraavana tapahtuu ja mitä sitten pitäisi tehdä.
Jos vain istuisin ja ihailisin, nauttisin laiskottelusta ja unohtaisin kellon, aikataulut ja päivärytmit. Antaisin kaiken tapahtua painollaan. Olisikohan edessä autuus vai kaaos?
Olen vähän morkkiksessa. Haluaisin opettaa lapseni elämään tätä hetkeä. Nyt ja tällä sekunnilla, enkä tulevien päivien tapahtumia ennakkoon. Saan kyllä syyttää itseäni ja omaa elämäntapaani. Sitä että touhuilen ja puuhailen kaiken aikaa - enkä millään osaa pysähtyä ja elää hetkessä. Ajatukseni on jatkuvasti siinä, mitä seuraavana tapahtuu ja mitä sitten pitäisi tehdä.
Jos vain istuisin ja ihailisin, nauttisin laiskottelusta ja unohtaisin kellon, aikataulut ja päivärytmit. Antaisin kaiken tapahtua painollaan. Olisikohan edessä autuus vai kaaos?
torstai 7. elokuuta 2008
Peace
Hullu Puutarhuri iloitsee. Peace on miltei ruokalautasen kokoinen ja niin ihana - ihana. Muutoinkin Puutarhuri myhäilee tyytyväisenä, sillä toukokuussa tyhjyyttään ammottavat uudet kukkapenkit ovat kasvaneet kukkarunsaudessaan kohisten. Onnistumisen ilo on suuri. Perunat, porkkanat, sipulit, herneet, mansikat ja kaikki kasvimaan yrtit ovat antaneet satoa runsain mitoin. Tomaatit odottavat yhä punastumistaan karvainen kurkku seuranaan.
Kesä on ollut Puutarhurin mittakaavassa erinomainen. Niin paljon on aherrettu, satoja taimia istutettu ja kylvetty, rakennettu, maalattu, kitketty, haketettu, katettu. Uusia penkkejä on tänä vuonna syntynyt kuusi, eikä mitään pieniä piperryksiä vaan isoja - isoja. Ja vanhoja on laajennettu. Herra Mies on kiitettävävsti ahertanut kiviprojektiensa kimpussa. Hakenut peräkärrykaupalla isoja ja pieniä, pyöreitä ja lohkoisia kiviä mistä milloinkin. Siinä välissä on syntynyt takaterassi, valmistunut parveke, noussut köynnöskaari.
Piha alkaa näyttää pikkuhiljaa yhä kauniimmalta. On kuin menisi tutkimusretkelle paratiisiin, kun astuu ovesta ulos!
Kesä on ollut Puutarhurin mittakaavassa erinomainen. Niin paljon on aherrettu, satoja taimia istutettu ja kylvetty, rakennettu, maalattu, kitketty, haketettu, katettu. Uusia penkkejä on tänä vuonna syntynyt kuusi, eikä mitään pieniä piperryksiä vaan isoja - isoja. Ja vanhoja on laajennettu. Herra Mies on kiitettävävsti ahertanut kiviprojektiensa kimpussa. Hakenut peräkärrykaupalla isoja ja pieniä, pyöreitä ja lohkoisia kiviä mistä milloinkin. Siinä välissä on syntynyt takaterassi, valmistunut parveke, noussut köynnöskaari.
Piha alkaa näyttää pikkuhiljaa yhä kauniimmalta. On kuin menisi tutkimusretkelle paratiisiin, kun astuu ovesta ulos!
tiistai 5. elokuuta 2008
Sydän Jää
Joskus romantiikka on kaukana. Ja elän tuhannen valovuoden päässä. En halua edes katsoa, sillä katse ei ole kovin lempeä. Vereni kiehuu yhä vain kiivaammin vaikka sydän on kylmää jäätä.
Nainen on kuin avoin kirja. Miksei mies osaa lukea sitä?
Tai tee mitään?
grrrrrrrrrr.
Nainen on kuin avoin kirja. Miksei mies osaa lukea sitä?
Tai tee mitään?
grrrrrrrrrr.
torstai 31. heinäkuuta 2008
Pauhaava sydän
Raivasin tieni nokkos- ja ohdakepolkua pitkin valtaisan marja-apajan luokse. Keltaisia vadelmia mäki pullollaan miltei silmän kantamattomiin. Aaah - yksin hiljaisuudessa vadelmat seuranani nautiskelin ylhäisestä yksinäisyydestä.
trrrrrrrrrrr - trrrrrrrrrr. Kännykkäni värisi reittäni vasten. Pahus - mieleni teki painaa koko kapine pois päältä. Vastasin kuitenkin, numero oli vieras. Lehtimyyjä - luulisin. Ääni oli kuitenkin tuttu; ystävä, työtoveri, lähes kymmenen vuoden takaa! Henkilö, joka usein on mielessäni, mutta emme ole pitäneet yhteyttä aikoihin.
Ystävä halusi puhua. Kertoa kolmesta viimeisestä vuodestaan. Siitä mitä kaikkea oli tapahtunut, miten vaikea on luopua rakkaastaan, millaista on yksinäisyys ja jatkuva ikävä menetetyn rakkaan luo.
Puhelu oli koskettava ja sai jonkin aivosolun raksuttamaan pääkopassa. Miksi rakkaimmat: perhe, ystävät, sukulaiset, sekä terveys ja onnellisuus tuntuvat välillä itsestäänselvältä? Aina jotain pitää tapahtua ja muistuttaa elämän arvaamattomuudesta. Mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa. Miksi elämän arvot pitää palauttaa mieleensä aika-ajoin, mikseivät ne ole mielessä kirkkaina kuin kristallin lasi?
Puolitoistatuntinen hurahti hujauksessa. Moni muu asia tuntui tämän jälkeen vähemmän tärkeältä.
trrrrrrrrrrr - trrrrrrrrrr. Kännykkäni värisi reittäni vasten. Pahus - mieleni teki painaa koko kapine pois päältä. Vastasin kuitenkin, numero oli vieras. Lehtimyyjä - luulisin. Ääni oli kuitenkin tuttu; ystävä, työtoveri, lähes kymmenen vuoden takaa! Henkilö, joka usein on mielessäni, mutta emme ole pitäneet yhteyttä aikoihin.
Ystävä halusi puhua. Kertoa kolmesta viimeisestä vuodestaan. Siitä mitä kaikkea oli tapahtunut, miten vaikea on luopua rakkaastaan, millaista on yksinäisyys ja jatkuva ikävä menetetyn rakkaan luo.
Puhelu oli koskettava ja sai jonkin aivosolun raksuttamaan pääkopassa. Miksi rakkaimmat: perhe, ystävät, sukulaiset, sekä terveys ja onnellisuus tuntuvat välillä itsestäänselvältä? Aina jotain pitää tapahtua ja muistuttaa elämän arvaamattomuudesta. Mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa. Miksi elämän arvot pitää palauttaa mieleensä aika-ajoin, mikseivät ne ole mielessä kirkkaina kuin kristallin lasi?
Puolitoistatuntinen hurahti hujauksessa. Moni muu asia tuntui tämän jälkeen vähemmän tärkeältä.
tiistai 29. heinäkuuta 2008
Ratsutila Kavio ja Koukku
Talliporukan vaihtuvuus on vakio. Tasaisena sykleinä puolen vuoden välein vanhat Poltsit hakeutuvat täysihoitotalliin ja tilalle tulee uusia asukkeja. Kyllästyttää, turhauttaa ja harmittaa, aina, kun pitää etsiä uusia tulokkeja ja aloittaa kaikki taas alusta.
Intoa puhkuen uudet tulokkaat vakuuttelevat jaksavansa aamutallien ankeudet paukkupakkasissa, lupailevat joustavuutta ruokintavuoroissa ja kirkkain silmin ihastelevat maaseudun idylliä ja pikkutallin rauhaa. Totuus tulee kuitenkin pian julki. Hevosen pitäminen pikkurahalla itsehoitotallissa ei todellakaan ole mitään luxusta. Se vaatii sitoutumista, ankaraa työntekoa ja venymistä moneen suuntaan. Nykyajan hevosmiehet ovat mukavuudenhaluisia, laatutietoisia ja haluavat täyden vastineen rahallensa. Harva on valmis likaamaan käsiään talkoissa taikka tekemään ruumiillista työtä. Moni kyllästyy myös maaseudun hiljaisuuteen. Haluttaisiin valmentajia, maastoseuraa sekä aktiivista sosiaalista elämää tallitovereiden kesken. Sormi menee suuhun, kun tallista palaa sulake tai lamppu pitäisi vaihtaa. Ihania Helmiäkin on onneksi löytynyt vuosien saatossa, mutta väliin on mahtunut monenlaista säätäjää. Vanha jengi on ja pysyy.
Jonkinlaisena pikkupomona tallitoiminnan pyörittäminen hyväntekeväisyysperiaatteella on joskus rasittavaa. Oma innostus ei ole huipussaan vaan hevoshommat rajoittuvat pullapolletasolle. Eri asia olisi varmasti, jos elämässä ei olisi muuta taikka tätä tekisi työkseen bisnesmielessä. Nyt elämässä on muutakin ja on pakko tehdä valintoja.
Tällä kertaa uusien tulokkaiden innostus on kadehdittavaa ja ehkä vähän tarttuvaakin. Talli hohtaa pian uudessa loistossaan ja uusilla ihmisillä on aina uusia, hyviä ideoita ja ajatuksia toiminnan kehittämisestä ja paikkojen käytännöllisyydestä. Kivaa!
Tekisi mieli mennä maalaustalkoisiin mukaan. Voisinkohan teljetä lapsoset siksi aikaa vaikka Rockyn karsinaan? ;-)
P.S. Tallillamme ei ole nykyään mitään nimeä. Se on vain "talli". Kuka keksii parhaan nimen - voitaisiin vaikka painaa nimikkopaidat?
Intoa puhkuen uudet tulokkaat vakuuttelevat jaksavansa aamutallien ankeudet paukkupakkasissa, lupailevat joustavuutta ruokintavuoroissa ja kirkkain silmin ihastelevat maaseudun idylliä ja pikkutallin rauhaa. Totuus tulee kuitenkin pian julki. Hevosen pitäminen pikkurahalla itsehoitotallissa ei todellakaan ole mitään luxusta. Se vaatii sitoutumista, ankaraa työntekoa ja venymistä moneen suuntaan. Nykyajan hevosmiehet ovat mukavuudenhaluisia, laatutietoisia ja haluavat täyden vastineen rahallensa. Harva on valmis likaamaan käsiään talkoissa taikka tekemään ruumiillista työtä. Moni kyllästyy myös maaseudun hiljaisuuteen. Haluttaisiin valmentajia, maastoseuraa sekä aktiivista sosiaalista elämää tallitovereiden kesken. Sormi menee suuhun, kun tallista palaa sulake tai lamppu pitäisi vaihtaa. Ihania Helmiäkin on onneksi löytynyt vuosien saatossa, mutta väliin on mahtunut monenlaista säätäjää. Vanha jengi on ja pysyy.
Jonkinlaisena pikkupomona tallitoiminnan pyörittäminen hyväntekeväisyysperiaatteella on joskus rasittavaa. Oma innostus ei ole huipussaan vaan hevoshommat rajoittuvat pullapolletasolle. Eri asia olisi varmasti, jos elämässä ei olisi muuta taikka tätä tekisi työkseen bisnesmielessä. Nyt elämässä on muutakin ja on pakko tehdä valintoja.
Tällä kertaa uusien tulokkaiden innostus on kadehdittavaa ja ehkä vähän tarttuvaakin. Talli hohtaa pian uudessa loistossaan ja uusilla ihmisillä on aina uusia, hyviä ideoita ja ajatuksia toiminnan kehittämisestä ja paikkojen käytännöllisyydestä. Kivaa!
Tekisi mieli mennä maalaustalkoisiin mukaan. Voisinkohan teljetä lapsoset siksi aikaa vaikka Rockyn karsinaan? ;-)
P.S. Tallillamme ei ole nykyään mitään nimeä. Se on vain "talli". Kuka keksii parhaan nimen - voitaisiin vaikka painaa nimikkopaidat?
maanantai 28. heinäkuuta 2008
Ryhmämatkailua saaristomerellä
Viikonloppu ei mennyt alkuperäisten suunnitelmien mukaan, sillä matkaan tuli monta mutkaa. Alemyynneistä ostetut bilehiletykset saivat jäädä odottamaan uusia rientoja, sillä aikuisten risteily vaihtui kädenkäänteessä päiväristeilyksi lasten kera. Ei muuta kuin jalkaan mukavimmat mahdolliset kengät ja päälle vaatteet, joista ei ruokatahrat paista läpi.
Kymmenen vuotta takaperin meitä oli kaksi, nyt yhtäkkiä kymmenen, joten jouduimme lunastamaan lippumme ryhmämatkailijoiden puolelta. Kuvitella: neljä aikuista ja kuusi lasta on yhtäkuin Ryhmä Rämä.
Ryhmä Rämä raivasi itselleen tien tuplaleveällä panssarivaunusaattuellaan samalla, kun komppania karjahteli eritaajuisia yhtäaikaisia huudahduksiaan. Porukasta ei voinut eksyä, jos vain piti korvansa auki! Ryhmä Rämä jätti ruokintapaikoillaan jälkensä ja herätti vilkasta keskustelua naapuripöydissä. Ei ollut tylsää hetkeä kanssamatkustajilla, kun he silmä kovana seurasivat ryhmän jäsenten iloittelua pöydän alla konttaillessa sekä tuoleilla tanssiessa.
Rämäpäistä huolimatta matka oli tapahtumarikas, mieleenpainuva ja onnistunut. Lasten ja aikuisten mieleen. Tosin poikkeus vahvistaa säännön. Eräs jäsen karjui suoraa huutoa koko laivasta ulostautumisen ajan. "Huono reissu", tokaisi ohikulkija. Onneksi Isännällä oli huumori tallella ;-)
Kymmenen vuotta takaperin meitä oli kaksi, nyt yhtäkkiä kymmenen, joten jouduimme lunastamaan lippumme ryhmämatkailijoiden puolelta. Kuvitella: neljä aikuista ja kuusi lasta on yhtäkuin Ryhmä Rämä.
Ryhmä Rämä raivasi itselleen tien tuplaleveällä panssarivaunusaattuellaan samalla, kun komppania karjahteli eritaajuisia yhtäaikaisia huudahduksiaan. Porukasta ei voinut eksyä, jos vain piti korvansa auki! Ryhmä Rämä jätti ruokintapaikoillaan jälkensä ja herätti vilkasta keskustelua naapuripöydissä. Ei ollut tylsää hetkeä kanssamatkustajilla, kun he silmä kovana seurasivat ryhmän jäsenten iloittelua pöydän alla konttaillessa sekä tuoleilla tanssiessa.
Rämäpäistä huolimatta matka oli tapahtumarikas, mieleenpainuva ja onnistunut. Lasten ja aikuisten mieleen. Tosin poikkeus vahvistaa säännön. Eräs jäsen karjui suoraa huutoa koko laivasta ulostautumisen ajan. "Huono reissu", tokaisi ohikulkija. Onneksi Isännällä oli huumori tallella ;-)
tiistai 22. heinäkuuta 2008
Rikki, poikki ja halki
Ostipa Eukko kerran aurinkovarjon. Ison ja sinisen. Oli käytössä kesän - jos kaksikin. Kunnes rämähti romahti rikki. Murtui ja halkesi. Ykskaks pudota mätkähti vaasien päälle.
Siitäpä suivaantuneena Eukko antoi kuulua. Harmitteli varjon kestävyyttä, taivasteli heikkoa vartta. Päivitteli vaasejansa, juurtumassa olleiden pistokkaittensa surkeaa kohtaloa.
Eukko laittoi Ukkonsa asialle palauttamaan rumilusta. Ukko sai tilalle toisen, kalmankalpean Laiha Poika Lappalaisen. Sen alla voi nyt istuskella, hyvillä mielin patsastella.
Kelpaa auringon nyt paistaa!
Siitäpä suivaantuneena Eukko antoi kuulua. Harmitteli varjon kestävyyttä, taivasteli heikkoa vartta. Päivitteli vaasejansa, juurtumassa olleiden pistokkaittensa surkeaa kohtaloa.
Eukko laittoi Ukkonsa asialle palauttamaan rumilusta. Ukko sai tilalle toisen, kalmankalpean Laiha Poika Lappalaisen. Sen alla voi nyt istuskella, hyvillä mielin patsastella.
Kelpaa auringon nyt paistaa!
perjantai 18. heinäkuuta 2008
Oma maa mansikka
Hullun Puutarhurin sukkahousut ovat joutuneet uusiokäyttöön. Niitä riippuu nyt omenapuissa, luumupuissa ja lisäksi niiden pätkillä on sidottu tomaatteja tukikeppeihin. Parasta mahdollista narua.
Suurta voitonjuhlaa on ilmassa. Pikkuiset apulaiset kiskovat kilpaa15-senttisiä porkkanoita, haukkaavat ohikulkeissaan tillin kukinnon ja sipulin varren suuhunsa, mansikkasuillaan vertailevat Polkaa ja metsämansikkaa toisiinsa ja himoitsevat kyytipojaksi vielä laiheliinejä herneitä. Puutarhuri kyhertelee tyytyväisenä, sillä chilin, paprikan ja tomaatin raakileita on runsain mitoin havaittavissa. Kukkaloisto on upeimmillaan ja lähes kaikki siemenkylvötkin onnistuivat yli odotusten.
Neliö neliöltä nurmi saa väistyä uusien kohopenkkien tieltä. Pihapiiri rakentuu alati mielenkiintoisemmaksi polkuineen, köynnöskaarineen ja uusine kivetyksineen. Pikkuhiljaa uuden Puuhamaan paikka alkaa hahmottua. Puutarhan palat alkavat loksahdella paikoilleen.
Suurta voitonjuhlaa on ilmassa. Pikkuiset apulaiset kiskovat kilpaa15-senttisiä porkkanoita, haukkaavat ohikulkeissaan tillin kukinnon ja sipulin varren suuhunsa, mansikkasuillaan vertailevat Polkaa ja metsämansikkaa toisiinsa ja himoitsevat kyytipojaksi vielä laiheliinejä herneitä. Puutarhuri kyhertelee tyytyväisenä, sillä chilin, paprikan ja tomaatin raakileita on runsain mitoin havaittavissa. Kukkaloisto on upeimmillaan ja lähes kaikki siemenkylvötkin onnistuivat yli odotusten.
Neliö neliöltä nurmi saa väistyä uusien kohopenkkien tieltä. Pihapiiri rakentuu alati mielenkiintoisemmaksi polkuineen, köynnöskaarineen ja uusine kivetyksineen. Pikkuhiljaa uuden Puuhamaan paikka alkaa hahmottua. Puutarhan palat alkavat loksahdella paikoilleen.
keskiviikko 16. heinäkuuta 2008
Jokaisessa meissä asuu pieni...
...poliitikko!
Kuluneen kuukauden aikana minua on kosiskeltu kolmelta eri taholta mukaan politiikkaan - ylläyttäen juuri näin kunnallisvaalien kynnyksellä. En tiedä pitäisikö olla imarreltu vai kauhistunut - mutta ilmiselvästi ehdokkaista on pulaa.
Hmmmm. Kyllähän sisälläni roihuaa ja on aina roihunnut palo vaikuttaa asioihin, jotka koen epäoikeudenmukaisiksi ja vääriksi. Ja ovathan asiat aika retuperällä täällä pienessä velkaantuneessa tuppukylässämme, varsinkin perhepolitiikan ja ympäristönsuojelun osalta.
Taidan kuitenkin tällä kertaa kieltäytyä kunniasta. Jatkan mielipiteitteni laukomista mieluusti kotisohvalla ja parantelen maailmaa tuikitärkeänä tyttöjen kesken ja riemuksenne täällä blogissani.
Ei tässä rahkeet tahdo riittää nykyisen rallin pyörittämiseenkään, joten joo - lisähaasteet jääköön toiseen kertaan!
Kuluneen kuukauden aikana minua on kosiskeltu kolmelta eri taholta mukaan politiikkaan - ylläyttäen juuri näin kunnallisvaalien kynnyksellä. En tiedä pitäisikö olla imarreltu vai kauhistunut - mutta ilmiselvästi ehdokkaista on pulaa.
Hmmmm. Kyllähän sisälläni roihuaa ja on aina roihunnut palo vaikuttaa asioihin, jotka koen epäoikeudenmukaisiksi ja vääriksi. Ja ovathan asiat aika retuperällä täällä pienessä velkaantuneessa tuppukylässämme, varsinkin perhepolitiikan ja ympäristönsuojelun osalta.
Taidan kuitenkin tällä kertaa kieltäytyä kunniasta. Jatkan mielipiteitteni laukomista mieluusti kotisohvalla ja parantelen maailmaa tuikitärkeänä tyttöjen kesken ja riemuksenne täällä blogissani.
Ei tässä rahkeet tahdo riittää nykyisen rallin pyörittämiseenkään, joten joo - lisähaasteet jääköön toiseen kertaan!
sunnuntai 13. heinäkuuta 2008
Hiuksenhienoa
Vain nainen on niin hullu, että nukkuu tukkalaitteet ja rullat hiuksissaan. Tai nukkuu ja nukkuu. Toisin sanoen ei nuku, vaan uppoutuu kymmenien tyynyjen sekaan sohvalle puoli-istuvaan asentoon, jossa yrittää hetkeksi ummistaa silmänsä välittämättä tukistavasta, kiristävästä tunteestaan päänahassaan. Yön leppoisina tunteina vaihtaa asentoaan satakuntakertaa, laskeskelee minuutteja aamuun päästäkseen piinasta.
Uusi kampaaja oli mielenkiintoinen tuttavuus. Vastavalmistunut intoa puhkuva nuori nainen, jonka kokenut konkariäiti valvoi silmätarkkana noviisinsa työtä. Paikka oli makuuni. Heinäseipäistä kyhätty hyllykkö, pahkapöydät ja hevosenkenkiä seinässä - lisäplussana tukkataitureiden hyvin hienotunteinen ja ystävällinen käytös.
Sain kyllä maksaa itseni kipeäksi, joten pidetäänpä tätä pehkoa pitkään, koko rahan edestä ;-)
Uusi kampaaja oli mielenkiintoinen tuttavuus. Vastavalmistunut intoa puhkuva nuori nainen, jonka kokenut konkariäiti valvoi silmätarkkana noviisinsa työtä. Paikka oli makuuni. Heinäseipäistä kyhätty hyllykkö, pahkapöydät ja hevosenkenkiä seinässä - lisäplussana tukkataitureiden hyvin hienotunteinen ja ystävällinen käytös.
Sain kyllä maksaa itseni kipeäksi, joten pidetäänpä tätä pehkoa pitkään, koko rahan edestä ;-)
tiistai 8. heinäkuuta 2008
Tyhmästä päästä kärsii koko koppa
Särky on harvinaislaatuinen vieras päässäni - onneksi. Sen kerran, kun kärsin koppani jomotuksesta, niin voi tuska. Kiitän luojaani, ettei särky, saatikka migreeni, ole vakinainen vieras.
Luulen pingotuksen johtuvan ennen kaikkea kofeiininpuutteesta. Epäsäännöllisen säännöllisestä kahvin juomisesta. Toinen vaikuttava seikka on matalapaine, kolmas tekijä kehoni villinä viiraavat hormonit ja neljäntenä stressi, kiire, tekemättömät työt, muuttuvat suunnitelmat sekä kiljuhanhien sekakuoron äänenavaukset epävireisessä mollissa.
Näiden kaikkien yhteisvaikutus sai aikaan lähes toimintakyvyttömäksi tekevän päänsäryn. Kuinkas sattuikaan juuri sopivasti paikalle saapui yllätysvieraita, sen verran harvinaislaatuisia, ettei voinut ovelta takaisinkaan käännyttää. Eikä tullut mieleeni tarjota vieraille kahvia, joka olisi luultavasti laukaissut kivun pois - vaan juoda lomotimme keltaista jaffaa.
Illalla hedari ajoi aikaisin petiin. Aika parantaa, sanotaan. Toisaalta - olisin ehkä voinut ottaa droppiakin. Ei olisi tarvinnut kärvistellä koko päivää. Ei vain ehtinyt - mukamas.
Luulen pingotuksen johtuvan ennen kaikkea kofeiininpuutteesta. Epäsäännöllisen säännöllisestä kahvin juomisesta. Toinen vaikuttava seikka on matalapaine, kolmas tekijä kehoni villinä viiraavat hormonit ja neljäntenä stressi, kiire, tekemättömät työt, muuttuvat suunnitelmat sekä kiljuhanhien sekakuoron äänenavaukset epävireisessä mollissa.
Näiden kaikkien yhteisvaikutus sai aikaan lähes toimintakyvyttömäksi tekevän päänsäryn. Kuinkas sattuikaan juuri sopivasti paikalle saapui yllätysvieraita, sen verran harvinaislaatuisia, ettei voinut ovelta takaisinkaan käännyttää. Eikä tullut mieleeni tarjota vieraille kahvia, joka olisi luultavasti laukaissut kivun pois - vaan juoda lomotimme keltaista jaffaa.
Illalla hedari ajoi aikaisin petiin. Aika parantaa, sanotaan. Toisaalta - olisin ehkä voinut ottaa droppiakin. Ei olisi tarvinnut kärvistellä koko päivää. Ei vain ehtinyt - mukamas.
maanantai 7. heinäkuuta 2008
Outo Lintu
Löysin itseni tänään hinkkaamasta juuriharjalla tallin seinää. Huomasin myös heiluneeni viikatemiehenä ohdakkeiden, nokkosten ja pujojen keskellä. Suojasin mansikkamaani harsolla - harakkaystävällisesti. Tajusin varanneeni itselleni kolmelle eri päivälle kampaajan. Tutustuin viiteen eri koiraan, joista yhdenkään nimi ei jäänyt mieleeni. Etsin kuumeiseti julkisuuskelpoista raippaa. Kiukustuin, kun en vieläkään saanut kuunnella uusia levyjäni. Sain vuokraisännän ostamaan säkillisen kalkkia ilman suurempia ylipuhumisia. Ilahduin, kun löysin keittiön pöydältä huumaavantuoksuisen pionikimpun! Huokaisin helpotuksesta, kun tuliteräkameramme osoitti jälleen toimimisen merkkejä pudottuaan edellispäivänä märkään kumiveneeseen.
keskiviikko 2. heinäkuuta 2008
Tapauksia sieltä täältä
Veljekset odottavat naamiaisia innokkaina. Irokeesitukat ojossa, sotamaalaukset poskissa ja villejä huutojaan ulvahdellen. Välillä käyvät nurmikolla tanssimassa sadetanssia tai ampumassa nuolilaan kettuja. Täpinöissään ovat - sanoisin. Neiti Nokkonen saa tärkeänä esittää Intiaanin Liljaa.
**
Eräänä iltana unohdin rasvaisimmasta rasvaisen Essexin voidetuubin poikien huoneeseen. Pahaa aavistamatta hiivin vielä nukkuville Hiawathoille kuiskimassa hyvät yöt. Kauhukseni huomasin avatun ja puoliksi puristetun voidetuubin sängyllä. Tapeteissa oli onneksi vain yhdet aiemmat kädenkuvat, kirjaston kirjatkin näyttivät normaaleilta, huh. Lopulta huomasin, että Eeron pyjama ja pyjaman housut oli yltäpäältä paksun rasvamönjän peitossa. Taisi atooppinen iho tarvita oikein kunnon rasvakylvyn!
**
Hullun Puutarhurin uusin keksintö oli käyttää yksi ränsistynyt ja reikiintynyt räsymatto tukahduttamaan ohdakkeet, pujot ja juolat uuden ruusupenkin tieltä. Peukalo keskellä kämmentä pyysi Herra Miestä nakuttamaan maton nauloilla kiinni työmaakopin seinään. Ettei rikkikset saa pienintäkään ulospääsyreikää. Nakutteli aikansa, kunnes tuli äkkilähtö. Mustanaan kimalaisia kintuissaan Herra Mies jätti vasaroinnin sikseen. Pörriäisillä oli pesä työmaakopin alla! "Ei ne pistä!" oli Herra Monnistakin sanonut. "No ei niin - ole hyvä ja vasaroi vaan itse" Herra Mies ojensi vasaran. Vasaraan Puutarhuri ei koskenut, mutta ruusujen istuttelu sai aivan uudenlaisen jännitysmomentin!
**
Eräänä iltana unohdin rasvaisimmasta rasvaisen Essexin voidetuubin poikien huoneeseen. Pahaa aavistamatta hiivin vielä nukkuville Hiawathoille kuiskimassa hyvät yöt. Kauhukseni huomasin avatun ja puoliksi puristetun voidetuubin sängyllä. Tapeteissa oli onneksi vain yhdet aiemmat kädenkuvat, kirjaston kirjatkin näyttivät normaaleilta, huh. Lopulta huomasin, että Eeron pyjama ja pyjaman housut oli yltäpäältä paksun rasvamönjän peitossa. Taisi atooppinen iho tarvita oikein kunnon rasvakylvyn!
**
Hullun Puutarhurin uusin keksintö oli käyttää yksi ränsistynyt ja reikiintynyt räsymatto tukahduttamaan ohdakkeet, pujot ja juolat uuden ruusupenkin tieltä. Peukalo keskellä kämmentä pyysi Herra Miestä nakuttamaan maton nauloilla kiinni työmaakopin seinään. Ettei rikkikset saa pienintäkään ulospääsyreikää. Nakutteli aikansa, kunnes tuli äkkilähtö. Mustanaan kimalaisia kintuissaan Herra Mies jätti vasaroinnin sikseen. Pörriäisillä oli pesä työmaakopin alla! "Ei ne pistä!" oli Herra Monnistakin sanonut. "No ei niin - ole hyvä ja vasaroi vaan itse" Herra Mies ojensi vasaran. Vasaraan Puutarhuri ei koskenut, mutta ruusujen istuttelu sai aivan uudenlaisen jännitysmomentin!
keskiviikko 25. kesäkuuta 2008
Munia, sulkia ja purkkikaupalla örkkejä
Monet rakkaimmat muistot Kesäniemestä liittyvät luonnon ihmeisiin. Harrastimme lintujen bongailua miltei koko suvun voimin ja vaihdoimme tietoja, missä harmaahaikara, kalasääksi tai nuolihaukka milloinkin pesivät. Elämyksellisiä olivat aikaiset aamuretket, jolloin hiippailimme rantakiville virvelit ojossa ja kiikarit kaulassa auringon noustessa Lokkikallion takaa. Oli hieno tunne, kun oppi tunnistamaan käpytikan, kalatiiran, uunilinnun ja västäräkin pelkän lauluäänen perusteella. Kun erään kerran aamutuimaan heräsin kaulushaikaran bassomaiseen törähdykseen, niin voiko sen suurempaa ihmettä ollakaan; se oli kesän kohokohta! Kuten myös lepakoiden viuhahtelu elokuun iltahämärissä taikka hirvien vierailu kaislikossa. Harmaahaikaroiden kesän ensikohtaaminen pysähdytti aina niiden niin uljaalla olemuksellaan.
Tänä juhannuksena löysin yläkerran lääkekaapista kaksi munakennollista erilaisia linnunmunia, joista aikoinamme olimme puhaltaneet täytteet pois. Löysin myös lasipurkin, jonne olimme joskus keränneet kimalaisia, koppakuoriaisia jos jonkinsortin turilaisia. Hiukan pölyttyneet olivat vuosien takaiset aarteet. Perhoskokoelmaa en löytänyt, missäköhän se lie.
Ehkäpä Hullun Puutarhurin ensiviehätys kasveihin sai alkunsa kasvien keräilystä ja niiden tunnistamisesta. Lopuksi hiemoimmat kukat kuivattiin antiikin aikaisella kasviprässillä, joka oli varmasti vuodelta Kivi.
Kesäniemi tarjoaa itsessään niin monia ihmeitä sekä lapsille että aikuisille. Ei siinä paljon Lampoliinaa ole ehditty kaivata :-)
Tänä juhannuksena löysin yläkerran lääkekaapista kaksi munakennollista erilaisia linnunmunia, joista aikoinamme olimme puhaltaneet täytteet pois. Löysin myös lasipurkin, jonne olimme joskus keränneet kimalaisia, koppakuoriaisia jos jonkinsortin turilaisia. Hiukan pölyttyneet olivat vuosien takaiset aarteet. Perhoskokoelmaa en löytänyt, missäköhän se lie.
Ehkäpä Hullun Puutarhurin ensiviehätys kasveihin sai alkunsa kasvien keräilystä ja niiden tunnistamisesta. Lopuksi hiemoimmat kukat kuivattiin antiikin aikaisella kasviprässillä, joka oli varmasti vuodelta Kivi.
Kesäniemi tarjoaa itsessään niin monia ihmeitä sekä lapsille että aikuisille. Ei siinä paljon Lampoliinaa ole ehditty kaivata :-)
keskiviikko 18. kesäkuuta 2008
Sadesäällä - pahalla päällä
Kylmää, kosteaa ja koleaa. Neiti Nokkonen ärripurrina, kuumeisen kiukkuisena, sylikissana. Vauhtikaksikko riekkuu ja riitelee, kokeilee rajojaan ja Äitinsä hermoja vuoron perään. Kiipeilevät seiniä pitkin, kun ulos puihinkaan eivät nyt pääse.
Sääennuste ja rekkaprotesti lupailevat todellista juhannustunnelmaa. Siinä punnitaan motivaatio heti alkuunsa keskikesän juhlijoilta.
Pöh - Suomen Suvi. Vertaansa vailla olet!
Sääennuste ja rekkaprotesti lupailevat todellista juhannustunnelmaa. Siinä punnitaan motivaatio heti alkuunsa keskikesän juhlijoilta.
Pöh - Suomen Suvi. Vertaansa vailla olet!
torstai 12. kesäkuuta 2008
Kolme pientä porsasta
Jos aikoinaan veljeskaksikko sai Rouva Raivottaren hermoraunioksi ruokatavoillaan, niin ei ole Neiti Nokkonen kauas puusta pudonnut. Samanlainen on ja vähintään yhtä ärsyttävä. Aargh!
Päätin joskus poikien ruokakonstailujen jälkeen, että Neidin kanssa en ota syömisestä mitään paineita, enkä varsinkaan samanlaista lelu- ja kirja-arsenaalia taikka pelleshowta. Tuskin Suomessa on yhtään lasta nälkään kuollut, joten tyynesti vaan. Jos ei ruoka kelpaa, niin ei tuputeta. Olkoon ilman seuraavaan ruokahetkeen, josko sitten maistuisi.
Huoh. Aamusta toiseen sisukkaasti tarjoan Nokkoselle kaurapuuroa. Hauduttelen pehmeäksi ja maustan kanelilla ja muutamalla sokerinmurulla. Ensimmäisen annoksen saaminen suuhun on miltei mahdoton tehtävä. Suu ei aukea - ei sitten millään. Otan avuksi lusikan, jonka annan Neidille. Vaivihkaa saan ujutettua yhden lusikallisen Neidin suuhun, mutta se tulee sylkien pois saman tien.
Seuraavana alkaa lusikkashow. Jostain olen lukenut, että lapsen on annettava totutella syömiseen heti, kun lusikka pysyy kädessä. Lapsi saa harjoitella syömällä myös sormin ja tutkia ja kosketella ruokaansa. Ruuan heitteleminen lattialle on myös lapsen kehityksen kannalta tärkeää. Siinä hän oivaltaa maan ihmeellisen vetovoiman. Ja yhä uudestaan ja uudestaan on tehtävä tätä tutkimustyötä.
Neiti heittelee lusikalla ruokaansa ympäriinsä, päristelee ja puhaltelee sitä, hämmentää hämmentämistään koko käden laajuisilla liikkeillä, mutta vahingossakaan ruoka ei osu suuhun.
Kokeilen vaihtaa kylmään hedelmäsoseeseen. Jospa kutittelevia ikeniä viilentäisi jääkaappikylmä herkku. Mutta ei - sama pelleily jatkuu. Neiti on täynnä ruuanroiskeita, samoin, pöytä, lattia, pöydän jalat sekä syöttötuoli. Lopulta neiti ampuu lusikallaan soseannoksen suoraan silmääni. Ei paljon naurata - ei liioin itketä. Raivoissani nostan Neidin alas. Loukkaantuneen Neiti-hyeenan huuto alkaa heti. Veljekset seuraavat tapahtumaa silmäkovana. Nyt riitti. Voi, että kun saisi nuo lapset edes hetkeksi Timbuktuun!
Pahinta kaikessa on se, että sama koettelemus toistuu jokaikisellä aterialla. Jos joku kerta Nokkonen suvaitsee syömään, niin johan vain kuuluu velipojilta: "Ei se meille kelpaa!" Vihreänä kateudesta katselen lapsia, joiden suut aukeavat kuin linnunpojilla.
Lattiaan on pinttynyt lika niin pahasti, että ajattelin seuraavana kokeilla painepesuria.
Päätin joskus poikien ruokakonstailujen jälkeen, että Neidin kanssa en ota syömisestä mitään paineita, enkä varsinkaan samanlaista lelu- ja kirja-arsenaalia taikka pelleshowta. Tuskin Suomessa on yhtään lasta nälkään kuollut, joten tyynesti vaan. Jos ei ruoka kelpaa, niin ei tuputeta. Olkoon ilman seuraavaan ruokahetkeen, josko sitten maistuisi.
Huoh. Aamusta toiseen sisukkaasti tarjoan Nokkoselle kaurapuuroa. Hauduttelen pehmeäksi ja maustan kanelilla ja muutamalla sokerinmurulla. Ensimmäisen annoksen saaminen suuhun on miltei mahdoton tehtävä. Suu ei aukea - ei sitten millään. Otan avuksi lusikan, jonka annan Neidille. Vaivihkaa saan ujutettua yhden lusikallisen Neidin suuhun, mutta se tulee sylkien pois saman tien.
Seuraavana alkaa lusikkashow. Jostain olen lukenut, että lapsen on annettava totutella syömiseen heti, kun lusikka pysyy kädessä. Lapsi saa harjoitella syömällä myös sormin ja tutkia ja kosketella ruokaansa. Ruuan heitteleminen lattialle on myös lapsen kehityksen kannalta tärkeää. Siinä hän oivaltaa maan ihmeellisen vetovoiman. Ja yhä uudestaan ja uudestaan on tehtävä tätä tutkimustyötä.
Neiti heittelee lusikalla ruokaansa ympäriinsä, päristelee ja puhaltelee sitä, hämmentää hämmentämistään koko käden laajuisilla liikkeillä, mutta vahingossakaan ruoka ei osu suuhun.
Kokeilen vaihtaa kylmään hedelmäsoseeseen. Jospa kutittelevia ikeniä viilentäisi jääkaappikylmä herkku. Mutta ei - sama pelleily jatkuu. Neiti on täynnä ruuanroiskeita, samoin, pöytä, lattia, pöydän jalat sekä syöttötuoli. Lopulta neiti ampuu lusikallaan soseannoksen suoraan silmääni. Ei paljon naurata - ei liioin itketä. Raivoissani nostan Neidin alas. Loukkaantuneen Neiti-hyeenan huuto alkaa heti. Veljekset seuraavat tapahtumaa silmäkovana. Nyt riitti. Voi, että kun saisi nuo lapset edes hetkeksi Timbuktuun!
Pahinta kaikessa on se, että sama koettelemus toistuu jokaikisellä aterialla. Jos joku kerta Nokkonen suvaitsee syömään, niin johan vain kuuluu velipojilta: "Ei se meille kelpaa!" Vihreänä kateudesta katselen lapsia, joiden suut aukeavat kuin linnunpojilla.
Lattiaan on pinttynyt lika niin pahasti, että ajattelin seuraavana kokeilla painepesuria.
maanantai 9. kesäkuuta 2008
Ympäristösaarnaa
Opiskelu on kivaa, ihan erilaista kuin koskaan aiemmin. Kai se johtuu motivaatiosta, siitä, että haluaa oppia ja oivaltaa.
Nyt olen paininut ympäristön terveysvaikutusten parissa ja sekö, jos mikä on sydäntäni lähellä. Nykyajan kulutusjuhla ja hyvin leväperäinen tuhlailu nostaa kyllä niskavillani hetkessä pystyyn. Leluista, vaatteista, elektroniikasta on kaikista tullut miltei kertakäyttökamaa, ei kyllä kestä lelut sukupolvelta toiselle. Tavaran paljous, ruuan määrä, harrastusmainen shoppailu, sähkön huoleton kulutus ja se järjetön jätteiden määrä on aivan tajutonta. Eikö vähemmälläkin pärjäisi?
(GRRRRR. Äsken minut sai kiukkuiseksi Herra Mies. Oli mokoma raahannut yläkerran vaatehuoneen putipuhtaat kesävaattensa pyykkikoriin pestäväksi kesäniityn tuoksuisella huuhteluaineella. Ai että otti aivoon. Haisivat kuulemma tunkkaiselle puolen vuoden kaapissa säilytyksen jälkeen! Pistäisi pihalle tuulettumaan, niin saisi ihan ilmaisen ilmakylvyn! GRRRRR.)
Hatunnosto isoäitiemme ja isoisiemme säästäväisyyden maailmaan, jolloin oltiin ruuan suhteen lähes omavaraisia ja itsetehdyt vaatteet käytettiin puhki poikki ja lopuksi niistä tehtiin vielä matonkuteita. Eikä raaskittu heittää oitis rikki mennyttä pyörää pois, vaan se korjattiin moneen moneen kertaan. Harva sen ikäluokan ihminen kärsi siihen aikaan edes ylipainosta. Sellaista määrää ruokaa, mitä nykyajan ihmiset syövät, niin huh ja hei. Voisimme kyllä ottaa opiksemme ja viettää totisesti välillä jonkinmoista nuukuusviikkoa.
(Saattaisimme jopa hoikistua siinä sivussa!)
Nyt olen paininut ympäristön terveysvaikutusten parissa ja sekö, jos mikä on sydäntäni lähellä. Nykyajan kulutusjuhla ja hyvin leväperäinen tuhlailu nostaa kyllä niskavillani hetkessä pystyyn. Leluista, vaatteista, elektroniikasta on kaikista tullut miltei kertakäyttökamaa, ei kyllä kestä lelut sukupolvelta toiselle. Tavaran paljous, ruuan määrä, harrastusmainen shoppailu, sähkön huoleton kulutus ja se järjetön jätteiden määrä on aivan tajutonta. Eikö vähemmälläkin pärjäisi?
(GRRRRR. Äsken minut sai kiukkuiseksi Herra Mies. Oli mokoma raahannut yläkerran vaatehuoneen putipuhtaat kesävaattensa pyykkikoriin pestäväksi kesäniityn tuoksuisella huuhteluaineella. Ai että otti aivoon. Haisivat kuulemma tunkkaiselle puolen vuoden kaapissa säilytyksen jälkeen! Pistäisi pihalle tuulettumaan, niin saisi ihan ilmaisen ilmakylvyn! GRRRRR.)
Hatunnosto isoäitiemme ja isoisiemme säästäväisyyden maailmaan, jolloin oltiin ruuan suhteen lähes omavaraisia ja itsetehdyt vaatteet käytettiin puhki poikki ja lopuksi niistä tehtiin vielä matonkuteita. Eikä raaskittu heittää oitis rikki mennyttä pyörää pois, vaan se korjattiin moneen moneen kertaan. Harva sen ikäluokan ihminen kärsi siihen aikaan edes ylipainosta. Sellaista määrää ruokaa, mitä nykyajan ihmiset syövät, niin huh ja hei. Voisimme kyllä ottaa opiksemme ja viettää totisesti välillä jonkinmoista nuukuusviikkoa.
(Saattaisimme jopa hoikistua siinä sivussa!)
torstai 5. kesäkuuta 2008
Auringonpistoksia
Hullu Puutarhuri ei pidä auringonpaahteesta eikä pitkistä hellejaksoista. Ne aiheuttavat ylimääräistä työtä ja kastelutarvetta vastaistutetuille taimivauvoille sekä kasvihuoneen kasvateille, jotka nuukahtavat heti, kun selkänsä kääntää.
Puutarhuri itsekin kärsii auringosta, sillä nahka punoittaa, kirvelee ja nokkosrokkoa pukkaa päälle.
Siksipä niin, puutarhuri pistoksissaan on alkanut enenevissä määrin pitää puista ja niiden kevyen varjon tuomasta helpotuksesta . Saarnin lisäksi oleskelupihalta löytyy pihlaja, terttuselja, kymmenkunta omenapuuta, muutama kriikuna ja luumupuu. Kaikki niin kovin pieniä vielä, ettei niistä ole varjostamaan.
Hatarissa mietinnöissään Puutarhuri haaveilee uudesta uljaasta pihapuusta ja salaa kaipaa moottorisahamurhattua koivuaan.
Puutarhuri itsekin kärsii auringosta, sillä nahka punoittaa, kirvelee ja nokkosrokkoa pukkaa päälle.
Siksipä niin, puutarhuri pistoksissaan on alkanut enenevissä määrin pitää puista ja niiden kevyen varjon tuomasta helpotuksesta . Saarnin lisäksi oleskelupihalta löytyy pihlaja, terttuselja, kymmenkunta omenapuuta, muutama kriikuna ja luumupuu. Kaikki niin kovin pieniä vielä, ettei niistä ole varjostamaan.
Hatarissa mietinnöissään Puutarhuri haaveilee uudesta uljaasta pihapuusta ja salaa kaipaa moottorisahamurhattua koivuaan.
sunnuntai 1. kesäkuuta 2008
Kermit the Frog
Aamutuimaan nousin Mondeoon, silmät puolinukuksissa.
Startattuani voinee sanoa, että tajuntani räjäytettiin. Jestas sentään - Herra Mies oli ostanut uutta musiikkia, todellista äijämeinikiä: Teräsbetonia! Väänsin grammaria lujemmalle ja yritin virittyä mossaustunnelmaan. ÖRRRR - ÖRRRR.
Nyt taisi selvitä keneltä Eero on oppinut mörinänsä... Hihhihhii. Tekeekö joku tällaista musiikkia tosissaan?? Ihan kuin kirkuvaa Kissiä suomalaisittain - tai ennemminkin Muppet Shown Frogleyt.
Paluumatkalla oli vaikea pysyä vakavana.
Voihan metallimiehet! Aika hyvää autolla-ajeluviihdettä!
Startattuani voinee sanoa, että tajuntani räjäytettiin. Jestas sentään - Herra Mies oli ostanut uutta musiikkia, todellista äijämeinikiä: Teräsbetonia! Väänsin grammaria lujemmalle ja yritin virittyä mossaustunnelmaan. ÖRRRR - ÖRRRR.
Nyt taisi selvitä keneltä Eero on oppinut mörinänsä... Hihhihhii. Tekeekö joku tällaista musiikkia tosissaan?? Ihan kuin kirkuvaa Kissiä suomalaisittain - tai ennemminkin Muppet Shown Frogleyt.
Paluumatkalla oli vaikea pysyä vakavana.
Voihan metallimiehet! Aika hyvää autolla-ajeluviihdettä!
perjantai 30. toukokuuta 2008
Kesä ja kärpäset
Vielä kun viikonlopun työkeikkarupeamasta selviydyn, niin olo on varmasti kuin voittajalla! Viikko on ollut täynnä extremeä, kokemuksenhakuista seikkailumieltä. Ehkä se pitää juuri elämässä kiinni, kun on tapahtumaa, säpinää ja menoa joka suuntaan. Kuka tietää.
Suurin seikkailu oli maanantainen retki Helsinkiin. Kuinka iloisesti yllätyinkään, kun joku tarjoutui vapaaehtoisesti pitämään seuraa kauhukaksosille! Siitä tarjoutuksesta ei tosiaankaan voinut kieltäytyä, vaan oli lähdettävä kohti tuntematonta. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä mietin monta kertaa miten ihmeessä selviydyn lapsosten kanssa junaan ja junamatkasta yksin.
Kai siinä oli uutuudenviehätystä niin, että Pojat tottelivat täpinöistään huolimatta kuin enkelit. Neiti Nokkonen sylissäni, Ossi kädessäni, Eero Ossin kädessä, reppu selässäni, käsilaukku maata viistäen. Taisimme olla melkoinen näky. Intercity lastenvaunuineen oli pelastus! Oli liukumäkeä, leikkijunaa, matkustajahyttiä, hylly täynnä kirjoja ja vielä reppuun pakatut yllätyseväät. Ei käynyt matka pitkäksi, päinvastoin. Reissu oli eläinmuseoineen, ostoksineen, Kivikallio-vierailuineen ja paloaseman näkemisineen varsin tapahtumarikas ja lapsille elämyksenä sellainen, jonka muistavat taatusti pitkään....
Yhden kotipäivän jälkeen suuntasimme Kesäniemeen, jonka viidakkomaista ruohikkoa leikkelin miltei viisi tuntia. Tosin suurin osa ajasta meni ruohosilppusäiliön tyhjentämiseen joka toisen kierroksen jälkeen! Heh - eihän hyvää silppua voi nurmelle jättää, vaan katteeksi pioneille. Uurastuksen kruunasi kahvihetki aurinkovarjon alla. Maisema kaunistui kertaheitolla ja perennapenkit kiittää! Illan reippaaksi lopuksi piti päästä testaamaan uutukaisia sauvoja naapurustoon miltei kahden kuukauden tauon jälkeen.
Eilen kävimme "vain" neuvolassa ja Mummilassa. Lisäksi viihdytimme pesukoneen korjaajaa normaalilla lapsiperheen elämällä. Taisi pyöritellä silmiään vielä lähteissään - hassu.
Tänään olemme käyneet "vain" tallilla.
Sen lisäksi Hullu Puutarhuri on kärrännyt multaa uusille istutuksilleen, ihastellut Herra Miehen istuttamaa komeaa saarni-puuta, ruukuttanut tomaatteja kymmenkunta, istuttanut petunioita, lobelioita, auringonkukkia, samettikukkia, harmaakäenkukkaa, ritarinkannuksia, unikoita, keijunkelloja, kärhöjä, miekkaliljoja, gladioluksia, freesioita, dahlioita, anemoneja, kotkansiipiä, leijonankitoja, sinitähtösiä, krasseja, sormustinkukkia, akileijoja, salaattifenkolia, kukkakaalia, ruusukaalia sekä yhden Riikalaisen kurpitsan. Lisäksi Puutarhuri kylvi viimeiset ruusupavut, kesäkurpitsat ja tuoksuherneet sekä ihmetteli minne tekisi vielä yhden penkin lopuille kasvateilleen.
Muutama ilta on venähtänyt puolille öin opinnäytetyön parissa painimisen kanssa.
Onneksi Neiti Nokkosen unikoulu on alkanut tehota. Viikkoon ei ole saanut vaatimuksistaan huolimattapullomaitoa, pullovettä tahi muitakaan palveluksia. Käännämme vain Herra Miehen kanssa tyynen rauhallisesti kylkeä, kun Nokkonen aloittaa kitinänsä. Uskomatonta, mutta tehokasta (ja pahuksen hermoja raastavaa).
Käki on saapunut, hallayöt loppuneet.
Kesä ja kärpäset!
Suurin seikkailu oli maanantainen retki Helsinkiin. Kuinka iloisesti yllätyinkään, kun joku tarjoutui vapaaehtoisesti pitämään seuraa kauhukaksosille! Siitä tarjoutuksesta ei tosiaankaan voinut kieltäytyä, vaan oli lähdettävä kohti tuntematonta. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä mietin monta kertaa miten ihmeessä selviydyn lapsosten kanssa junaan ja junamatkasta yksin.
Kai siinä oli uutuudenviehätystä niin, että Pojat tottelivat täpinöistään huolimatta kuin enkelit. Neiti Nokkonen sylissäni, Ossi kädessäni, Eero Ossin kädessä, reppu selässäni, käsilaukku maata viistäen. Taisimme olla melkoinen näky. Intercity lastenvaunuineen oli pelastus! Oli liukumäkeä, leikkijunaa, matkustajahyttiä, hylly täynnä kirjoja ja vielä reppuun pakatut yllätyseväät. Ei käynyt matka pitkäksi, päinvastoin. Reissu oli eläinmuseoineen, ostoksineen, Kivikallio-vierailuineen ja paloaseman näkemisineen varsin tapahtumarikas ja lapsille elämyksenä sellainen, jonka muistavat taatusti pitkään....
Yhden kotipäivän jälkeen suuntasimme Kesäniemeen, jonka viidakkomaista ruohikkoa leikkelin miltei viisi tuntia. Tosin suurin osa ajasta meni ruohosilppusäiliön tyhjentämiseen joka toisen kierroksen jälkeen! Heh - eihän hyvää silppua voi nurmelle jättää, vaan katteeksi pioneille. Uurastuksen kruunasi kahvihetki aurinkovarjon alla. Maisema kaunistui kertaheitolla ja perennapenkit kiittää! Illan reippaaksi lopuksi piti päästä testaamaan uutukaisia sauvoja naapurustoon miltei kahden kuukauden tauon jälkeen.
Eilen kävimme "vain" neuvolassa ja Mummilassa. Lisäksi viihdytimme pesukoneen korjaajaa normaalilla lapsiperheen elämällä. Taisi pyöritellä silmiään vielä lähteissään - hassu.
Tänään olemme käyneet "vain" tallilla.
Sen lisäksi Hullu Puutarhuri on kärrännyt multaa uusille istutuksilleen, ihastellut Herra Miehen istuttamaa komeaa saarni-puuta, ruukuttanut tomaatteja kymmenkunta, istuttanut petunioita, lobelioita, auringonkukkia, samettikukkia, harmaakäenkukkaa, ritarinkannuksia, unikoita, keijunkelloja, kärhöjä, miekkaliljoja, gladioluksia, freesioita, dahlioita, anemoneja, kotkansiipiä, leijonankitoja, sinitähtösiä, krasseja, sormustinkukkia, akileijoja, salaattifenkolia, kukkakaalia, ruusukaalia sekä yhden Riikalaisen kurpitsan. Lisäksi Puutarhuri kylvi viimeiset ruusupavut, kesäkurpitsat ja tuoksuherneet sekä ihmetteli minne tekisi vielä yhden penkin lopuille kasvateilleen.
Muutama ilta on venähtänyt puolille öin opinnäytetyön parissa painimisen kanssa.
Onneksi Neiti Nokkosen unikoulu on alkanut tehota. Viikkoon ei ole saanut vaatimuksistaan huolimattapullomaitoa, pullovettä tahi muitakaan palveluksia. Käännämme vain Herra Miehen kanssa tyynen rauhallisesti kylkeä, kun Nokkonen aloittaa kitinänsä. Uskomatonta, mutta tehokasta (ja pahuksen hermoja raastavaa).
Käki on saapunut, hallayöt loppuneet.
Kesä ja kärpäset!
sunnuntai 25. toukokuuta 2008
Juhlat ovat elämän suola!
Ja taas yhdet on kunnialla ohi.
Päivänsankari oli tarmokas itsensä, paineli menemään siinä missä muutkin. Lahjat eivät juuri kiinnostaneet, mutta karvaturrit sitäkin enemmän! Hellyyttävää katsella, kun Neiti Nokkonen puskee päällään Mauritsaloa, eikä suurempaa suurempi Rasmus-Nallekaan häntä pelota. Pökkimässä on käytävä! Onni ja Eetu osaavat onneksi väistää Neidin hellyydenosoituksia!
Juhlinkien jälkeen harmittaa se, että vieraiden kanssa ehtii vaihtaa vain pienet smalltalkit. Emännän rooli on kettumainen. Kahvin keittoa, tarjoilua, alituista tarkkailua milloin kukin on saanut hörpittyä kupposensa tyhjäksi - milloin mikäkin tarjottava pöydästä loppuu, tulevien vieraiden vastaanottamista, lähtevien hyvästelyä, lapsosten paimentamista ja vieraiden viihdyttämistä. Syvällisiä keskusteluja ei juuri käydä. Pöh. Ja niin monta ystävää yhtäaikaa paikalla....
Saimme kyllä paljon aikaiseksi viime metreillä; uusia perennapenkkejä metrikaupalla, nurmikko leikattua, katteet leviteltyä ja piha sekä huusholli siivottua. Herra Mies väkersi paviljonkia puoleen yöhön saakka. Juhlien verukkeella saan kiitettävää vauhtia Herra Mieheen ja moniin keskeneräisiin projekteihin. Siksi näitä juhlia järjestetäänkin, naissukupolvet ovat sen aina tienneet :-)
Päivänsankari oli tarmokas itsensä, paineli menemään siinä missä muutkin. Lahjat eivät juuri kiinnostaneet, mutta karvaturrit sitäkin enemmän! Hellyyttävää katsella, kun Neiti Nokkonen puskee päällään Mauritsaloa, eikä suurempaa suurempi Rasmus-Nallekaan häntä pelota. Pökkimässä on käytävä! Onni ja Eetu osaavat onneksi väistää Neidin hellyydenosoituksia!
Juhlinkien jälkeen harmittaa se, että vieraiden kanssa ehtii vaihtaa vain pienet smalltalkit. Emännän rooli on kettumainen. Kahvin keittoa, tarjoilua, alituista tarkkailua milloin kukin on saanut hörpittyä kupposensa tyhjäksi - milloin mikäkin tarjottava pöydästä loppuu, tulevien vieraiden vastaanottamista, lähtevien hyvästelyä, lapsosten paimentamista ja vieraiden viihdyttämistä. Syvällisiä keskusteluja ei juuri käydä. Pöh. Ja niin monta ystävää yhtäaikaa paikalla....
Saimme kyllä paljon aikaiseksi viime metreillä; uusia perennapenkkejä metrikaupalla, nurmikko leikattua, katteet leviteltyä ja piha sekä huusholli siivottua. Herra Mies väkersi paviljonkia puoleen yöhön saakka. Juhlien verukkeella saan kiitettävää vauhtia Herra Mieheen ja moniin keskeneräisiin projekteihin. Siksi näitä juhlia järjestetäänkin, naissukupolvet ovat sen aina tienneet :-)
lauantai 24. toukokuuta 2008
E ummalla
Poimintoja tältä päivältä:
- me puulustamme kuukaalmeita miakallamme (käyskentelevät peräpellolla oksat miekkoinaan)
- mina lakastan likastavetta (ja työntää päänsä luuttuveteen, sitten lippalakkinsa ja sitten kostuttaa siskonsa pään)
- Äiti, voisinko saala tukkatuulettimen? (saunan jälkeen haluaa hiustenkuivaajan)
- vilikuta, vilikuta ja kiiiiitos ja heihei (kun mummi kävi piipahtelemassa ja lähti kotiin)
- maha kipee - amppali - amppali (sanoo isoveli, kun haluaa ämpärin)
- ei minula ole kakkahataa (sanoo pienempi veikka ja kyykkää housut nilkoissa puskakakalla)
- leikitaanko patkahiilia (ottavat pyöränsä ja kaahavat prätkähiirinä karkuun)
- veljekset saivat mummilta melat, hakivat kumiveneen sisältä ja soutelivat uutukaisessa vesiaiheessamme
Ei minua vasuta. Ei minuakaan.
1. Kauan sitten asui maalla pikkupoika villi, Kissankulman kauhuksi häntä kutsuttiin.
Lähellä jos jossain alkoi soida palopilli,
epäilykset kohdistui heti Eemeliin.
Voi herranjestas, minkälainen poika oli hän!
On hyvä, ettei Eemeleitä ole enemmän.
Sing duuduldei, sing duuduldei, sing duudul duuduldei,
sing duuduldei, sing duuduldei sing duudul duuduldei.
2. Kesäkeittopataan teki kerran sukelluksen
Eemeli, mut jäi kiinni hörökorvistaan.
Se on hyvä - isot korvat esti tukehduksen,
mutta kulho päässään hän joutui sairaalaan,
Voi herranjestas...
3. Eemeli sai ajatuksen kerran toukokuussa;
lipputankoon kiskaisi pikkusiskon hän.
Iida kiikkui ylhäällä, kuin käpy kuusipuussa;
sieltä näkee varmasti paljon enemmän.
Voi herranjestas...
4. Kaikki Eemelimme metkut historiaan jäivät,
niistä silmät pyöreinä nytkin puhutaan.
Arestissa aikoinaan hän istui monet päivät,
mutta kiltti ollut ei edes silloinkaan.
Voi herranjestas...
- me puulustamme kuukaalmeita miakallamme (käyskentelevät peräpellolla oksat miekkoinaan)
- mina lakastan likastavetta (ja työntää päänsä luuttuveteen, sitten lippalakkinsa ja sitten kostuttaa siskonsa pään)
- Äiti, voisinko saala tukkatuulettimen? (saunan jälkeen haluaa hiustenkuivaajan)
- vilikuta, vilikuta ja kiiiiitos ja heihei (kun mummi kävi piipahtelemassa ja lähti kotiin)
- maha kipee - amppali - amppali (sanoo isoveli, kun haluaa ämpärin)
- ei minula ole kakkahataa (sanoo pienempi veikka ja kyykkää housut nilkoissa puskakakalla)
- leikitaanko patkahiilia (ottavat pyöränsä ja kaahavat prätkähiirinä karkuun)
- veljekset saivat mummilta melat, hakivat kumiveneen sisältä ja soutelivat uutukaisessa vesiaiheessamme
Ei minua vasuta. Ei minuakaan.
1. Kauan sitten asui maalla pikkupoika villi, Kissankulman kauhuksi häntä kutsuttiin.
Lähellä jos jossain alkoi soida palopilli,
epäilykset kohdistui heti Eemeliin.
Voi herranjestas, minkälainen poika oli hän!
On hyvä, ettei Eemeleitä ole enemmän.
Sing duuduldei, sing duuduldei, sing duudul duuduldei,
sing duuduldei, sing duuduldei sing duudul duuduldei.
2. Kesäkeittopataan teki kerran sukelluksen
Eemeli, mut jäi kiinni hörökorvistaan.
Se on hyvä - isot korvat esti tukehduksen,
mutta kulho päässään hän joutui sairaalaan,
Voi herranjestas...
3. Eemeli sai ajatuksen kerran toukokuussa;
lipputankoon kiskaisi pikkusiskon hän.
Iida kiikkui ylhäällä, kuin käpy kuusipuussa;
sieltä näkee varmasti paljon enemmän.
Voi herranjestas...
4. Kaikki Eemelimme metkut historiaan jäivät,
niistä silmät pyöreinä nytkin puhutaan.
Arestissa aikoinaan hän istui monet päivät,
mutta kiltti ollut ei edes silloinkaan.
Voi herranjestas...
perjantai 23. toukokuuta 2008
Siivouspalvelu Veljekset Johansson Ky...
...tarjoaa hohdokasta siivous- ja korjausapua pulmaan kuin pulmaan. Meiltä hoituu ikkunoiden pesu, takan puhdistus, lattian luuttuaminen seinien, ovien sekä sohvan pesu. Pistämme hihat heilumaan ja puhdasta tulee. Autamme mielellämme myös leipomisessa!
Asiakkaan kommentti: "Pistin pojat töihin ja sulkeuduin itse tietokoneelle. Hetken päästä uskaltauduin katsomaan aikaansaannosta ja tuloksena oli upea kiilto ja mahtava kuplivanraikas tuoksu. Voin lämpimästi suositella."
Asiakkaan kommentti: "Pistin pojat töihin ja sulkeuduin itse tietokoneelle. Hetken päästä uskaltauduin katsomaan aikaansaannosta ja tuloksena oli upea kiilto ja mahtava kuplivanraikas tuoksu. Voin lämpimästi suositella."
maanantai 19. toukokuuta 2008
Saunan lauteilla
Voi autuus ja ihanuus - ajattelin, kun viikonlopun päätteeksi painelin saunaan, ypöyksin. Pienokaiset unillaan, Herra Mies toljottamassa jääkiekkoa. Aah - ihan yksin omissa ajatuksissa, ilman keskeytystä, vaatimuksia. Kiuaskivien naksahtelu oli musiikkia korvilleni.
Saunan ikkunasta katselin upouutta kukkapenkkiäni, johon istutin runsain mitoin naapurustosta saamiani ylijäämätaimia. Aatoksiani ei ahdistanut enää tuleva tentti, puutarhaterapia oli tehnyt tehtävänsä.
Kaikista eniten näinä aikoina kaipaan omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Kitinän ja kiukunsietokyvyllä on rajansa. Välillä ei vaan jaksa kuunnella narinaa ja kitinää, alituista kiukuttelua, riitelyä. Vuoron perään ja yhtäaikaa. Mikään ei riitä. Tuplauhma on vähintäänkin kaksinkertainen hermojenraastelukoitos. Kunpa saisin lähteä viikonlopuksi hiljaisuuden retriittiin.
Mutta onneksi saunassakin mieli puhdistui (ainakin vähäksi aikaa) ja ehkäpä muutaman millin paksuinen multakuorrukekin irtosi.
Ei ihme, että sauna on suomalaisille pyhä paikka.
Saunan ikkunasta katselin upouutta kukkapenkkiäni, johon istutin runsain mitoin naapurustosta saamiani ylijäämätaimia. Aatoksiani ei ahdistanut enää tuleva tentti, puutarhaterapia oli tehnyt tehtävänsä.
Kaikista eniten näinä aikoina kaipaan omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Kitinän ja kiukunsietokyvyllä on rajansa. Välillä ei vaan jaksa kuunnella narinaa ja kitinää, alituista kiukuttelua, riitelyä. Vuoron perään ja yhtäaikaa. Mikään ei riitä. Tuplauhma on vähintäänkin kaksinkertainen hermojenraastelukoitos. Kunpa saisin lähteä viikonlopuksi hiljaisuuden retriittiin.
Mutta onneksi saunassakin mieli puhdistui (ainakin vähäksi aikaa) ja ehkäpä muutaman millin paksuinen multakuorrukekin irtosi.
Ei ihme, että sauna on suomalaisille pyhä paikka.
tiistai 13. toukokuuta 2008
No johan pomppas!
Minua on tänään muistettu monella tapaa. On nähty paljon vaivaa - leikelty ihania kuvia, kirjattu kauniita sanoja. Olen saanut teoksia, joiden antiin tahdon uppoutua pian.
Mutta mikä ihmeellisintä; terassilla jököttää nyt kasvihuone. Kasaamatta tosin - vielä - mutta siinä se on. En voi vieläkään uskoa silmiäni!
Taidanpa lähteä vielä riekkumaan nurmikolle, heitän pari kuperkeikkaa ja kärrynpyörää, niin iloinen olen!
KIITOS KAIKKI RAKKAANI!
Mutta mikä ihmeellisintä; terassilla jököttää nyt kasvihuone. Kasaamatta tosin - vielä - mutta siinä se on. En voi vieläkään uskoa silmiäni!
Taidanpa lähteä vielä riekkumaan nurmikolle, heitän pari kuperkeikkaa ja kärrynpyörää, niin iloinen olen!
KIITOS KAIKKI RAKKAANI!
maanantai 12. toukokuuta 2008
Talkoita, hemmottelua ja aarteita vuosien takaa...
Viikonloppu hujahti. Paljon tuli tehtyä ja touhuttua, ei paljon laiskanlinnojamme kuluteltu.
Lauantaina ahersimme kohtuullisella kokoonpanolla tarhojen ja laidunten kimpussa tallitalkoissa. Paksuista suojakertoimista huolimatta nahka miltei paloi - ainakin punastui. Lähes kaksikymmentä vuotta vanhat tolpat suoristuivat uuteen uskoon, mitäs hyviä tolppia vielä vaihtamaan?? Leppoisissa merkeissä kahvittelimme, ihastelimme työmme tulosta ja nautimme lintujen iloisesta liverryksestä. Renkipojat hauskuuttivat talkoolaisia uhmaamalla vievänsä heitä vankilaan. Kaikista onnellisimpia taisivat kuitenkin olla karvakuonot, jotka pääsivät maistelemaan vihreämpää ruohoa aidan toiseltakin puolen.
Äitienpäivän aamuna olo oli enemmän kuin otettu, kun Herra Mies hujahti alakertaan jo kello kuusi. Olipas herättänyt Veljeksetkin Äidille korttia piirtämään ja lahjoja paketoimaan. Puoli seitsemältä sekalainen mieskuoro veisasi onnittelulaulunsa ja kömpi tarjottimineen kainalooni. Neiti Nokkonen tuhahteli innoissaan, mikä ihana herätys! Eero antoi vuohipukin ja suden, Ossi puolestaan kaksi komeata veturia sekä niihin muutamat vaunut. Omista leluistaan raaskivat, mokomat!
Päivänsankarina esitin kotoväelle toivomuksen, josko Äiti saisi tehdä juuri sitä mitä itse haluaa. Puutarhatöitä nimittäin! Auliisti Pojat antoivat luvan ja niin renkiensä avustuksella Puutarhuri toteutti herneille hienon pussilakanapenkin. Muutoin päivä kului sutjakkaasti taimia ruukutellessa, istutellessa sekä Herra Miehen mielenkiintoisia toteutuksia ihmetellessä.
Iltasella kävimme onnittelemassa Mummia. Mummi hauskuutti meitä lukemalla ala-asteen aineitani - tarinoita kesälomista, vanhemmistani sekä hevosista. Kätköistään oli löytänyt lapsuuteni aarteet; kaikenmaailman salaiset kansiot päiväkirjoineen sekä ystäväkirjoineen, piirustuksista puhumattakaan. Onpa onni, että ne olivat tallella!
Lauantaina ahersimme kohtuullisella kokoonpanolla tarhojen ja laidunten kimpussa tallitalkoissa. Paksuista suojakertoimista huolimatta nahka miltei paloi - ainakin punastui. Lähes kaksikymmentä vuotta vanhat tolpat suoristuivat uuteen uskoon, mitäs hyviä tolppia vielä vaihtamaan?? Leppoisissa merkeissä kahvittelimme, ihastelimme työmme tulosta ja nautimme lintujen iloisesta liverryksestä. Renkipojat hauskuuttivat talkoolaisia uhmaamalla vievänsä heitä vankilaan. Kaikista onnellisimpia taisivat kuitenkin olla karvakuonot, jotka pääsivät maistelemaan vihreämpää ruohoa aidan toiseltakin puolen.
Äitienpäivän aamuna olo oli enemmän kuin otettu, kun Herra Mies hujahti alakertaan jo kello kuusi. Olipas herättänyt Veljeksetkin Äidille korttia piirtämään ja lahjoja paketoimaan. Puoli seitsemältä sekalainen mieskuoro veisasi onnittelulaulunsa ja kömpi tarjottimineen kainalooni. Neiti Nokkonen tuhahteli innoissaan, mikä ihana herätys! Eero antoi vuohipukin ja suden, Ossi puolestaan kaksi komeata veturia sekä niihin muutamat vaunut. Omista leluistaan raaskivat, mokomat!
Päivänsankarina esitin kotoväelle toivomuksen, josko Äiti saisi tehdä juuri sitä mitä itse haluaa. Puutarhatöitä nimittäin! Auliisti Pojat antoivat luvan ja niin renkiensä avustuksella Puutarhuri toteutti herneille hienon pussilakanapenkin. Muutoin päivä kului sutjakkaasti taimia ruukutellessa, istutellessa sekä Herra Miehen mielenkiintoisia toteutuksia ihmetellessä.
Iltasella kävimme onnittelemassa Mummia. Mummi hauskuutti meitä lukemalla ala-asteen aineitani - tarinoita kesälomista, vanhemmistani sekä hevosista. Kätköistään oli löytänyt lapsuuteni aarteet; kaikenmaailman salaiset kansiot päiväkirjoineen sekä ystäväkirjoineen, piirustuksista puhumattakaan. Onpa onni, että ne olivat tallella!
keskiviikko 7. toukokuuta 2008
Viisaita päätöksiä
Aamuposti uustisoi: "Logistiikkakeskus ja Arolammin orsi -hankkeet on poistettu osayleiskaavasta. Alueelle kaavoitetaan asutusta sekä pienimuotoista työpaikka-aluetta."
Kotimme on pelastettu!
Entistä innokkaampana Hullu Puutarhuri haki peräkontillisen taimia, joita istutteli iltamyöhään uusille penkeillensä. Nyt voi puutarhan tulevaisuuttakin taas ajatella pitkällä tähtäimellä. Juhlan kunniaksi korkkasi myös yhden siiderin janojuomaksi.
Kotimme on pelastettu!
Entistä innokkaampana Hullu Puutarhuri haki peräkontillisen taimia, joita istutteli iltamyöhään uusille penkeillensä. Nyt voi puutarhan tulevaisuuttakin taas ajatella pitkällä tähtäimellä. Juhlan kunniaksi korkkasi myös yhden siiderin janojuomaksi.
maanantai 5. toukokuuta 2008
Laskeumaa odotellessa
Lintukodossa täällä elämme. Autuaan tietämättömiä maailmanmenosta. Neiti Nokkonen nokosillaan, Velikullat yläkerrassa satutunnillaan. Onnellisena maailman rauhasta surffailen puutarha.netissä kuulematta 10 puhelun värinää tahi Iskän tööttäilyjä pihallamme.
10 puhelua tullut. Nyt on jokin vinossa. Jollakin oikeasti asiaa. Soitan Iskälle ja kuulen uutiset upouuden kaupunkimme matkakeskuksen suurpalosta.
Etkö ole huomannut savun hajua? Etkö ole huomannut mustaa jättimäistä savuvanaa taivaan rannalla?
Ee-een.
Opinhan vihdoin sammuttamaan ilmastoinnin. Harkitsen myös vakavasti kaasunaamareiden hankintaa vastaisuuden varalle.
10 puhelua tullut. Nyt on jokin vinossa. Jollakin oikeasti asiaa. Soitan Iskälle ja kuulen uutiset upouuden kaupunkimme matkakeskuksen suurpalosta.
Etkö ole huomannut savun hajua? Etkö ole huomannut mustaa jättimäistä savuvanaa taivaan rannalla?
Ee-een.
Opinhan vihdoin sammuttamaan ilmastoinnin. Harkitsen myös vakavasti kaasunaamareiden hankintaa vastaisuuden varalle.
sunnuntai 4. toukokuuta 2008
Löytöretkellä naapurissa
Kaatopaikkakamaa peräkärrykaupalla. Tule ja vie mennessäsi. Mitä ikinä haluat.
Pelastuspartio antoi seuraaville aartehille uuden rakastavan kodin:
- Ikivanhoja kattiloita, purkkeja, purnukoita, mehumaijan osia kukkakipoiksi tietenkin
- kymmenkunta iloisenraidallista räsymattoa terassinmatoiksi ja rikkinäiset juurimatoiksi käytävän alle
- vanha arkkupakastin autotalliin, jos ei toimi niin kompostoriksi
- vanha sängynpohja, Herra Mies saa nikkaroida siitä puutarhapöydän paviljongin alle
- muutama vanha muovituoli lepuuttelupaikaksi pihalle
- kasa vanhoja peittoja, tyynyjä ja patjoja jälkikasvun majatarvikkeiksi
- yllätyspussillinen naamiaisiin soveltuvia hattuja, kravatteja, huiveja, silmälaeja, uimahattuja sekä Hansu ja Pirre -tyyliset tuulipuvut
- musta kauhea nahkanojatuoli, jossa lapsuudessa leikittiin karusellia. Herra Mies halusi tämän. Aikoo kunnostaa sen.
- ruskea ei ihan niin kauhea nojatuoli, jonka sijoituspaikka on vielä arvoitus
- matala senkki hiomista ja lakkaamista vailla
- kävelykeppi joulupukille
- ihania kukittaita lakanoita, retrohenkisiä pöytäliinoja pihapöydille
- pitsiverhoja prinsessaleikkeihin
- ilmakivääri (ilman panoksia) ketunmetsästysleikkeihin
Toisen roska on toisen aarre.
Pelastuspartio antoi seuraaville aartehille uuden rakastavan kodin:
- Ikivanhoja kattiloita, purkkeja, purnukoita, mehumaijan osia kukkakipoiksi tietenkin
- kymmenkunta iloisenraidallista räsymattoa terassinmatoiksi ja rikkinäiset juurimatoiksi käytävän alle
- vanha arkkupakastin autotalliin, jos ei toimi niin kompostoriksi
- vanha sängynpohja, Herra Mies saa nikkaroida siitä puutarhapöydän paviljongin alle
- muutama vanha muovituoli lepuuttelupaikaksi pihalle
- kasa vanhoja peittoja, tyynyjä ja patjoja jälkikasvun majatarvikkeiksi
- yllätyspussillinen naamiaisiin soveltuvia hattuja, kravatteja, huiveja, silmälaeja, uimahattuja sekä Hansu ja Pirre -tyyliset tuulipuvut
- musta kauhea nahkanojatuoli, jossa lapsuudessa leikittiin karusellia. Herra Mies halusi tämän. Aikoo kunnostaa sen.
- ruskea ei ihan niin kauhea nojatuoli, jonka sijoituspaikka on vielä arvoitus
- matala senkki hiomista ja lakkaamista vailla
- kävelykeppi joulupukille
- ihania kukittaita lakanoita, retrohenkisiä pöytäliinoja pihapöydille
- pitsiverhoja prinsessaleikkeihin
- ilmakivääri (ilman panoksia) ketunmetsästysleikkeihin
Toisen roska on toisen aarre.
keskiviikko 30. huhtikuuta 2008
Kesäkauden avaus
Vappuihini on aina kuulunut aimo annos jännitystä, odotusta ja iloisen juhlan tuntua. Pienestä pitäen.
Pikkulikkana hupaisaa oli perhetuttujen kanssa vietetyt vappujuhlat, milloin naapurin isäntä esiintyi balettiasu päällä ja tunnelma oli koomisuudessaan hyvin hyvin hilpeä. Usein on Kutvosta ja Hulkkosta ihan ikävä. Runsaasti simaa, itsetehtyjä munkkeja sekä ketsuppipurkilla pursotettuja epämuodostuneita tippaleipiä. Katselen usein mustavalkokuvia vapunpäivältä, kun olimme koko perhe kotokylämme vappukarnevaalia ihmettelemässä!
Nuoruuden kultaisina vuosina vaput on vietetty aina porukassa. Alkuilta jääkiekko-ottelun ryydittämänä kuohujuomien paukahdellessa ja huipentuen yökerhojen tanssilattialle tonotyttöjen tanssahteluun kevyenkeveissä kesäisissä kukkamekoissa, ylioppilaslakki kovia kolhuja kokeneena.
Seitsemän vuotta sitten mukaan astui Herra Mies. Ensirakkauden huuruissa Etelä-Haagasta suunnistimme kohti Koskelan kemuja. Vatsanpohjalla kutkutti jännityksestä, kuin ensitreffeille mennessä. Olin vihdoinkin löytänyt omani! Monena vuotena retkeilimme Ullanlinnanmäellä picnic-herkkuinemme ja nyttemmin lasten tullen kohteenamme on ollut Nuuksio erinomaisella seurueella varustettuna.
Olimme päättäneet ottaa vappuaaton ihan tavallisen illan merkeissä. Yllätykseksi saimmekin kutsun radan toiselle puolen. Mietin ensin, mennäkö vai ei. Jaksaako lähteä hulivilikatraan kanssa. Sitten mieleeni tuli omat lapsuuteni vaput. Päätin, että haluan siirtää lapsilleni saman tunteen. Vappu ei ole mikään tavallinen päivä, se on ilon juhla.
Oi ystävät rakkaat lähellä ja kaukana - iloisia vapputunnelmia jokaiseen kotiin!!
Pikkulikkana hupaisaa oli perhetuttujen kanssa vietetyt vappujuhlat, milloin naapurin isäntä esiintyi balettiasu päällä ja tunnelma oli koomisuudessaan hyvin hyvin hilpeä. Usein on Kutvosta ja Hulkkosta ihan ikävä. Runsaasti simaa, itsetehtyjä munkkeja sekä ketsuppipurkilla pursotettuja epämuodostuneita tippaleipiä. Katselen usein mustavalkokuvia vapunpäivältä, kun olimme koko perhe kotokylämme vappukarnevaalia ihmettelemässä!
Nuoruuden kultaisina vuosina vaput on vietetty aina porukassa. Alkuilta jääkiekko-ottelun ryydittämänä kuohujuomien paukahdellessa ja huipentuen yökerhojen tanssilattialle tonotyttöjen tanssahteluun kevyenkeveissä kesäisissä kukkamekoissa, ylioppilaslakki kovia kolhuja kokeneena.
Seitsemän vuotta sitten mukaan astui Herra Mies. Ensirakkauden huuruissa Etelä-Haagasta suunnistimme kohti Koskelan kemuja. Vatsanpohjalla kutkutti jännityksestä, kuin ensitreffeille mennessä. Olin vihdoinkin löytänyt omani! Monena vuotena retkeilimme Ullanlinnanmäellä picnic-herkkuinemme ja nyttemmin lasten tullen kohteenamme on ollut Nuuksio erinomaisella seurueella varustettuna.
Olimme päättäneet ottaa vappuaaton ihan tavallisen illan merkeissä. Yllätykseksi saimmekin kutsun radan toiselle puolen. Mietin ensin, mennäkö vai ei. Jaksaako lähteä hulivilikatraan kanssa. Sitten mieleeni tuli omat lapsuuteni vaput. Päätin, että haluan siirtää lapsilleni saman tunteen. Vappu ei ole mikään tavallinen päivä, se on ilon juhla.
Oi ystävät rakkaat lähellä ja kaukana - iloisia vapputunnelmia jokaiseen kotiin!!
sunnuntai 27. huhtikuuta 2008
Satu meni saunaan - laittoi laukun naulaan
Vietimme lauantaina tyttöjen saunailtaa - radan toisella puolen. Kyllä oli ruhtinaallista istua upouuden karhean raikkaan saunan lauteille ja viskellä vesiä kihisevän puukiukaan koloisille kiville. Kaiken kruunasi kiireettömyys ja huoleton jutustelu jalkaraspeista, itseruskettavista, kasvihuoneista ja ruuan laitosta. Vähän väliä juttu kuitenkin kääntyi lapsiin, uhmaan ja vauvoihin. Vähän väliä.
Vähän on erilaiset puheenaiheet kuin kymmenen vuotta sitten. Tai viisikin.
Elämä on onnellisesti keikahtanut nuorten rouvien järkevämmälle puolelle. Ehkä tyttöjen iltamat pitäisi nimetä uudelleen vaikka rouvien riennoiksi.
Vähän on erilaiset puheenaiheet kuin kymmenen vuotta sitten. Tai viisikin.
Elämä on onnellisesti keikahtanut nuorten rouvien järkevämmälle puolelle. Ehkä tyttöjen iltamat pitäisi nimetä uudelleen vaikka rouvien riennoiksi.
torstai 24. huhtikuuta 2008
Munkkeja munkkeja, enemmän munkkeja
Hullu Puutarhuri on aloittanut vauvojensa ulkoiluttamisen. Aamutuimaan nostaa pienokaiset minikasvariinsa, suojaa paahteelta harsoilla ja liikuttelee kasvejansa pitkin päivää auringon mukaan varjon paikkaan.
Tänään ilahtui suuresti kun pihalle oli ilmestynyt toistakymmentä jätesäkillistä yllätyksiä suoraan Monnista. Luultavasti kuivunutta nurmea lehtimössön seassa. Näitä ihanuuksia hän aikoo käyttää kompostorin kuivikkeena tarkassa suhteessa sekoitettuna purun, hevonpeen ja oksahakkeen kanssa.
Ei enää siemenkirjeet riittäneet Puutarhurin iltapuhteeksi. Päätti järjestää ihkaomat taimenvaihdot tontillaan sekä osallistua toukokuussa taimenvaihtomarkkinoille Vantaan perukoille.
Puutarhurin pihamaalle on myös ilmestynyt lantala. Tuoksu on sen mukaista - voisi kait sanoa maanläheistä. Herra Mies epäilee kovin saadaanko koko traktorin peräkärryllinen aitoa tavaraa tuhottua varsinaisen multakasan tieltä. Renkipojat lapioivat munkkeja totisina pyörän tarakalle ja kuskaavat niitä mitä yllätyksellisempiin paikkoihin. Välillä istuvat itsekin tarakalla toisiaan kyyditen ja ilmoittavat reteesti lähtevänsä tansseihin.
Tänään ilahtui suuresti kun pihalle oli ilmestynyt toistakymmentä jätesäkillistä yllätyksiä suoraan Monnista. Luultavasti kuivunutta nurmea lehtimössön seassa. Näitä ihanuuksia hän aikoo käyttää kompostorin kuivikkeena tarkassa suhteessa sekoitettuna purun, hevonpeen ja oksahakkeen kanssa.
Ei enää siemenkirjeet riittäneet Puutarhurin iltapuhteeksi. Päätti järjestää ihkaomat taimenvaihdot tontillaan sekä osallistua toukokuussa taimenvaihtomarkkinoille Vantaan perukoille.
Puutarhurin pihamaalle on myös ilmestynyt lantala. Tuoksu on sen mukaista - voisi kait sanoa maanläheistä. Herra Mies epäilee kovin saadaanko koko traktorin peräkärryllinen aitoa tavaraa tuhottua varsinaisen multakasan tieltä. Renkipojat lapioivat munkkeja totisina pyörän tarakalle ja kuskaavat niitä mitä yllätyksellisempiin paikkoihin. Välillä istuvat itsekin tarakalla toisiaan kyyditen ja ilmoittavat reteesti lähtevänsä tansseihin.
keskiviikko 23. huhtikuuta 2008
Ovatko korkit kiinni?
Iltaluennolla käsiteltiin imetyksen ihmeellistä maailmaa. Sitä miten saadaan 6kk:n täysimetystavoite nostettua tämänhetkisestä 37%:sta 80%:iin. Imetystä pitää myydä lapsen oikeutena, vauvalla olisi oltava oikeus aitoon rintaan pullomaidon sijaan.
Kävimme läpi imetyksen haasteita ja vaikeuksia koko kahden tunnin ajan. Musta sauhu alkoi jossain vaiheessa nousta korvistani. Esille nostettiin kaikki mahdolliset ontelonisäiset ja babyblues-äidit, silikonisissejä unohtamatta. Huomiota kiinnitettiin keskosvauvojen kehittymättömään imemisrefleksiin, down-vauvoihin ja suu-kitalakihalkioisiin. Kaikki eri vauvatemperamentit sekä olosuhteet apuvälineineen käsiteltiin. Mutta ei sanallakaan ei mainintaa - ei viittausta. Kaikista muista kyllä, mutta ei meikäläisistä mittään. Kyllä alkoi harmittaa. Näinkö tulevia terveyssisaria koulutetaan??
Viuh - viuh. Lopuksi oli jo pakko viuhtoa käsivartta ja avata sanainen arkkuni: "Jos yhden lapsen imetys on näin haastavaa ja monimutkaista, niin muistakaa - oi tulevat terkkarit, että monikkomammat tarvitsevat tässäkin asiassa vähintään kaksinkertaisen tuen."
Kävimme läpi imetyksen haasteita ja vaikeuksia koko kahden tunnin ajan. Musta sauhu alkoi jossain vaiheessa nousta korvistani. Esille nostettiin kaikki mahdolliset ontelonisäiset ja babyblues-äidit, silikonisissejä unohtamatta. Huomiota kiinnitettiin keskosvauvojen kehittymättömään imemisrefleksiin, down-vauvoihin ja suu-kitalakihalkioisiin. Kaikki eri vauvatemperamentit sekä olosuhteet apuvälineineen käsiteltiin. Mutta ei sanallakaan ei mainintaa - ei viittausta. Kaikista muista kyllä, mutta ei meikäläisistä mittään. Kyllä alkoi harmittaa. Näinkö tulevia terveyssisaria koulutetaan??
Viuh - viuh. Lopuksi oli jo pakko viuhtoa käsivartta ja avata sanainen arkkuni: "Jos yhden lapsen imetys on näin haastavaa ja monimutkaista, niin muistakaa - oi tulevat terkkarit, että monikkomammat tarvitsevat tässäkin asiassa vähintään kaksinkertaisen tuen."
sunnuntai 20. huhtikuuta 2008
Ei niin aurinkoinen matka.
Hiljaiseksi vetää. Kovin on ollut synkeä päivä, vaikka aurinko on kuinka yrittänyt välkähdellä. Ikävä tragedia on ollut ajatuksissa koko päivän ja sen kauheus, ettei oikein edes uskalla ajatella.
Suru ja murhe on suuri kaikkien osallisten puolesta. Sydän vähän pelokas, mutta toiveikas. Rukous läsnä.
Suru ja murhe on suuri kaikkien osallisten puolesta. Sydän vähän pelokas, mutta toiveikas. Rukous läsnä.
torstai 17. huhtikuuta 2008
Todistusaineistoa
Otin valokuvia talostamme - lähinnä sisältä. Olo niin epätoivoinen, että pakko on jotain keksiä. Komeita otoksia huoneistamme, tavaroistamme. Niistä tuli todella persoonallisia. Uskaltaisinkohan kaupitella niitä johonkin sisustuslehteen; vähän kuin "Rappioromantiikkaa ja elämisen makua lapsiperheessä" tai "Uusi järjestys lastenhuoneessa".
ÄÄH. Herra Mies oli siivonnut eilen paikat puhtaaksi, kun tulinkoulusta. Oli ihana astua siistiin, hiekattomaan eteiseen, suunnata katse muruttomaan pöydän alustaan.
Enää ei ole jälkeäkään siisteydestä jäljestä. Kaunis muisto vain. Pyörremysrky on vieraillut talossamme, pommi iskeytynyt keittiöön. Vapaata laskutilaa ei löydy mistään, lattialla saa tarkoin katsoa minkä legopalikan päälle astuu. Pöydät, tuolit, patjat, pehmusteet huajn hajan. Vuori yövaatteita sohvapöydällä, parittomia sukkia parin metrin välein. Legoja, autoja, junaradan pätkiä, playmobileja huiskis haiskis. Iloinen sekametelisoppa. Yläkerrasta puhumattakaan. Siellä vallitsee joka kerta uusi yllättävä järjestys. Miten kolmivuotiaat jaksavatkaan raahata sänkyjään perässään toiselle puolelle huonetta. Ainakin voimat kasvaa, jos ei muuta.
En jaksa liikauttaa eväänikään. Otinpahan tästäkin muistot pojillemme, jospa jonkain päivänä oppisivat siisteysteen. Todistusaineistoa tuleville vaimokokelaille. Että tallaista siisteyskasvatusta ovat saaneet.
Tulen tyynen rauhallisesti hulluksi.
ÄÄH. Herra Mies oli siivonnut eilen paikat puhtaaksi, kun tulinkoulusta. Oli ihana astua siistiin, hiekattomaan eteiseen, suunnata katse muruttomaan pöydän alustaan.
Enää ei ole jälkeäkään siisteydestä jäljestä. Kaunis muisto vain. Pyörremysrky on vieraillut talossamme, pommi iskeytynyt keittiöön. Vapaata laskutilaa ei löydy mistään, lattialla saa tarkoin katsoa minkä legopalikan päälle astuu. Pöydät, tuolit, patjat, pehmusteet huajn hajan. Vuori yövaatteita sohvapöydällä, parittomia sukkia parin metrin välein. Legoja, autoja, junaradan pätkiä, playmobileja huiskis haiskis. Iloinen sekametelisoppa. Yläkerrasta puhumattakaan. Siellä vallitsee joka kerta uusi yllättävä järjestys. Miten kolmivuotiaat jaksavatkaan raahata sänkyjään perässään toiselle puolelle huonetta. Ainakin voimat kasvaa, jos ei muuta.
En jaksa liikauttaa eväänikään. Otinpahan tästäkin muistot pojillemme, jospa jonkain päivänä oppisivat siisteysteen. Todistusaineistoa tuleville vaimokokelaille. Että tallaista siisteyskasvatusta ovat saaneet.
Tulen tyynen rauhallisesti hulluksi.
maanantai 14. huhtikuuta 2008
Haikeaa ja vaikeaa
Päiväkotihakemus on tehty. Hyvissä ajoin, kun kuulin että on viidentoista lapsen jono. Tammikuusta 2009. Neiti Nokkonen on silloin samanikäinen kuin Pojat olivat aikoinaan päiväkotiin lähtiessään. Niin pieni vielä. Onneksi on Isot Veljet suojelemassa.
Olisin kyllä mieluusti Kotiäitinä. Kotirouvana valtakunnassani.
Äskenkin istuivat sohvalla katsomassa Muuraa. Hersyvän kuplivasti hekottivat samaan tahtiin, niin hauskaa oli. Ei siinä voi Äidin sydän muuta kuin sulaa.
Olisin kyllä mieluusti Kotiäitinä. Kotirouvana valtakunnassani.
Äskenkin istuivat sohvalla katsomassa Muuraa. Hersyvän kuplivasti hekottivat samaan tahtiin, niin hauskaa oli. Ei siinä voi Äidin sydän muuta kuin sulaa.
keskiviikko 9. huhtikuuta 2008
Vastarannan kiiski
Minusta on tainnut kehkeytyä oikea vastarannan kiiski - hankala tyyppi - ehkäpä silmätikkukin. Tai sitten vaan kaikki ikävät asiat ja yhteensattumat osuvat alvariinsa juuri minun kohdalle.
On ärsyttävää, että kaikista etuuksista joutuu taistelemaan, pitämään puoliaan kuin raivotautinen hyeena, kysymään kysymyksiä, joita tuskin kukaan on aiemmin kysynyt. Vaatimaan perusteluita. Olen ehkä jonkunsortin ennakkotapaus - friikki - mikä lie erilainen nuori.
Haluan vain saman, minkä muutkin. Tasa-arvoa - oikeudenmukaisuutta ja sitä, että asiat hoidetaan asiallisesti ja täsmällisesti, tehokkaasti. Ilman, että joutuu alvariinsa kyselemään missä mennään ja tuntemaan, että anteeksi - olen olemassa.
Isoista asioista ei nytkään ole kyse, vaan periaattesta. En taistele muutamasta hassusta liikuntasetelistä, minimaalisesta bonuksesta enkä työharjoittelupaikasta kilometrien päässä. Kyllä minä niitä ilmankin pärjään. Pärstäkerroin ei saisi vaikuttaa, mutta näköjään sillä on suurempi merkitys mitä uskommekaan.
Siltä ainakin tuntuu.
On ärsyttävää, että kaikista etuuksista joutuu taistelemaan, pitämään puoliaan kuin raivotautinen hyeena, kysymään kysymyksiä, joita tuskin kukaan on aiemmin kysynyt. Vaatimaan perusteluita. Olen ehkä jonkunsortin ennakkotapaus - friikki - mikä lie erilainen nuori.
Haluan vain saman, minkä muutkin. Tasa-arvoa - oikeudenmukaisuutta ja sitä, että asiat hoidetaan asiallisesti ja täsmällisesti, tehokkaasti. Ilman, että joutuu alvariinsa kyselemään missä mennään ja tuntemaan, että anteeksi - olen olemassa.
Isoista asioista ei nytkään ole kyse, vaan periaattesta. En taistele muutamasta hassusta liikuntasetelistä, minimaalisesta bonuksesta enkä työharjoittelupaikasta kilometrien päässä. Kyllä minä niitä ilmankin pärjään. Pärstäkerroin ei saisi vaikuttaa, mutta näköjään sillä on suurempi merkitys mitä uskommekaan.
Siltä ainakin tuntuu.
maanantai 7. huhtikuuta 2008
Tuolileikkejä
Lampoliina on menettänyt suosionsa - tilalle on tullut tuolit ja tuolileikit.
Talostamme löytyy 14 tuolia, 3 syöttötuolia, lasten pirttipöytä penkkeineen, joten rakennusaineita riittää. Ja kaikki on otettava joka kerta mukaan. Ei riitä muutama tuoli - vaan pitää olla kaikki.
Tuoleista rakennetaan junaa ja bussia, mutta useimmiten tiilitaloa Reiskalle ja Raimolle. Joskus kyhäelmä on terassi, joskus maja, joskus vankila. Milloin mikäkin temppurata.
Eihän siinä mitään. Tekisi kyllä mieli köyttää tuolit kettingeillä pöytään kiinni.
Talostamme löytyy 14 tuolia, 3 syöttötuolia, lasten pirttipöytä penkkeineen, joten rakennusaineita riittää. Ja kaikki on otettava joka kerta mukaan. Ei riitä muutama tuoli - vaan pitää olla kaikki.
Tuoleista rakennetaan junaa ja bussia, mutta useimmiten tiilitaloa Reiskalle ja Raimolle. Joskus kyhäelmä on terassi, joskus maja, joskus vankila. Milloin mikäkin temppurata.
Eihän siinä mitään. Tekisi kyllä mieli köyttää tuolit kettingeillä pöytään kiinni.
Pölkkypää mikä pölkkypää
Hullu Puutarhuri on pölkkypää pahimmasta päästä. On saanut aikaiseksi ongelmia, jätteitä ja ongelmajätteitä. Haluaa kaiken, heti ja nyt ja ajattelee vasta sitten. Niinkuin taas pääsi käymään. Ja Herra Mies riemuitsee.......
Tilasi ensin tallille 24 kpl ratapöllejä tarhojen tolppien uusimista varten. Tyytyväisenä myhäili, kun ahkerat naapurit olivat vahingossa tuoneet uuden uutukaisia, öljynhajuisia, vasta kyllästettyjä. Ajatteli, että nuo tolpat ainakin kestää.
Sillanrakennussuunnitelmat, nurmikon reunustamiset, ojan pengertämiset sekä uusien perennapenkkien valtaaminen sai Puutarhurin anelemaan Herra Miehenkin pöllien haku matkalle. Selkä vääränä Mies nosteli Naapurin Isännän kanssa 26 pölkkyä, kippasivat traktorilla pihamme perälle uusia rakennelmia odottamaan.
Sitten koitti kevät. Puutarhuri Renkineen käänsi uuden perunamaan ja Herra Mies ehdotti pottumaan rajaamista pölleillä. Siinä vaiheessa Puutarhuriin iski epäilys - kohta kauhistus - myöhemmin paniikki.
Tieto lisää tuskaa. Ratapöllit on kyllästetty kreoliittiöljyllä, joka on syöpävaarallinen ympäristömyrkky. Pahempi kuin asbesti. Ihokosketusta pölleihin tulee välttää, kaivo on oltava väh. 10m päässä, samoin syötävät hyötykasvit. Kreosiittiöljyssä on tuhansia eri yhdisteitä, joista mm. PAH-yhdisteet aiheuttavat syöpää ja lapsettomuutta. Pöllit on hävitettävä ongelmajätelaitoksella.
Tyhmyydestä sakotetaan. Turhaa työtä tuli siis tehtyä. Ei auttanut muu kuin tilata Naapurin Isäntä taas apuun ja kuljettaa pahuksen pölkyt äkkiä takaisin sinne mistä ovat löytyneetkin.
Hiialahei vaan.
Tilasi ensin tallille 24 kpl ratapöllejä tarhojen tolppien uusimista varten. Tyytyväisenä myhäili, kun ahkerat naapurit olivat vahingossa tuoneet uuden uutukaisia, öljynhajuisia, vasta kyllästettyjä. Ajatteli, että nuo tolpat ainakin kestää.
Sillanrakennussuunnitelmat, nurmikon reunustamiset, ojan pengertämiset sekä uusien perennapenkkien valtaaminen sai Puutarhurin anelemaan Herra Miehenkin pöllien haku matkalle. Selkä vääränä Mies nosteli Naapurin Isännän kanssa 26 pölkkyä, kippasivat traktorilla pihamme perälle uusia rakennelmia odottamaan.
Sitten koitti kevät. Puutarhuri Renkineen käänsi uuden perunamaan ja Herra Mies ehdotti pottumaan rajaamista pölleillä. Siinä vaiheessa Puutarhuriin iski epäilys - kohta kauhistus - myöhemmin paniikki.
Tieto lisää tuskaa. Ratapöllit on kyllästetty kreoliittiöljyllä, joka on syöpävaarallinen ympäristömyrkky. Pahempi kuin asbesti. Ihokosketusta pölleihin tulee välttää, kaivo on oltava väh. 10m päässä, samoin syötävät hyötykasvit. Kreosiittiöljyssä on tuhansia eri yhdisteitä, joista mm. PAH-yhdisteet aiheuttavat syöpää ja lapsettomuutta. Pöllit on hävitettävä ongelmajätelaitoksella.
Tyhmyydestä sakotetaan. Turhaa työtä tuli siis tehtyä. Ei auttanut muu kuin tilata Naapurin Isäntä taas apuun ja kuljettaa pahuksen pölkyt äkkiä takaisin sinne mistä ovat löytyneetkin.
Hiialahei vaan.
keskiviikko 2. huhtikuuta 2008
Olipa kerran Neiti Kevät...
...joka tulla rymisteli paikalle ja teki lumelle katoamistempun. Nostatti piipat mullasta - avasi krookuksien ja leskenlehtien nuput. Lennätti kumeasti töräyttelevät laulujoutsenet paikalle ja sai aikaan metsälintujen aamukonsertin.
Yksinkertaisesti olemuksellaan teki iloisen mielen - onnellisen odottavan olotilan.
Neiti Kevät kohtasi myös Pojat. Keskenään ulkoillessaan oli Isoveli viskannut kumisaappaat, villasukat ja sukat pois. Innoissansa käyskenteli lilluvan märällä nurmikolla ja tyynen rauhallisena ilmoitti: "Kevät on tullut".
Yksinkertaisesti olemuksellaan teki iloisen mielen - onnellisen odottavan olotilan.
Neiti Kevät kohtasi myös Pojat. Keskenään ulkoillessaan oli Isoveli viskannut kumisaappaat, villasukat ja sukat pois. Innoissansa käyskenteli lilluvan märällä nurmikolla ja tyynen rauhallisena ilmoitti: "Kevät on tullut".
maanantai 31. maaliskuuta 2008
Tärkein unohtui...
..... Neiti Nokkonen oppi viikonloppuna kävelemään kahdella jalalla! Ikää on 10kk ja viikko! Nyt mennä jolkottaa levein haara-askelin Isojen Veljien vanavedessä....
Henttusten Hätähuuto
Tekninen lautakunta käsittelee 2.4.2008 kokouksessaan Etelä-Vahteriston ja Pohjois-Monnin osayleiskaavaa.
1. Etelä-Vahteristoon sijoitetaan logistiikka-alue. Tällöin osayleiskaava laaditaan vaihtoehto 3:n pohjalta. Vaihtoehdossa Arolammin orsi - Itäinen kehätie kulkee radan yli. Logistiikkakeskus on ve 3:ssa laajuudeltaan n. 33,3 ha.
2. Etelä-Vahteristoa ja Pohjois-Monnia kehitetään sekä työpaikka- että asumisalueena.
Varsinaista logistiikkakeskusta ei alueelle sijoiteta. Tällöin osayleiskaavan lähtökohdat ovat:
- laajuudeltaan vaihtoehto 1:n mukainen työpaikka-alue radan itäpuolella
- laajuudeltaan vaihtoehto 1:n tai 2:n mukainen työpaikka-alue radan länsipuolella
- Itäinen kehätie ja Arolammin orsi säilytetään suunnitelmissa
- Itäinen kehätie liittyy Arolammintiehen radan alittavana
- Etelä-Vahteristo varataan tulevaisuudessa asumisen tarpeisiin
Molemmissa tapauksissa Arolammin orren vaihtoehto 1 C:n ja maakuntakaavan linjauksen tutkimista jatketaan."
********************************************************************************************
sunnuntai 30. maaliskuuta 2008
Katsaus viikonvaihteeseen!
Teimme hyvän päätöksen Kopukoiden suhteen. Kivi vierähti sydämeltä.
Kirpputoritempauksemme oli onnistunein tähänastisista. Yhteen hiilen puhaltaminen tekee hyvää.
Herra Mies vanheni - vaikka iloinen pilke silmäkulmassa kertookin muuta.
Hullu Puutarhuri sai kasan ikkunoita. Näkee jo mielikuvissaan persoonallisen kasvihuoneen pihansa perukoilla.
Kaikkonen tanssi jatkoon.
Kaikki siis enemmän kuin hyvin - vain Nokkonen kärttyilee ja äksyilee. Kitisyttää kaiken aikaa - on selvästi kipeä.
Kirpputoritempauksemme oli onnistunein tähänastisista. Yhteen hiilen puhaltaminen tekee hyvää.
Herra Mies vanheni - vaikka iloinen pilke silmäkulmassa kertookin muuta.
Hullu Puutarhuri sai kasan ikkunoita. Näkee jo mielikuvissaan persoonallisen kasvihuoneen pihansa perukoilla.
Kaikkonen tanssi jatkoon.
Kaikki siis enemmän kuin hyvin - vain Nokkonen kärttyilee ja äksyilee. Kitisyttää kaiken aikaa - on selvästi kipeä.
keskiviikko 26. maaliskuuta 2008
Leipää, leipää - enemmän leipää...
Ystäväni Myymälävastaava muistaa aina silloin tällöin nelijalkaisia karvakuonojamme. Taitaa tilata tarkoituksella ylen määrin leipää, jotta on mitä Heposille syöttää. Niin kuin nytkin. "Olisi vähän eilistä leipää" , ilmoitti. Ja minä delekoin hakukeikan sopivasti Herra Miehelle, joka varmasti mielellään voisi koukata kotimatkallaan puku päällä dyykkaamassa kaupan varastoa. Hihhih.
Niin hän kävi, ystävällisesti meni ja toi kuusi jättijätesäkillistä ja muutaman pahvilaatikollisen kaikkea kaupan leipähyllyn valikoimia. Ajoi autoa näkemättä sivulle tai taakse, onneksi eteensä edes näki - vähän muutakin kuin leipää.
Leipätalkoista lapset riemastuivat. Leikkivät leipuria, leipäkauppaa, leipärosvoja. Pomppivat leipäsäkkien päällä, uivat leipämeressä, onkivat leipää. Tyhjensivät leipää leipäpusseista, murustelivat leipiä sohvalle, kuljettivat niitä ostoskasseissa, pakkasivat evääksi ja tekivät leipäkätköjä (pahan päivän varalle). Hyvällä ruokahalulla maistelivat juustopatonkeja, valkosipulipatonkeja sekä ranskanpatonkeja. Eivät muuta halunneet syödäkään koko päivänä. Neiti Nokkonen oli tyytyväinen maistiaismurusista, joita Isot Veljet kylvivät lattialle Hannun ja Kertun tapaan.
Riemu alkoi olla itsellä jo kadonnut talkoiden osalta. Eivätkö ne koskaan lopu? Yhden säkin vein tuoreena tallille, kaksi säkkiä luovutin Mummille, joka auliisti lupasi auttaa kuivatuspuuhissa. Minä onneton kuivasin leipiä koko pahuksen päivän leivinuunissa, takassa ja tavallisessa uunissa. Puolet hommasta jäi seuraavalle päivälle. Ihan kuin ei muutakaan tekemistä olisi.
Kova homma, mutta minkäs teet. Omatunto ei vain anna heittää tuollaista määrää leipää roskiin. Toivottavasti hevoset kiittää. Hör-hör.
Niin hän kävi, ystävällisesti meni ja toi kuusi jättijätesäkillistä ja muutaman pahvilaatikollisen kaikkea kaupan leipähyllyn valikoimia. Ajoi autoa näkemättä sivulle tai taakse, onneksi eteensä edes näki - vähän muutakin kuin leipää.
Leipätalkoista lapset riemastuivat. Leikkivät leipuria, leipäkauppaa, leipärosvoja. Pomppivat leipäsäkkien päällä, uivat leipämeressä, onkivat leipää. Tyhjensivät leipää leipäpusseista, murustelivat leipiä sohvalle, kuljettivat niitä ostoskasseissa, pakkasivat evääksi ja tekivät leipäkätköjä (pahan päivän varalle). Hyvällä ruokahalulla maistelivat juustopatonkeja, valkosipulipatonkeja sekä ranskanpatonkeja. Eivät muuta halunneet syödäkään koko päivänä. Neiti Nokkonen oli tyytyväinen maistiaismurusista, joita Isot Veljet kylvivät lattialle Hannun ja Kertun tapaan.
Riemu alkoi olla itsellä jo kadonnut talkoiden osalta. Eivätkö ne koskaan lopu? Yhden säkin vein tuoreena tallille, kaksi säkkiä luovutin Mummille, joka auliisti lupasi auttaa kuivatuspuuhissa. Minä onneton kuivasin leipiä koko pahuksen päivän leivinuunissa, takassa ja tavallisessa uunissa. Puolet hommasta jäi seuraavalle päivälle. Ihan kuin ei muutakaan tekemistä olisi.
Kova homma, mutta minkäs teet. Omatunto ei vain anna heittää tuollaista määrää leipää roskiin. Toivottavasti hevoset kiittää. Hör-hör.
tiistai 25. maaliskuuta 2008
Kolmen kopla
Ystäväni Myymälävastaava muistaa aina silloin tällöin nelijalkaisia karvakuonojamme. Taitaa tilata tarkoituksella ylen määrin leipää, jotta on mitä Heposille syöttää. Niin kuin nytkin. "Olisi vähän eilistä leipää" , ilmoitti. Ja minä delekoin hakukeikan sopivasti Herra Miehelle, joka varmasti mielellään voisi koukata kotimatkallaan puku päällä dyykkaamassa kaupan varastoa. Hihhih.
Niin hän kävi, ystävällisesti meni ja toi kuusi jättijätesäkillistä ja muutaman pahvilaatikollisen kaikkea kaupan leipähyllyn valikoimia. Ajoi autoa näkemättä sivulle tai taakse, onneksi eteensä edes näki - vähän muutakin kuin leipää.
Leipätalkoista lapset riemastuivat. Leikkivät leipuria, leipäkauppaa, leipärosvoja. Pomppivat leipäsäkkien päällä, uivat leipämeressä, onkivat leipää. Tyhjensivät leipää leipäpusseista, murustelivat leipiä sohvalle, kuljettivat niitä ostoskasseissa, pakkasivat evääksi ja tekivät leipäkätköjä (pahan päivän varalle). Hyvällä ruokahalulla maistelivat juustopatonkeja, valkosipulipatonkeja sekä ranskanpatonkeja. Eivät muuta halunneet syödäkään koko päivänä. Neiti Nokkonen oli tyytyväinen maistiaismurusista, joita Isot Veljet kylvivät lattialle Hannun ja Kertun tapaan.
Riemu alkoi olla itsellä jo kadonnut talkoiden osalta. Eivätkö ne koskaan lopu? Yhden säkin vein tuoreena tallille, kaksi säkkiä luovutin Mummille, joka auliisti lupasi auttaa kuivatuspuuhissa. Minä onneton kuivasin leipiä koko pahuksen päivän leivinuunissa, takassa ja tavallisessa uunissa. Puolet hommasta jäi seuraavalle päivälle. Ihan kuin ei muutakaan tekemistä olisi.
Kova homma, mutta minkäs teet. Omatunto ei vain anna heittää tuollaista määrää leipää roskiin. Toivottavasti hevoset kiittää. Hör-hör.
Niin hän kävi, ystävällisesti meni ja toi kuusi jättijätesäkillistä ja muutaman pahvilaatikollisen kaikkea kaupan leipähyllyn valikoimia. Ajoi autoa näkemättä sivulle tai taakse, onneksi eteensä edes näki - vähän muutakin kuin leipää.
Leipätalkoista lapset riemastuivat. Leikkivät leipuria, leipäkauppaa, leipärosvoja. Pomppivat leipäsäkkien päällä, uivat leipämeressä, onkivat leipää. Tyhjensivät leipää leipäpusseista, murustelivat leipiä sohvalle, kuljettivat niitä ostoskasseissa, pakkasivat evääksi ja tekivät leipäkätköjä (pahan päivän varalle). Hyvällä ruokahalulla maistelivat juustopatonkeja, valkosipulipatonkeja sekä ranskanpatonkeja. Eivät muuta halunneet syödäkään koko päivänä. Neiti Nokkonen oli tyytyväinen maistiaismurusista, joita Isot Veljet kylvivät lattialle Hannun ja Kertun tapaan.
Riemu alkoi olla itsellä jo kadonnut talkoiden osalta. Eivätkö ne koskaan lopu? Yhden säkin vein tuoreena tallille, kaksi säkkiä luovutin Mummille, joka auliisti lupasi auttaa kuivatuspuuhissa. Minä onneton kuivasin leipiä koko pahuksen päivän leivinuunissa, takassa ja tavallisessa uunissa. Puolet hommasta jäi seuraavalle päivälle. Ihan kuin ei muutakaan tekemistä olisi.
Kova homma, mutta minkäs teet. Omatunto ei vain anna heittää tuollaista määrää leipää roskiin. Toivottavasti hevoset kiittää. Hör-hör.
maanantai 24. maaliskuuta 2008
Pääsiäispyhiemme kohokohdat
- Mauri Murahdus lämmitti kylkeäni kolmen yön verran. Hievahtamatta. Lämmin lämpöpatterini.
- Onni Konnala jalkopäässä äkäisesti ärhennellen, valmiina iskemään varpaaseen - ken kauneusunia tohtii häiritä.
- Neiti Nokkonen yllätettiin jakamassa riisirisotolla höystetty Cesar-ateria sulassa yhteisymmärryksessä koiravieraiden kanssa. Tyytyväisenä mutusteli uusia elämyksellisiä makuja ja samalla hieroi koiranmuonaa sohvatyynyihin.
- Poliisiveljekset uhkasivat viedä Marilynin vankilaan ja veivätkin, monta kertaa.
- Kiitolaukkaava ratsu hurjasteli vastaan, ilman ratsastajaa.
- Veljekset rakensivat Herra Miehen avustuksella uuden havumajan
- Vierailimme Noitametsässä, Keskuspuistossa, Kolmiopuistossa, Graniitin Aukiolla sekä Tivolissa
- Kyläpaikkoja kolusimme kaksi
- Sauvakävelin tunnin
- Palokärki on aloittanut soidinmenot
- 300 kirppismainosta tuli jaettua Uhkolaan - kantapäät vereslihalla
- Tein englanninkielisen CV:n sekä kolmisivuisen ympäristöterveyden tehtävän
- Tallivuorojakin osui pääsiäiselle muutama
- Hullu Puutarhuri silppusi kuution oksasilppua, kylvi kaksitoista uutta lajiketta, yritti ostaa toisen kompostin, osti lisää siemeniä, narsisseja, kukkasipuleita sekä 5 jättisäkillistä kuivikepurua. Lisäksi hän pyysi Herra Mieheltä syntymäpäivälahjaksi pergolaa, kasvilavoja, köynnöstelineitä ja multakasaa.
- kadoksissa ollut kamera löytyi. Takin taskusta, jotka oli tarkistettu jo moneen kertaan.
Tapahtumarikas Pääsiäinen - ei voi muuta sanoa. Elämyksiä, kokemuksia vaikka muille jakaa. Nyt voisi hetkeksi rauhoittua, hiljentyä ja huokaista. Pysähtyä kuulemaan, mitä muilla on sanottavaa.
- Onni Konnala jalkopäässä äkäisesti ärhennellen, valmiina iskemään varpaaseen - ken kauneusunia tohtii häiritä.
- Neiti Nokkonen yllätettiin jakamassa riisirisotolla höystetty Cesar-ateria sulassa yhteisymmärryksessä koiravieraiden kanssa. Tyytyväisenä mutusteli uusia elämyksellisiä makuja ja samalla hieroi koiranmuonaa sohvatyynyihin.
- Poliisiveljekset uhkasivat viedä Marilynin vankilaan ja veivätkin, monta kertaa.
- Kiitolaukkaava ratsu hurjasteli vastaan, ilman ratsastajaa.
- Veljekset rakensivat Herra Miehen avustuksella uuden havumajan
- Vierailimme Noitametsässä, Keskuspuistossa, Kolmiopuistossa, Graniitin Aukiolla sekä Tivolissa
- Kyläpaikkoja kolusimme kaksi
- Sauvakävelin tunnin
- Palokärki on aloittanut soidinmenot
- 300 kirppismainosta tuli jaettua Uhkolaan - kantapäät vereslihalla
- Tein englanninkielisen CV:n sekä kolmisivuisen ympäristöterveyden tehtävän
- Tallivuorojakin osui pääsiäiselle muutama
- Hullu Puutarhuri silppusi kuution oksasilppua, kylvi kaksitoista uutta lajiketta, yritti ostaa toisen kompostin, osti lisää siemeniä, narsisseja, kukkasipuleita sekä 5 jättisäkillistä kuivikepurua. Lisäksi hän pyysi Herra Mieheltä syntymäpäivälahjaksi pergolaa, kasvilavoja, köynnöstelineitä ja multakasaa.
- kadoksissa ollut kamera löytyi. Takin taskusta, jotka oli tarkistettu jo moneen kertaan.
Tapahtumarikas Pääsiäinen - ei voi muuta sanoa. Elämyksiä, kokemuksia vaikka muille jakaa. Nyt voisi hetkeksi rauhoittua, hiljentyä ja huokaista. Pysähtyä kuulemaan, mitä muilla on sanottavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)