Natiaisten nahistelua :)

O: Äiti Suvi kiusaa.
Ä: Mitä sä teit sille?
O:Suvi teki meille. Eikä se puutanu meiltä anteeks muos
Ä:pyysikö
O:ei
Ä:mut kerro mitä se suvi teki tai mistä se riita alko
O:se otti meiltä - hei missä se talo o?
Ä:mitä se suvi otti teiltä
O:tuota.... teki pahaa. Koska me suatiin liikaa. Me otettiin enemmä suklaata.
Eero saapuu: ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ me ei saada uhtään mitään tolta suvilta kun se kahmii kaikki suklaat. Äiti tossa se lusikka.
O:Eero leikitäänkö me autoilla. Tää on supertuhooja. Täss on kartanlukijan paikka. Täss on ihan tavallinen aarresäilutus, rosvojen auto.

Joskus mietin minkälainen erotuomari sitä oikein onkaan. Oliko tässäkään riidassa päätä taikka häntää? Taikinamaistiaisista kaikki alkoi, herkkusuiden perinteinen riita: kuka saa kaapia eniten suklaataikinaa, vaikka kaikilla on tasan saman verran.
Ainainen sisasusten välinen kinastelu kuuluu kait tavanomaiseen arkeen. Liekö sisaruskateutta vaiko vain oman puolensa pitämistä. Kovasti sitä yrittää opettaa myös jakamista, sitä että kaikille riittää ja jokainen saa huomionsa. Hellyyttävä on kuitenkin katsella, kun joskus lapsilla menee hommat hyvin yhteen. Silloin on ilo ylimmillään rikä riemulla ole rajoja!

Ihanaa Uutta Vuotta Kaikille ja Onnen Hetkiä Rakkaittenne Parissa!!

Vuoden 2009 tilinpäätös ja visio vuodelle 2010

Kivoja asioita:
- sain unelmaduunin valmistuttuani uuteen ammattiin
- sain työ- ja vapaa-aikani tasapainoon lyhentämällä työaikaa
- kasvihuoneeni kukoistaa ja leikkimökki odottaa tupaantuliaisia
- lapset ovat olleet terveinä ja oppineet valtavasti uusia taitoja
-Herra Mies on kiitettävästi toteuttanut pieniä projektejani liittyen lähinnä pihaan sekä vanhoihin ja uusiin huonekaluihin
- olen tehnyt mahtavia kirppislöytöjä

Ei niin kivoja asioita:
- jenkkakahvat ovat muuttumattomat
- aloitin opiskelut jälleen kerran, vaikkei nyt yhtään jaksaisi
- siisteyskasvatus ei ole vieläkään mennyt perille

Onpa vaikea keksiä "ei niin kivoja"-asioita. Ehkäpä niitä ei kertakaikkiaan ole, joten voinee sanoa, että tämä vuosi on tuottanut erinomaisen tuloksen. Hyvin on mennyt, vuosi on ollut onnistunut ja tästä on hyvä jatkaa.
Visiot vuodelle 2010:
- testaan uusia suksia ja tuliteriä rullaluistimia
- jenkkakahvojen kadotus kampanja alkakoon sadannen kerran
- yläkerran väliseinäprojekti käynnistynee pikapuoliin
- lauantai-illan aikaa kahdelle illoista pidettäköön kiinni
- perheloma Ruotsiin odottaa tarkempaa reittivalintaa
- latinalaiset tanssikuviot tulkoon tutuiksi
- opettelen paistamaan leipää leivinuunissa
- yritän elää enemmän tässä hetkessä
- nautin enemmän läheisten ja ystävien seurasta, mutta osaan myös sanoa ei ja rentoutua riittävästi ilman minuuttiaikatauluja
- harkitsen edelleen maalaiskissan hankkimista

Aattopäivän tunnelmia

Aattoaamun saunan jälkeen kävimme viemässä kynttilät hevosrakkaittemme haudoille ja ihastelemassa lumivalkeaa metsää. Sitten suuntasimme Joulukirkkoon ja sieltä Mummilaan, jossa juhlavan jouluaterian jälkeen alkoi kova odotus. Tonttuarmeija oli valmiina!
Milloin se Pukki oikein tulee?
Ja tulihan se pukki - aina ajallaan ja aina yhtä leppoisa ja mukava JOulupukki. Maurikaan ei ollut enää yhtä raivotautinen pukin kintaita kohtaan. Kävi enää kolmestio retuuttamassa niitä ja mulkoili sitten sopivan matkan päässä valkopartaa.
Lahjoja tuli runsaasti, kuten arvata saattaa. Kotona joulukuusi tuoksui ihanasti ja loi kauniisti tunnelmaa.

Yksi joulumuisto

Olin silloin pikkutyttö ja kuten tapanamme oli menimme Mummolaan viettämään pikkujoulua. Kaikki naapurit ja tutut oli paikalla ja tietysti unohtumaton Uuno-koira. Naapuruston kolme sisarusta lauloivat heleällä äänellään:

"Tuikkikaa oi joulun tähtöset, kilpaa lasten tähtisilmäin kanssa! Kertokaatte Joulun sanomaa, yhtä uutta yhtä ihanaa,mieltä viihtävää kuin muinen lasna.

Helkkykää, oi Joulun laulelot, rinnoista niin riemurikkahista, Sävel soikoon, leikki leiskukoon, rinnan riemusta se kertokoon,mieltä viihtäen kuin muinen lasna."

Sitten Mummo tarjosi kahvit ja lapsille marjamehua. Juhlan kunniaksi jokainen sai konvehtirasiasta suklaata. Ja Uuno sai hyvällä ruokahalulla kaluta joulukinkun luita pitkälle Loppiaiseen asti.

Joulurauhaa ja hyvää Joulumieltä kaikille blogini lukijoille!

Aika rauhoittua!

On kuulemma olemassa jouluihmisiä. En ole ihan varma mitkä kriteerit ovat, mutta kuvittelen kuuluvani tähän joukkioon. Käsitykseni mukaan jouluihmisille Joulu merkitsee paljon enemmän kuin yksi tavanomainen päivä.

Uskoakseni Jouluihmisyyteni tulee lapsuudesta, jossa JOulua odotettiin jo aikaisin syksystä saakka. Ihania muistoja Joulun ajalta on niin runsaasti, että tuntuu hyvältä jatkaa perinteitä omille lapsukaisille, toivoen että voisi välittää hyvää tunnelmaa. On myös ollut kiva luoda ihan omia, oman perheen tapoja: kuten Jouluaamun sauna.
Olen kuunnellut joululauluja joulukuun ensimmäisistä päivistä lähtien, leiponut pipareita kolmeen kertaan, tehnyt Nissejä ja Nasseja sekä joululimppuja. Nyt alkaa kaikki valmistelut olla pulkassa. Talo on puunattu hitusen tavanomaista viikkosiivousta paremmin, lahjat on ostettu, ystäviä tavattu ja joulukuuset koristeltu!On siis aika rauhoittua ja virittyä Joulun tunnelmaan: nauttia yhdessäolosta ja elämästä yleensä!

Mukavia lukuasentoja...

...osa 1:

Isänmaa - tuo kaikista rakkain!

Sunnuntaina juhlimme Suomen 92. Itsenäisyyspäivää mahtavin menoin täällä kotokaupungissa. Saimme kunnian nähdä arvovaltaisen puolustusvoimien paraatin oikein eturivistä ja kyllä pisti miettimään nämä kaikenmaailman Leopardi-panssarit, miten hienoa on, että elämme rauhan aikaa. Valtavan suuren kiitoksen ansaitsevat kaikki sota-ajan sankarit - niin suuren - ettei sitä voi sanoiksi pukea. Ja vain häivähdyksen voi tuosta ajasta aavistaa, vaikka pala nousee kurkkuun miltei joka kerta Maamme-laulun kuullessa.

Huh, onneksi näitä ei tule kadulla ihan joka päivä vastaan... Sen verran suuren vaikutuksen paraati teki lapsiin, että ovat leikkineet tuntematonta sotilasta herkeämättä viimeiset kolme päivää.

Ahdistuksen aiheita

Tällä viikolla on ahdistanut - monta kertaa:

1) Tajusin, että pärjätäkseni työssäni minun tulisi omata vähintään pöluynimurikaupustelijan häikäilemättömät myyntitaidot

2) Juuri silloin, kun pitäisi saada tiernapoikien vuorosanat ulos, pahuksen tulostin ottaa lopputilin. Aargh.

3) Hiiret herättävät sinut keskellä yötä. Eikö se riitä, että viimeiset viisi vuotta joka IKINEN yö olet herännyt niin monesti lasten nälkään, itkuihin, uniin, ikävään ja läheisyyden kaipuuseen ja jos lapset ovat nukkuneet hyvin, niin silloin heräät siihen, että mikäs nyt kun kukaan ei huuda. Ja pakko mennä katsomaan onko kaikki hyvin. Mutta nyt nuo penteleen siimahännät. Ovat valloittaneet välikaton, kopsuttelevat puukengillään menemään ja olen vakuuttunut , että niitä on enemmän kuin yksi. Luultavasti kohtuullisen kokoinen sukuseura. Yhyy - koiraihminen alkaa vähitellen taipumaan kissojen ystäväksi.

4) Kehittämistehtävä. Odottaa tekijäänsä, vaatii paneutujaa, pohtijaa. Missä olet inspiraatio?

5) Hiekan määrä, mikä tulvii eteiseemme, tarttuu vaatteisiimme, kenkiimme ja kulkeutuu pesukoneeseen, viemäreihin ja imurin syövereihin. Hiekkalaatikko on muuttanut eteiseen.

Olen minä sentään ilahtunutkin - miten paljon voi yksi kukka lämmittää mielen syövereitä!

Köyhät kyykkyyn

Tapasin mä erään tohtorin. Kahvia siemaillessaan kertoi mulle julkkiskavereistaan. Siitä kuinka Kimi ja Teemu painivat veneellään ja miten Ben ja Ilkka kosiskelivat kokoomukseen.

Kertoi myös menneen kesän kohokohdasta - se oli, kun osti auton: ekaa kertaa elämässään pankkikortilla. Tosta vaan, ihan ku ois ostanu kaupasta ruokaa. Osti vielä Audin. Mokomakin Juppi.

Ja me muut olemme pankin elinkautisvankeja, hienosti sanottuna avainasiakkaita. Lainaa loppuelämäksi. Tarkan markan tyttöjä.

Tunnemme suurta riemua saadessamme lisätienestiä kirppispöydän tuotoista. Teemme tuhottomasti töitä saadaksemme euron arvoisen vauvabodyn huuto.netissä kaupaksi. Ja oi sitä ilon fiilistä, kun löytää 70%:n alennuksella rekin viimeisen takin, joka sattuu olemaan nakutettu itselle.

Mutta eipä silti. Kuluneen kesäni kohokohta ei todellakaan ollut mikään ostos. Vaan kyllä se oli ehdottomasti matka halki Suomen. Ystäviä, tuttavia ja Suomen suloisia pikkukyliä katsomassa, maakuntakirppiksiä koluamassa ja rakkaittensa kanssa navetassa mullikoita ihastelemassa. Ihania elämyksiä, onnen kokemuksia, pientä seikkailua ja niin kauniita maisemia!

Porsas Urhea STOP influessa!

Kylläpä nyt mennään kilpajuoksua ajan kanssa. Porsastelu-epidemia on nyt pompannut räjähdysmäisesti myös Etelä-Suomessa: puhelin soi töissä kuumana ja joka toinen asiakas tulee vastaan hengityssuojain naamassa. Lasten rokotukset ovat tulevana maanantaina ja nyt jännityksellä ootellaan ehtivätkö lapsoset ja kaikki muutkin rokottamattomat saamaan suojan, ennenkuin tauti roihahtaa toden teolla.
On siis korkea aika hidastaa epidemiaa! Huolellinen käsi- ja yskimishygienia sekä massatapahtumien välttäminen ovat keinoja tähän. Minkä ihmeen takia puolikuntoisina yritetään mennä töihin. Kotona pitää sairastaa ja välttää turhaa asiointia.
Eipä siis ihme, että viime viikolla näin punaista. Olin jo aiemmin tiedustellut, kuinka lastemme uudessa päiväkodissa huolehditaan hygieniasta. Sain kuulla, että kädet pestään aina vessareissun jälkeen, ennen ruokailua ja tullessa ulkoa sisälle. Näin tyytyväisenä ajattelin, että hyvä-hyvä. Asiat kunnossa. Mutta pikkuhiljaa alkoi uskoni heiketä. Koko kuukauden aikana en nähnyt kertaakaan yhdenkään vanhemman pesevän lastensa käsiä aamuisin päiväkotiin tullessa. Lapset painelivat vaan suorilta lelujen kimppuun touhuamaan. Missään ei ole näkynyt minkänlaisia käsienpesu kehoituksia, eivätkä hoitajat ole liiemmin vanhempia ohjeistaneet. Tästä kimpaantuneena kyseenalaistin käytäntöä ja pyysin, että pikimmiten kaikkiin oviin on saatava käsienpesuista ohjeet. Ja mikäli hoitajat huomaavat että joku ei kehoituksia jostain kumman syystä vaivaudu noudattamaan, on mielestäni hoitajien velvollisuus pestä päiväkotiin tulevan lapsen kädet. Huolellinen saippuapesu edes, please! Onneksi oli aluviikosta laput ilmestyneet oviin. Kannattaa siis olla aktiivinen ja vaatia huolellisuutta perusasioissa.
Onni Konnalaa ei kuitenkaan sikatauti huoleta, vaikkakin masuvaivat jatkuvat. Onnille halaus ja pikaista paranemista!

Sukkahoususankarit

Toista viikkoa pesueemme on sairastanut Herra Miestä lukuunottamatta. Tavallista sitkämpää flunssaa höystettynä silmä-, korva-, nielu- ja keuhkoputkentulehduksilla. Olemme siis olleet sisätiloissa kaiket päivät ja tehneet sellaisia asioita, joita emme aikoihin: leipomisia, askarteluja, kaappien siivoamisia, loikoilua ja pikkuriikkasen sisustamista, kuten aiemmasta postauksesta ehkä kävi ilmi...

Hauska on katsella sisaruskatraan leikkejä! Ei tarvita kalliita kaupan naamiaisasuja, sillä hätä keinot keksii: sukkahousuista on moneksi ja halvalla saa hyvät batman, mustanaamio tai murtovaras - asut.
Illalla viimeeksi Velipojat asettelevat tyynyn käsiensä alle tueksi, jotta heidän on hyvä pitää toistensa kädestä kiinni.
O: "Eero pietään koko ua kasista kiinni."
E: " Joo - nii ei pelota."
O: " Nii ja ollaa ikuisia ustavia."
E: "Joo - ikuisia ustavia."
Toivottavasti lasten välit pysyisivät yhtä vilpittömän läheisinä läpi elämän!

Sisustuskauppoja

Olen oppinut säästäväiseksi, harkitsevaiseksi ja ekologiseksi ostoksissani. Pikkuhiljaa kasvanut vaate- ja kenkäkokoelmani on kasvanut uniikeilla kirppislöydöillä ja muutama tuunattu huonekalukin kierrätyskeskuksesta on löytänyt kodin seiniemme sisältä. Hamstraan aina alennusmyyntejä, en millään tohtisi maksaa tavarasta täyttä hintaa. Olen myös kova tinkimään.

Niinpä olikin kerrassaan outo tunne, kun pääsin huonekalukauppaan sievoisen budjetin kanssa :-)

Ostin hyvällä omalla tunnolla muutaman vuoden ajan himoitsemani taulun, vaikka se maksoikin maltaita. Taulu tuo mieleeni rakkaan Rocky-heppani!
Ostin myös ihanan pehmeän olohuoneen maton, komiaakin komiamman kristallilasisen kynttelikön sekä ah -niin kauniin sohvakaluston. Olen niin innoissani uudesta sisustuksesta, että maltan tuskin odottaa sohvakaluston saapumista parin viikon kuluttua.
Vähän jännitän, mitä Herra Mies tuumaa. "Älä sit osta mitään ihan vaaleeta" sanoi hän ostosreissulle lähtiessäni. Taisi nimittäin tulla valittua melko vaalea sävy, joskaan ei ihan valkoinen. Katso tästä!

Hulppeista ostoksista jäi kuitenkin hyvä mieli. Sain kaikki ostokseni mukavaan osta kolme - maksa kaksi - hintaan ja sohvastakin ihan kelpoalennuksen.
Vanha Amarillo-kalusto sai kodin alakerran lastenleikkihuoneesta. Vieressä komeilee Herra Miehen kunnostama kirppistuoli.
Nyt kelpaa köllötellä ja loikoilla tässäkin huoneessa!

Ihanat Äidin Pikku-Apulaiset

Voi näitä innokkaita ihmislapsia!
On hommia, joihin täydellä innolla tarttuvat ja hommia - joihin on maaniteltava kyseenalaista kasvatuskuviota käyttäen: kiristys - uhkailu - lahjonta. (Kuten pikkulegojen kerääminen ja muutenkin lelujen siivoaminen.)

Ikkunanpesu on yksi Poikien lempipuuhista ja mikäs sen mieluisampaa!

Oi katsokaa! Kotimme kiiltää!!
Kiitos Ihanaiset!

Kepposia ja koukkusormia

Olenpa ollut laiska, tympeä ja saamaton. Mukamas ei mitään sanottavaa, ei jutun juurta. Viikkoihin on kuitenkin mahtunut yhtä jos toista.
Muun muassa se, että camera on sen sadannen kerran kateissa. Joten jääköön tämä postaus ilman kuvitusta.

Töissä on ollut ylikiire. Flunssa, influenssa ja sikanuha ovat työllistäneet kaikissa mahdollisissa olomuodoissaan. Eikä siitä sen enempää. Joskus kyllä taivastelen, että onhan minulla ihan työ: saan siemailla kahvia ja lukea lammaslehtiä. Kohta osaan kaiken karitsoista, kileistä, kutuista ja maatiaisista!

Neiti Nokkonen oli tänään operaatiossa. Koukkuinen peukalo oikeni ja niin Urhea Rohkea Neiti. Voi miten ylpeä Äiti voikaan tytöstään olla!

Kävi meillä Putkimieskin. Lopulta. Tosin tämä kaveri tuli sovitusti kellon lyömällä ja muutenkin mukava ja rempseä. Olivat pojan koltiaiset ulkosalla Putkiksen ahertaessa maalämpöpumpun litkujen kimpussa. Lähteissään Poikaset olivat kovin täpinöissään - tuli hännän alla kiemurtelivat ja silloin alkoi Äidin epäilykset herätä. Halusivat vilkuttaa Putkikselle turvallisesti terassilta. "Ullatus - ullatus!!" kihertelivät partaansa. Putkis kurkisti pakettiautonsa sisään ja puisteli epäuskoisena päätään. Pojat olivat vieneet lahjaksi kaksi keppiä, kaksi kiveä ja kourallisen kivituhkaa. Voi miten ylpeä Äiti voikaan Pojistaan olla :-) Hehhee. Tämä Putkimies ei meitä unohda!

Välähdyksiä viimeviikonlopusta...

Kävimme mökillä. Sielläpä veljekset innostuivat valmistamaan suurella intohimolla "kivikautisia kirveksiä".
Ja nämä Veljekset puolestaan toimivat uskollisina lastenvahteina. Kärsivällisinä katselevat taaperoiden touhuja. Rintarinnan - ylimmät ystävät.
Mauri valloittaa viekkaudellaan ja niin monella sivupersoonallaan. Välistä on niin tarmokas myyränmetsästäjä, välillä ärhäkkä vahti, mutta useimmiten...
...lauhkea lammas. Onni puolestaan (susi lampaiden vaatteissa)...

...hymyilee aina!
Kiinalainen jättiläismyyräkoira - ja tuo katse on niin ihana!
Tämä käppyräinen tervaleppä mutkittelee mukavasti.
Ja japaninruusun marjat hehkuvat punaisena!

Nauttikaamme syksyn upeista päivistä!

Päivän hyvä työ - ja ken sen teki?

Tänään olen lojunut ainoastaan luennoilla, enkä saanut koko perheen voimin tehdyn kirjastoreissun lisäksi mitään muuta aikaiseksi. Saamaton - minä retku!

Ullatus (niinkuin pojat sanovat) oli siksi suurtakin suurempi - kun joku kaunosielu oli jättänyt pussillisen valtaisan kokoisia valkeita kuulaita ulko-ovemme eteen.

Epäilykseni kohdistui tietenkin Äitiin, sillä hänen tapoihinsa kuuluu yllättää jos jonkinmoisilla yllätyksillä: milloin oven takana odottaa vadelmia, milloin luumuja ja nyt viimeksi lampaankääpiä, joista saimme tehdä maan maukkaita pihvejä. Äiti kieltäytyi kuitenkin kunniasta - joten nyt salaperäinen omppuyllättäjä ilmoittautukoon!

Epäilykseni kohdistuvat kahteen paikkaan:
a) Tammenrantaan
b) Naapuruston Maajussiin

Oli lahjoittaja ken hyvänsä - niin kiitos! Omat kymmenen omenapuumme raakiletta jättivät sadon tältä vuodelta kokonaan väliin...

Iloista Omppusyksyä kaikille!

Valitut palat:

Niin on taas viikko vierähtänyt ja blogipäivitykset olleet harvassa.

Kerrassaan harmittaa: asioita olisi ihana tallentaa muistiin, sillä niin paljon tapahtuu alvariinsa.

Tärkeimpänä niistä:

Veljekset ovat ottaneet suuren edistysaskeleen kehityksessään. Kuten ensiaskeleetkin, nämä kaverukset oppivat pyöräilemisenkin (ilman apupyöriä) samana päivänä. Ensin toinen kokeili ajamista ja huterasti pari metriä taittui.- Sitten toinen ja sinnikkäästi perässä vaan. Viikossa kehittyminen on ollut huimaa. Tasapaino on parantunut vinhasti ja vauhti vain kiihtyy. Pitkin pulkkamäkeä poijjaat laskettelevat pyörillään "VALOKAAAAA!" -huutojen kera ja Äidin sydän pamppailee muutamien lisälyöntien kera.



Neiti Nokkosesta on kehkeytymässä lopultakin Todellinen Prinsessa. Lopultakin tanssimekot kelpaavat , korut kiinnostavat ja hoivaleikit viehättävät. Siltikin päiväkodin lelupäivinä mukaan lähtee mieluummin maasturiauto kuin barbi.

Uudella innolla olen aloittanut Läskit Lihaksiksi - kamppanjan: "Puutarhurin ja Herra Miehen kiinteämmän vartalon puolesta ry". Valitettavasti Herkuton Helmikuu ei tuottanut kovin suurta muodonmuutosta ja vuosirenkaat vyötäisillä alkavat ihka oikeasti ahdistaa. Kannatusjäseneksi saa liittyä, mutta sääntöjen noudattaminen on tärkeää: erityisesti suklaan ja muiden herkkujen tarjoaminen on ehdottomasti kielletty. Makeasta vieroittaminen on tuskaisen vaikeaa. Toivon lääketieteen kehittävän seuraavaksi makeanvieroituslaastareita ja purkkaa nikotiinituotteiden tapaan. Ensiveto oli alkuviikon 2,5 tunnin jumppamaratooni. Niitä kuuluisia endorfiini-kiksejä odottelen yhä!



Tällä viikolla olen lisäksi mm.
- käynyt sienestämässä
- tutustunut kotikulmieni esihistorialliseen aikakauteen ja muinaismuistoihin
- tavannut vanhan ystävän
- aloittanut opiskelun

Niistä toisella kertaa....
Tämän bloggauksen ihanat ruusut kuvasin Tampereen ruusupuistosta. Kävimme siellä ensimmäistä kertaa ja voitte arvata, että Puutarhuri oli ihastuksissaan kukkaloistosta ja toinen toistaa kauneimmista lajikkeista!

Tupakka tappaa

Nelivuotiaat pojankoltiaiset ovat alkaneet salaa tupakoimaan. Risutupakat suussa sauhuttelevat menemään ja keskustelevat asiantuntevasti samalla toisilleen.

E: " Tupakasta voi tulla vakavia keukkosailauksia"
O: " Joo-o ja se voi jopa kualettaa"
E: " Nii. Jos tupakoi - nii solmet muuttuu keltasiks"
O: "Mä e ainakaa ikinä polta, koska tutokaa ei tukkaa"

Ja niin he nyökyttelevät toisilleen ja puhaltelevat risukepakoillaan huulet törrössä.On tainnut terveyskasvatus mennä hyvin perille! Ja mikäpäs sen parempi. Aski päivässä on sama ku 40 kiloo ylipainoo. Aiheuttaa 50 eri sairautta, josta 20 johtaa kuolemaan. Ja joka tupakka vähentää 17 minuuttia elinajasta. Vuodessa 1500€ rahanmenoo. Ja työnantajalle ylimääräistä menoa tupakoivasta työntekijästä 2000 € vuodessa. Että toivon tosissani ettei jälkikasvu ala koskaan tupakoimaan.

Puutarhurin Onni ja Autuus...

...on se, kun voi valmistaa oman maan satoa sapuskaksi ja tuntee täten itsensä miltei omavaraiseksi. Voi jopa kuvitella olevansa melkoinen maajussi.
Tässäpä yhden elokuisen päivän ateriat:

Oman maan pottuloita. Rutto meinasi viedä varret, mutta onneksi mukulat säästyivät!
Lisukkeena Jaska-Enon kanssa saalistettua järvikuhaa höystettynä oman maan porkkanoilla, sipulilla, tillillä ja basilikalla. (hehhee mikä esteettinen herkkupala! Etsi kuvasta siis edellämainitut :-))
Kyytipoikana salaattia, kasvishuoneen punaista ja keltaista tomaattia, kesäkurpitsaa ja basilikaa. Vain fetajuusto on kaupan hyllyltä.
Ja jälkkärinä vadelmakakku, metsänreunan villivadelmilla. Nam - nam! Voi kumpa saisi vielä muutaman suloisen maatiaiskanan munimaan luomumunia ja kuopsuttelemaan muhevaa multaa...
Kaiken herkkuna: Puutarhurin saa lopullisen euforiaan kaunis kimppu oman pihan kukkaviljelmiltä!