Terkkari

Tammikuinen neuvolasessioni on nyt takanapäin. Oloni onnistunut, usko itseeni vahvistunut. Erinomaisen ohjaajani opastuksessa asiat loksahtelivat kohdilleen ja huomasin pitäväni työstäni päivä päivältä enemmän. Työpäivät olivat vaihtelevia; asiakkaina kävi sekä odottavia perheitä että lapsia ja lisäksi perhevalmennukset, kokoukset ja koulutukset toivat myös mukavaa vaihtelua työpäiviin. Tunsin tämän neuvolan heti mukavan kotoisaksi pienuudessaan ja ennenkaikkea siksi, että se toi muistikuvia omasta lapsuudenajan neuvolastani kivisine seinineen ja isoine aulatiloineen.

Huomasin innostuneeni - ja vähän samalla ahdistuneeni. Matka naapurikylään tuntui niin sopivalta, että saas nähdä miten tulevaisuudessa jaksan raahautua junaan.

Kiistaveikot suksilla

Pojat pääsivät elämänsä ensimmäistä kertaa kunnon ladulle viikkoa vaille neljän vanhoina. Valitsimme laduksi tasamaan ladun, kahden kilsan kiekan, josta ajattelimme kokeilla yhtä parinsadan metrin suoraa ja kääntyä sitten takaisin.

Toisin kävi. Kun ensimmäisen sadan metrin taival oli takana, oli kaatumisia metrin välein kerrottuna kahdella. Herra Miehen otsalla kimmelsi hiki nostellessaan poikasiaan hangesta uralle. Välillä ohi singahti kuntohiihtäjiä, joiden seuraaminen horjutti tasapainoa niin, että muksahdus takamuksille oli taattu.

Mutta sitten se alkoi. Eero keksi ohittaa pikkuveljensä ja lähti sivakoimaan vauhdilla eteenpäin. Siitäkös Ossi suivaantui ja sivakoi minkä kintuistaan pääsi, huutaen kurkku suorana: "Eero oota, mä haluun johtaa! OOOta - MÄ haluun johtaa! BYÄÄÄ!" Sisukkaasti kipittivät suksillaan koko ajan huutaen kurkku suorana, kunnes Herra Miehen oli pakko puuttua peliin ja antaa välillä nuoremmankin pojan päästä johtamaan. Ja sitten alkoi kahta karmeampi kilpailu ja huuto: "Ossi oota, mä haluun johtaaa. Byäääää. Mä haluun johtaa!!" Ja niin Ossi hiihteli menemään nauraa räkättäen ja Eero kannoilla suu vaahdossa huutaen.

Ohihiihtelijät pudistelivat päätään Kiistaveikkojen kisailulle ja Äiti tallusteli Nokkosen kanssa naureskellen partaansa. Eipä aikaakaan, kun kahden kilsan lenkki oli heitetty. Aika hyvä suoritus ennakko-odotuksiin verrattuna! Kilpailuviettiä löytyy!

Mullitusten ilta

Hullu Puutarhuri ei tiennyt vielä muutama vuosi sitten, mitä kouliminen tarkoittaa. Yhtä lailla kylmäkäsittelyt ja valohoidot yhdisti ennemmin ihmiskunnan terveydellisiin hoitomuotoihin, eikä ymmärtänyt niiden liittyvän kasveihin lainkaan.

Nyt on tilanne toisin. Hullu Puutarhuri on muutamassa vuodessa kehittynyt Puutarhansa Pikkujättiläiseksi ja tuntee jo monia alan termejä.

Tänään Puutarhuri kouli chilinsä ja keijunmekkonsa. Kylvi Ildi-tomaattinsa. Sitten loppui multa ja basilika-beibit jäivät odottamaan lauantaita.

Ihana kerrottu amaryllis jatkaa ihastuttamistaan!

Huippusalainen

Kuulun niihin harvojen ja valittujen joukkoon, jotka ovat saaneet kunnian osallistua jonkinsortin suureen työvoimatutkimukseen. Asiasta tiedotettiin hyvissä ajoin ennakkokirjeellä ja minuun luvattiin ottaa lähiaikoina yhteyttä puhelimitse. Jassoo - ajattelin. Soittakoon jos soittaa. Vastaamiseni äänettömällä puhelimellani on kuitenkin aavistuksen epävarmaa.

Mutta eräänä iltana väliovemme takana kolkutteli joku. Yllätysvieraat ovat talossamme harvinaisia muutamia lähetyslehtiä jakavia lukuunottamatta. Täti Moonika pirteänä huhuili ovensuulla ja vilautteli virallisen näköistä todistetta siitä, että tositarkoituksella ollaan liikenteessä. Herra Mies voisi ehkä vähitellen harkita ovikellon asentamista. Käpytikka kolkuttimena ei aina kanna lapsikatraan aiheuttamien desibelien yli.

"En löytänyt puhelinnumeroasi. Oli salainen.Piti tulla ihan paikan päälle. Ei meinannut löytyä millään tätä taloakaan. Mutta tällaista tää meiän työ on. Jos joku on tutkimukseen valittu, niin laki määrää tulemaan paikan päälle, jos ei puhelinnumeroa löydy. Onneksi olitkin kotona. Nyt siis voin kysyä sen salaisen numerosi. Jos siis tahdot sen antaa. Ei löytynyt tähän osoitteeseen miehesikään numeroa. Salaperäistä sakkia. Mutta joo. Soitan sitten kolmen kuukauden kuluttua, niin tehdään se varsinainen kysely. Siinä vaan kysytään oletko töissä ja missä ja mitä tulevaisuuden suunnitelmia. Ei sen kummempaa. Mutta nyt minä jatkan matkaa. Kiitos ja soitellaan."
Enpä juuri saanut sananvuoroa, mutta sen verran kysyin, että mistä kaukaa hän on tullut puhelinnumeroani metsästämään. Kärkölästä, sanoi hän.
Aika erikoinen työ. Olisi nyt tehnyt edes sen kyselyn samalla vaivalla. Kaikkeen sitä ihminen joutuu ;-)

Uusi tukka

Oi autuus ja ihanuus - mikä nautinto päästä puolen vuoden tauon jälkeen kampaajalle ja hankkia ihan uusi tukka! Mallin pähkäilyineen ja värin valinnan vaikeuksineen aikaa hurahti valehtelematta neljä - siis voitteko kuvitella - neljä tuntia! Puolet enemmän, mitä itse olinkaan kaavaillut. Laskettakoon toki osansa vastavalmistanuneen kampaajattaren hitauden piikkiin. Mutta en kyllä pistänyt täys-istuntoa ollenkaan pahakseni. Miten rentouttavaa olikaan lukea Annaa toisen saksiessa tarkkaavaisesti kuontaloani uuteen uskoon!

Tukkaa lähti kohtalaisen kivasti. Malli on uusi ja värissä muutamaa hehkuvaa sävyä. Lopputulos vaatii tietysti vähän totuttelua ja (pöh) myös viitseliäisyyttä laittaa piikkisuoratukkani haluamallani tavalla, mutta joo - ihan pirteä muodonmuutos.



Juuri, kun löysin ihastuttavan luottokampaajan itselleni, pääseekin hän viettämään vauvantuoksuista arka masun kasvusta päätellen.

Hyviä ja huokeita kampaajavihjeitä otetaan siis jatkossakin vastaan!

Olohuoneen muodonmuutos

Välipäivien toiveeni kodinsisustuksen uudistamisesta toteutui - ainakin osittain. Sanotaanko, että pääsimme hyvälle alulle. Tyytyväinen voi kait olla, kun uusi ilme miellyttää silmää enemmän kuin entinen.

Yllä olohuoneemme Jouluasussa.
Kuva Ennen.


Jälkeen.

Vanhat huonekalut löysivät tiensä yläkerran aulaan, jonne sopivatkin erinomaisesti.

Ah - silmä lepää.... (todistettakoon, meilläkin on ollut siistiä!!)

Olin minä itsekin joskus nuori...

Tapasin tänään kahdeksasluokkalaisia miltei liukuhihnalla. Olin kärpäsenä katossa ja huomioni kiinnittyi seuraaviin seikkoihin:

-yksi painoi 92kg
-toinen tuskin puoltakaan siitä
-jokaisella pojalla farkut roikkuivat löysästi puolitangossa, muutamalla reippaammalla lantionkeikautuksella olisivat valahtaneet nilkkoihin välittömästi
-yhdelläkään ei ollut mitään kysyttävää
-3 aikoi lukioon, yksi amistoon
-kukaan ei tiennyt monesko päivä oli
-lähtiessään mutisivat moin, yksikään ei kiittänyt

Oi Suomen nuoret! Teissä on tulevaisuus!

Kertomus eräästä Tinttarellasta

Neiti Nokkosen nimi muotoutui nuorikollemme ensikuukausien koliikkikiukkujen johdosta. Alku oli takkuinen vuorokausirytmien ja varsinkin nukkumisien kanssa. Nokkonen ei kelpuuttanut vaunujaan makuualustakseen vaan tahtoi kuunnella Äitimuorinsa sydänääniä kantoliinasta käsin. Parku alkoi välittömästi vaunuihin oikaistessaan ja uuvuttavien hytkytyssessioiden tuloksena Nokkonen saattoi joskus nukahtaa, mutta vain vartiksi, kunnes parahti taas huutamaan. Tämän seurauksena uusi vartin mittainen vaunuilla hyssyttely. Silloin liinailusta selkänsä särkemään saaneen Äiteen tuntemukset vaativaa vauvaansa kohtaan vaihtelivat laidasta laitaan; silmät ymmyrkäisinä kuulosteli tuttavien kertomuksia kolmen tunnin yhtäjaksoisista päiväunista.

Sittemmin Nokkosen piilevät unen lahjat ovat löytyneet, mutta vaunuissa ei edelleenkään mielellään nukuta. Jossain vaiheessa Äitee ajattelikin jo vaihtavansa Nokkosen nimen Ruususeksi, niin kauniisti Neito Kaunoinen pinnapedissään nukkui. Mutta ei - jostain syystä nimi Ruusunen ei vain istu Rosvo- ja Poliisi - leikkeihin mieltyneelle tylleröiselle, vaan Nokkonen kuvastaa kaikessa pisteliäisyydessäänkin Neitoamme paremmin. Ja onhan nokkonen arvokas yrtti, oiva villivihannes sekä loistava rohdoskasvi vaivaan kuin vaivaan ja lisäksi lempeä värin tuoja, elinvoimainen ja vahva selviytyjä, tilan valloittaja ja pistämätön oikein käsiteltynä. Joten oikeastaan Nokkonen ei ole ollenkaan hullumpi nimitys Suvi Suloiselle, jolta luonnetta löytyy ihan kiitettävästi.

Tulta ja tappuraa - sitä riittää. Orastava uhma on hyvin hyvin voimakasta ja kun sisupussi suuttuu, niin varokaa.

Viimeviikkoiset erimielisyytemme liittyvät vaatteisiin. Kun kello lähestyy iltaa, ei Neidillä ole enää päällään rihmankiertämää. Riisumaan oppinut Nokkonen viskoo housut, bodyt, paidat, ihan kaikki viritykset pois vaipat mukaan lukien ja rietastelee ilkosillaan räkä poskella roikkuen. Puoliväkisin huudon saattelemana Nokkonen puetaan uudestaan (ja taas uudestaan, ja taas uudestaan, ja taas uudestaan, ja taas uudestaan, ja taas uudestaan....) Tämänkin illan aikana kymmenkunta kertaa. Seuraavaksi on kait turvauduttava ilmastointiteippiin tai jonkin sortin pakkopaitaan. Mikäs siinä nakusillaan juoksennellessa, jos olisi lämpöinen kesä. Hrrrr. Itse villavaatteisiin pukeutuneena en vaan voi ymmärtää toisen kylmäverisyyttä.

Kassi-Alma ostoksilla

Pitkän paussin jälkeen pistäydyin eilen kahdella kirpparilla. Kannatti, saalis oli hyvä! Tässä parhaimmat palat:


Pertti Palmrothin nahka-avokkaat. Käytetty tuskin lainkaan, pehmeää nahkaa joustavalla takaremmillä ja juuri oikeaa kokoa. Hinta 5e.





Vähän isompi farkkulaukku. Kuin uusi ja 0,50e.

Pieni nahkainen laukku, juuri sopivan iso, jotta tärkeimmät tykötarpeet mahtuu matkaan. Kuin uusi ja 3e.

Lisäksi vinopino Neiti Nokkoselle sopivia vaattehia hinnat 0,30e ja 2e välillä. Ja suloiset enkelityynyliinat lapsosille alkuperäispakkauksissaan yht 6e. Joten loistoreissu!

Tervehdys Uusi Blogger-blogini!

Uusi Vuosi ja Uudet Kujeet: Mitä uutta? Miltei kaikki on uutta. Mennyt vuosi oli tapahtumarikas ja tästä on odotettavissa - niin - vain Luoja tietää mitä.

Uudelta pohjalta on hyvä ponnistaa. Aloitetaanpa vaikka siitä, että Blogini on uusi. Uusi ja raikas ilme, johon odotan kovasti vastavuoroisuutta kommenttienne seurassa.

Muita uusia asioita uuden blogin lisäksi on mm.
1) lasten totuttaminen päiväkotielämään
2) tilaihme pihallamme
3) toipilas Herra Mies
4) "huoleton on hevoseton" - elämä
5) valmistuminen uuteen ammattiin
6) uusi työ
7) kasvihuoneilmiö -projektin valmistelu
8) uusi kummityttö
9) Kadonneen vyötärön metsästys (part XII)

Muitakin? Ehkä siinä ihan riittävästi pontta alkuvuodelle. Todettakoon, että viimeisin lienee haastavin.

Kevät keikkuen tulevi

Hullu Puutarhuri alkaa virittäytyä kesään. Se näkyy ensimmäisenä siinä, että hän katselee yhä uudestaan ja uudestaan viimekesäisiä kuvia pihastaan. Väliin tuumailee mietteliäästi: hmmm - hmmm. Ja pohtii, minne voisi laittaa muutaman uuden penkin.

Penkeistä puhuttaessa Puutarhuri tarkoittaa tietenkin perennapenkkejä, kesäkukkapenkkejä ja yrttipenkkejä. Niitä hän suunnittelee muutaman lisää, ehkäpä tulevan kirsikkapuu / luumupuu -polun varrelle.

suviruusun suvi

Vastentahtoisena Puutarhuri taistelee Järkeään vastaan. Hänen mielensä tahtoisi osallistua moniin moniin siemenketjuihin, Lundiahyllyjen pursuillessa jo vanhoja pussukoita, Herra Miehen mielestä "ihan riittävästi". Puutarhurin mielestä siemeniä ei voi olla liikaa. Aina on otettava huomioon itämättömät ja ne, jotka lähtevät kasvuun vasta vuosien päästä. Orvokin ja tomaatin siemeniä suunnittelee kylvävänsä, kunhan Hetki on kohdalla.

Oikea Hetki on Täysikuu.

Vink. Vink. Viimeisimmässä Yhteishyvässä oli hieno ohje taimivauvatelineelle ikkunan eteen. Nimittäin, jos Lundia-hyllyt ei sittenkään riitä...

Ruokaa maailman ääristä

Laos on maa, josta en tiedä mitään. Matkailu avartaa - sanotaan - ja yksi hyvä syy matkustaa, on se, että voi tutustua uusiin ruokakulttuureihin.

(hmmm. enpä ole tullut tuota ajatelleeksi. Lentokammoisena ajatus lentokoneen ahdistavasta tunnelmasta ei houkuta laisinkaan. UV-säteilyn vaarat tuntevana sekä aurinkoihottumasta kärsivänä en yhtään himoitse aurinkorantoja, enkä koskaan uskaltaisi sukeltaa syvään merenpohjaan. Miljoonakaupunkien vilske pakokaasuisine ilmoineen ei taida sekään olla minun juttuni. Joten tyytyväisin mielin olen ajatellut ensin koluta läpikotaisin oman kauniin kotomaamme, ennenkuin hamuilen vihreämpää aidan toiselta puolen. Maalaistollo mikä tollo...)

Palatakseni Laosiin, saimme kuitenkin kokea unohtumattoman ruokaelämyksen aasialaisen ruuan parissa. Naapuruston Maailmanmatkaajat tarjosivat meille kokkausnäytöksen ja tulihan tutustuttua monitoimikoneeni ominaisuuksiinkin paremmin! Ruoka oli supisuomalaisen kalakeiton jälkeen, sanoisinko hitusen erilaista, mutta melkoisen maukasta. Ehkäpä tuliset chili- ja curry-ruuat vaativat hiukan enemmän totuttelua, mutta nämä herkulliset kalapullat dipattuna makealla tomaattikastikkeella olivat aivan huippuhyviä!



Tämäkin oli naminamia: Katkiksia valkosipulissa!



Tämä hitusen kalasopalta näyttävä sapuska oli vihreä currypata, joka pitää sisällään metrin pituisesta pavun pätkästä silvottuja papuja, munakoisovauvoja (herneen näköinen) sekä sei-filettä ja kookosmaitoa. Niin ja aimo annos tulisia mausteita. (Vie kielen mennessään ;-))



Ja tuolla punaisen curryn siivittämässä muhennoksessa killuu katkarapujen lisäksi bambun sydäntä, katkarapuja, kirsikkatomaatteja ja kookosmaitoa. Tätä syödessä olo oli kuin lohikäärmeellä :-)


Lisäksi tarjoiltiin broilerisalaattia (jota toki en syönyt) ja tahmaista riisiä, josta pyöriteltiin käsin pikkuisia palloja ja dippailtiin näihin kaikkiin sooseihin sormin. Jälkiruuaksi oli kookosmaitoon tehtyä uuniriisipuuroa, joka sai raikkaan kirpeytensä limen kuoresta sekä mangoviipaleista.

Tällaisestä matkailusta pidän kyllä: oman kodin loihtimisesta silloin tällöin jonkun teeman mukaan!