Perhe Henttuset ekaa kertaa lumilomalla

Olihan mukavaa viettää yksi viikonvaihde lumilomalla Meri-Teijon valkeissa maisemissa. Kyseessä oli ennenkaikkea elämys, sillä emmepä juuri ole reissanneet viime vuosina (yhtä Pohjanmaan reissua ja muutamaa Tukholman matkaa) lukuunottamatta. Joten kiitos ja kunnia reippaille matkanjärjestäjille ;)

Reissulla tapasimme muutaman hauskan ukon:
Tämä oli minun voittajasuosikkini, persoonallisten kasvonpiirteiden johdosta: mikä lie lumenveistoskisa oli käynnissä!
Pojat pääsivät kokeilemaan laskettelua elämänsä ensimmäistä kertaa. Kova oli into ja ihmeen hyvä tasapaino. Eikä tuota rohkeuttakaan liiemmin puuttunut!
Joka lyylin vapaa tyyli myös murtsikassa:
Lauri-Lumimies huolehti ansiokkaasti seurueemme nuorimmaisesta, joka oli suksilla myös ekaa kertaa!Uusien taitojen opettelu vaati veronsa, illalla väsytti niin isompia kuin pienempiäkin poikia...Hulppeassa rantasaunassa tuli löylyteltyä ja illan päätteksi isäntäväki loihti suseja, niin kuin pojat sanoivat. Enpä ollut sellaisia aiemmin maistanut ja täytyy sanoa, että merilevälevyt tuoksuivat eksoottisilta, hmmm. akvaariokalojen sapuskalta - sanoisin :)
Hauskaa oli. Ja Mitäs Äijänkäppyrä- repliikit naurattaa yhä - kiitos Putouksen!

Lastenhuoneprojekti osa 1.

Yläkerran iso lastenkammari on nyt työn alla. Rinsessan on saatava oma valtakuntansa ja prinssien omansa. Jospa nukkumaanmenokin rauhoittuisi siinä samassa, kun eivät villitsisi toisiaan yliväsyneinä (toiveajattelua).

Väliseinä valmistui käsenkäänteessä, kiitos Herra Miehen piilevien raksakykyjen. En voi kuin ihmetellä kuinka Mies sai 8 kpl painavia ja isoja kipsilevyjä hinattua parvekkeen kautta sisälle. En kertakaikkiaan käsitä. (Nips ja Naps - ja talo oli valmis.)

Nyt on työn alla kittaus. Kaiken aikaa, kun Herra Mies on väkertänyt yläkerrassa olen minä tehnyt aivotyötä alakerrassa. Siis suunnitellut ja sisustanut, etsinyt netistä kauniita sänkyjä, vaatekaappeja ja tapetteja.

Maaria Wirkkalan 4-vuotiaana suunnittelemasta syötävän suloisesta enkelitapetista en tahdo millään eroon. Aiemmin lastenhuoneen vaaleanvihreä enkelitapetti saapi muuntua Rinsessan huoneeseen hennon vaaleanpunaiseksi. On se vaan niin kaunis! Poikien huoneen tapettivalinnat eivät mene ihan yksiin. Eero haluaa Pöllötapettia punaisena, Itse olen kovin tykästynyt tähän siniseen sävyyn, johon voisi mukavasti yhdistää yksiväristä vihreää tai keltaista kaveriksi. Ossi tahtoisi Merellä- tapetin.
Itse olin suunnitellut mielessäni harmaata tai ruskeaa Kolumbuksen laivaa, joka löytyykin meiltä jo vaatehuoneesta punavalkoisena...Niin ja näitä toinen toistaan kauniimpia tapetteja taasen selaillessani tuli himo vaihtaa johonkin tämä upea Lumme-tapetti, jota löytyy tämän vaalean sävyn lisäksi myös kepeänä limenvihreänä. (Kaikki edellä olevat kuvat Tapettitalon ja Pihlgren&Ritolan nettisivuilta.)

Harmaita hiuksia tuottaa lähinnä sänkyjen valinta. Tuntuu, että suloisia 90cm sänkyjä ei sitten löydy millään. Pojat haluavat luonnollisesti kerrossängyn, jossa kiipeillä. Yritin kysellä, että mikä ihme siinä on, että on pakkoolla kerrossänky. No sielläon vaan kiva olla siellä yljäällä ja kiva kiipeillä, sanoivat.

Nii-iin kukapa meistä ei lapsena tykännyt kiipeilystä ja korkeista paikoista (toisin kuin aikuisena), joten nyt sitten metsästetään kohtuuhintaista, tukevaa ja kaunista kerrossänkyä.

Pommeja jos jonkinlaisia

Vuosi vaihtui "toisel puolel rataa" - eikä ehkä ihan niin perinteisesti kuin "ennen vanhaan", mutta hyvässä seurassa ja aina niin herkullisten ruokien äärellä, että nam - vieläkin herahtaa vesi kielelle :) Raketteja ei omasta takaa ollut kuin viime vuotta ampumatta jääneet hassut, mutta sen verran, että lapsilla riitti ihmeteltävää. Itse kun en oikein perusta noiden sinkoilevien tulikeppien perään. Mutta kivaltahan ne näyttää -joo.

Kirpakka oli pakkassää heti uuden vuoden jälkeen ja teki hassut kiteet yläkerraan ikkunaan. Tilataidetta parhaimmillaan - vai mitä?
Pakkaspäivien ratoksi tuli suunnistettua kirppikselle oikein Herra Miehen kera ja voi mikä aarre sieltä lähti mukaan huikealla 4 e:lla! Kyllä nyt Pipsan kelpaa loikoilla Kaalimaan Joonaksen kanssa kauneusunilla! Tämä viikko ja oikeastaan koko vuosi on siis alkanut jotakuinkin omituisesti, näin totesin, sillä toissapäivänä sattui ja tapahtui:
- junavaunut törmäsivät pääkaupunkimme rautatieaseman seinään aamuruuhkassa ilman ainuttakaan vakavampaa henkilövahinkoa. (ihme!)
- työpäivä meni rattoisasti tutustumalla virolaisiin eriskummallisiin nimiin
- kenkäkaupassa näin elämäni ensimmäistä kertaa myymälävarkaan itseteossa. Lipesi sulavasti ovesta ulos, mutta onneksi hälyt rupesivät soimaan. Lähti reppana pinkomaan karkuun. Toivon todella, että vartija sai mokoman kiinni.
- junassa tein jotain sellaista, josta olen haaveillut viisi - todellakin - viisi vuotta! Avasin kirjan kannet ja aloin lukea. Ja se opus ei ollut koulukirja, työhön liittyvä kirja eikä satu. Vaan ihka oikea romaani. (Mainittakoon vielä, että kyseinen kirja ei ollut käynyt käynyt kaupaksi edellisellä kirppiskerralla siskoni pöydässä ja jotenkin ihmeen kaupalla se oli nyt päätynyt minulle. Sattumalta löysin sen, kiinnostuin ja sujautin käsilaukkuuni. Nyt se alkaa: nautiskelu elämän pienistä iloista...)
- junassa sattui myös toinen omituisuus: Pakkasta miltei 20, lunta lähes puolimetriä, pilkkopimeää. Järvenpään aseman paikalla - katsahdan ulos. Näen auton ilmiliekeissä. PAri kertaa pitää oikein hieraista silmiä, voikos näky olla todellinen. Mutta kyllä kyllä. Kaikkea sitä näkee.

Jotenkin olo oli helpottunut, kun pääsi kotiin. Omaan lintukotoon pois pahasta maailmasta. Oikein sydän heittää sykkyrää, kun valot heijastuvat ikkunoista. Siellä sisällä on niin kotoista ja lämmintä. Ja pari kolme suloista vekaraa, jotka iloisesti kaulaan kapsahtavat.