Noita-akka rivistö on tänäkin vuonna kasvanut taas muutamalla komistuksella. Tosin tänä vuonna Futisveljekset eivät halunneet tehdä noitia vaan jalkapalloilijoita. Mikäs siinä.
Modernit Martat kävivät myös viikonloppuna lasten kera luonamme ja tulos oli komea: virpomisvitsoja, toinen toistaan kauniimpia!! jee - pääsiäinen on pian!
Kun mies lähtee työmatkalle, on erittäin todennäköistä, että joku lapisista sairastuu. Ei ollut eka kerta eikä taatusti viimeinenkään, mutta nii kävi tälläkin kertaa. Onneksi ei mitään vakavampaa, kuin kuumeilua ja flunssaa, mutta silti kurjaa kun koko pesueen tekisi mieli oleilla ulkona keväisissä hommissa.
Kävin silti pikkaisen pihalla, ja ette arvaakaan miten paljon riemastuin:
- komposti on herännyt eloon ja muhii mukavassa lämmöissä. Pinta oli alentunut ainakin 20cm ja nyt taas mahtuu tavaraa reilusti eli runsaasti.
- luulin, että viime syksynä käytin kaikki multavarastoni, mutta jiihaa - lumikasan alta pilkotti vielä kuution-kahden kokoinen kasa. Ja eipä muuta kuin taimia koulimaan uudella innolla. Tässä basilika-rykelmä odottelee vielä pääsyä omille tonteilleen:
- pihan yli lensi viisihenkinen joutsenperhe torviaan toitotellen. Tuli ihan Sibelius-elokuva mieleen. (näin myös västäräkin, tiaiset pes'äpuuhissaan ja runsain mitoin harakoita ja raakkuvia variksia. Metsässä kyllä rummutti palokärkikin ja naapurin isännän moottorisahan melodiat saivat hyvin kotoisan fiiliksen.)
- ensimmäinen keltainen krookus kurkisteli kukkapenkistä.
- huomasin, että muutaman viikon takaiset pönttöpäivien aikaansaannoksille oli isäntä löytänyt sopivat puut. Nyt vaan asukkeja oottelemaan... Tässä Ossi maalaamassa omaa pönttöään...
Suvin pönttö on luonnollisesti vaaleanpunainen!
Tipitii tipitipitipitii - kevät on , vallaton!
... ja yhtä varmasti kuin joutsen pari saapuu jokavuosi järvelle, lähdemme mekin korkkaamaan mökkiä kesäkuntoon. Sattuipa sopivasti keväinen päivä ja eipä ihme, että Kesiskin näytti niin satumaiselta!
Lapsoset pääsivät katiskoja nostamaan Jaskan kanssa ja tulihan sitä saalista, niin että pääsivät VeliPojat taasen puukoillansa perkaamaan.
Rannat olivat jo sulia, mutta muutoin jäät odotelivat vielä lähtöä.
Nurtsikaan ei vielä liiemmin vihertänyt, eipä mittään, pelikentäksi kelpasi kyllä.
Eräs karvakuono se jaksaa aina kummastuttaa: Maurinkoinen ja päivä aurinkoinen. Siellä, missä pläntti lämmintä, siellä retkottaa eräs auringonpalvoja.
Arvaatteko kuka?!
