Näin Äitienpäivän kynnyksellä on syytä muistella rakasta Martta-Mummoani. Pitkän matkan kulkeneena hän pääsi Enkelten kotiin reilu viikko sitten kunnioitettavassa 93-vuoden iässä.
Enpä ole koskaan tavannut Martta-Mummon kaltaista: Karjalan evakkoa, maatilan emäntää, viiden villin pojan Äiteetä. Mummo piti Marttakerhoa, Pyhäkoulua, harrasti pitsinnypläystä Monnin koululla. Ja houkutteli siihen touhuun joskus minutkin mukaansa.
Mummola on aina kuulunut vahvasti elämääni. Niin monet joulujuhlat serkkujen ja naapuruston ystävien kanssa vietettiin pikkulapsena. Milloin käytiin Mummon kanssa sieniretkellä karvarouskuja etsimässä, milloin valkovuokkoja hakemassa, milloin hiihdeltiin Suonummen latuja. Ja voi sitä vauhdin hurmaa, kun lasketeltiin Kuuselantietä radanvarteen saakka potkukelkalla. Mummo potki vauhtia minkä kerkesi ja jalaksilla oli niin monta kyytiläistä kun mukaan mahtui!
Vieläkin muistan Mummon tekemän mämmin, uunipuuron ja ruisleivän. Aina kun Mummolaan tuli käymään, oli lämpimästi tervetullut. Yhdssä rypyteltiin karjalanpiirakoita ja luetteltiin vanhoja kansanloruja.
Oli Mummolla eläimiäkin: suomen pystykoirat Penu ja Uuno. Uuno, joka
kantoi painavia kiviä niska vääränä ja haukkui niin kaun, että joku sen
kiven taas viskasi. Ja voi sitä karvanlähtöä keväisin! Oli Mirre-kissa
ja Annilta ja Jenniltä peritty pitkäkarvainen metsäkissa Topi, joka
nukkui sohvan päällä haarat levällään. Oli mummolla kanoja ja lehmiä,
muutamia suomenhevosiakin aikojen alussa. Pikku-Musta sai jalat alleen,
kun joku sanoi "ampu tulee". Oli Mosse-pässi, virallisemmin "Gunnar",
jolle pidettiin koko suvun voimin ristiäiset. Taisi Janne toimia pappina
nuoresta iästään huolimatta, repliikkimies kun on! Siihen aikaan
Mummolassa oli hauskinta leikit navetanvintillä. Siellä roikuttiin
liaaneissa, leikittiin intiaaneja ja myöhemmin sitten entisten ja
nykyisten kansanedustajien kanssa loikittiin AIV-tornin heinäkasoille. Mummolassa oli myös hurjan hauska lasten karuselli: musta pyörivä
nahkatuoli ja sillä sai semmoset vauhdit, että kyllä meni pää pyörälle!
Ja Mummon kanssa saunoessa kylläpä nahka punotti, kun vihdalla ropsuteltiin oikeen urakalla. Saunan jälkeen siemailtiin marjamehua ja käärittiin tukka tiukoille papiljoteille. Ja jokakerta lähtiessä Mummo muisti sanoa, että viähän terveisiä Laurilantielle!
'
Oi niitä Onnen päiviä, kun saimme Mummolan navetasta tehdä oikean ratsutilan. Teinitytöstä reilut komikymppiseksi Mummola talleineen kuului ainakin ajatuksissa jokaiseen päivääni. Kesän kohokohta oli hevosten pääsy laitumille. Ja sillloin yövyttiin Minnan kanssa teltassa ja herättiin keskellä yötä tarkkailemaan, mitä pollet puuhaavat. Ja jos ei teltassa nukuttu, oli peräkammarissa aina siskonpetejä, joissa yövyttiin ja miten ihanaa olikaan herätä kesäiseen aamuun ja lähteä Rockyn kanssa aamumaastolle!
Näitä kultaisia muistoja on tuhat ja yksi! Muistan piiloleikit Mummon vaatekaapissa, salakäytävän vaatekaapista toiseen. Muistan karmaisevat kummitusjutut ja ne koulun taxvärkit, jolloin tulin useasti tekemään suursiivousta ja pesemään Mummolan kolminkertaisia ikkunoita. Silloin ulkona mattoja puistellessa Mummo kertoili sota-ajan tarinoita: evakkoretkestään ja siitä kuinka sotapoliisi hänet aikoinaan pidätti.
Nyt kun oikein mietin, en muista yhtääkään kertaa, että Mummo olisi sanonut pahaa sanaa kenestäkään. Ylipäänsä Mummo oli siitä ihmeellinen, että hän ei turhista valitellut. Siinä olisi oppimista meillä jokaisella!
Vaikka viimevuodet Mummo joutuikin elämään yksin ja viettämään aikansa vuoteen omana, oli ihmeelllisiä ne kaihoisat hetket, kun tapasimme. Ei Mummo muistanut enää minua, ei koskaan oppinut tuntemaan Anttua saatikka lapsosiamme. Mutta loppuun asti Mummo muisti uskomattoman määrän lauluja. Milloin laulettiin yhdessä Suvivirttä, milloin Tuikkikaa oi joulun tähtöset, Niin Mummo muisti sanat ja osallistui lauluun. Ja heikoin sormin takertui käteen ja voi kuinka olisi halunnut pitää ikuisesti kiinni.
Ja edelleen Mummola on vahvasti elämässäni. Asummehan Mummolan mailla. juuri sielä missä juureni ovat. Ja se jos mikä tuntuu hyvältä ja oikealta.
Niin ikävä on Mummoa, sitä toimeliaisuutta, iloisuutta ja mutkattomuutta. Mummoa, joka sininen karjakkotakki päällään toi aina karjakeittiöön perunankuoria hevosille! Lepää rauhassa Mummo, tulen aina muistamaan sinut aitona Mummona.
"Käyt enkeli vierelläs taivaan rantaa,
on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.
Et kipuja tunne taivaan tiellä, on monet rakkaat sinua vastassa siellä!"
'
Pojat ovat päässeet vihdoin kokeilemaan 7-vuotislahjojaan: uuden karheita polkupyöriään ja Suvi suloinen polkee turvallisen tasaista kyytiä apupyörillään.
Modernit Martat kokoontuivat tänäkin vuonna värkkäämään toinen toistaan upeampia virpomisvitsoja. Lasten askarteluinto tosin laantui muutaman tekeleen jälkeen, kylään kun päästin niin pitihän sitä päästä porukalla pihalle leikkimään. Niinpä niin - sukkelasormiset Martat siis askartelivat loppuvitsat tyynesti itse, silläaikaa kun lapsoset riekkuivat ulkona. No mikäpä siinä: saihan sitä turista kuulumiset rauhassa ja suunnitella tulevia tapahtumia.
Pienen kierroksen jälkeen suuntasimme perinteiseen tapaan tietysti Mummilaan, jossa kaksi karvaista kaveria eivät olleet moksiskaan hurjista noidista!
