Sateen jälkeen on poutasää....

Meidän tuuria, että heti kun päästiin mökille tuli kunnon myräkkä. Matkalla paistoi vielä aurinko, mutta tummat pilvet tulivat järven takaa ja tuuli yltyi hurjaksi
Sadetta tuli kuin saavista kaatamalla ja salamat leiskuivat. En ole koskaan pitänyt ukkosmyrskyistä (voiko niistä joku oikeasti pitää?) ja etenkin kun viime vuosina myrskyt ovat voimistuneet ja mukaan on tullut trombeja ja syöksyvirtauksia ja raekuuroja, jotka moukaroivat autoja. Kunnioitukseni (=pelkoni) myrskyjä kohtaan on voimistunut, enkä todellakaan haluaisi olla järvenselällä soutelemassa tuollaisina hetkinä. Saatikka juoksulenkillä metsäpoluilla, kuten parille kaverilleni sattui alkukesästä. Kunnioitusta ei ainakaan vähentänyt heinäkuinen myrsky, jonka seurauksena salama leiskautti 500 metrin päästä kotoa kaksi kuusta rungosta halki ja sytytti pusikot palamaan.Pojat katsoivat salamoita ja laskivat ukkosen etäisyyttä. Niin minäkin tein pienempänä, tosin kumisaappaat jalassa. Nippula ja Nappula katselivat mieluummin kameraan.
Myräkkä tuli ja meni. Onneksi meni. Sateen jälkeen on aina niin raikasta. Se onkin parasta myrskyissä. Kesän tuoksut, lämpö ja auringon ilmestyminen ovat upeita hetkiä. Valokuvistakin tulee hienoja!
Ossi ja Onni matkalla katiskoja katsomaan.
Hetken päästä olikin jo ihan tyyntä. Vaahtopäät olivat tipotiessään!Mikä vihreys ja vehreys!
Nyt voikin taas huoletta juoksennella!
Eloisia elokuun päiviä! Mukava huomata kommenteista, että jokunen tätä blogiani vielä lukee!!

Kala-Onnea ja Onnin kaloja

Eeroa ei synkät pilvet haittaa. Joku lienee joskus sanonut, että kala syö ennen myrskyä. Näyttää se syövän aurinkoisellakin. Tämä vonkale tuli kyllä katiskalla.


Onni seuraa saalista...

Verkot toivat tullessaan toutaimen, lahnan ja monta monta sulkavaa. Kuhaa ei tällä kertaa. Harmi. Suvi ja Ossi esittelevät saalistaan.


Poikien kalastushimo ei ole vuoden aikana laantunut mihinkään. Päinvastoin, nyt on joka lapsella komeat virvelit joilla kelpaa veivailla. Neiti Nokkonen kalastaa nykyään siinä missä pojatkin, eikä epäröi kanniskella saaliitaan Mummin ja Papan tykö näytille. Perkuuhommiin Neidille pitäisi kyllä saada ikioma puukko.Kesikseen saatiin uusi uljas laituri, jonka alla tuntuu pesiytyvän ahven-ja särkiparvet. Niitä sitten ongiaan perinteisellä mato-ongella.

Onneksi lasten kiinnostus ei lopu kalastamiseen, vaan ovat omaksuneet kunnon kalamiehen elkeet. Perkuupuuhat kuuluvat asiaan siinä missä syöminenkin. Ruodot ei haittaa ja niiden perkuu alkaa pikkuhiljaa sujua itsekin. Ai niin ja isoenolta opittu lausahdus: "roska-kaloja ei oo olemassakaan"...

Juhannustaikaa...

Juhannus oli ja meni. Osittain Kesiksessä - osittain Kotirintamalla. Sade ei lapsia piitannut, eikä rikkaruohojen kirtkennälle olisi paljoa parempaa säätä voinut valita. Vuohenputket irtoilivat märästä mullasta kauniisti pitkine purukumisine juurineen, jotka hellesäällä tuppaavat normaalisti katkeilemaan kymmeniksi kappaleiksi. Joten paljon hyvääkin Suvisäästä - näemmä.

Paljon tuli kuvattua, ja yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Siksipä muutama oiva otos parhaimmista paloista.


Keltainen Kiurujen yö ihastuttaa hehkuvalla lämmöllään.


Ja Pöllöhuoneessa tuhannet kiilusilmät tuijottavat tuijottavat ja tuijottavat. Ei tarvitse lampaita laskea!


Jostain syystä tässä huoneessa saa mahtavat unet. Eikä haittaa kimalaisten surina ikkunan yllä, ei lokkien kiljahdukset aamun tunteina.



Joskus lasten puuhat osuvat yksiin. Niinkuin tässä. Saumaton yhteistyö ja kaikki saa osansa tästäkin riemusta. Mikä lie ilmastointipötkylä, jonne Papan riemuksi on saattanut hujahtaa muutama kivenmurikka.

Onkijat tarkkana. Ja hattumuoti Vuodelta Kivi.