Eräät erityisen rakkaat Popot

Toiset kengät ovat rakkaampia kuin toiset. Nämä ovat yli kolmenkymmenen vuoden takaa ja kulkeneet ainakin omissa ja pikkusisareni koivissa joskus leikki-ikäisenä.

Kun sitten perheesemme syntyi prinsessa, taikoi Äitini jostakin kätköistään nämä ihanat popoaarteet esiin.Oih ja voih! Jälleennäkemisen riemu oli sanoinkuvaamaton! Voi vain ihailla taannoisten suutareiden valmistamia laatukenkiä. Vähän on nahka kärjistä kulunut ja nauhat rispautunet. Toista se on nykykenkien laatu, kun hajoavat käsiin pahimmillaan muutamassa kuukaudessa. Neiti Nokkonen rakastaa myöskin näitä hienoja perintökenkiään.
Jälleen kerran totean, että kaikkea ei kannata heittää pois....

Uudistuksia Pöntön päälle!

Kylläpä pidän siitä kovasti. Meinasi joutua vanhempieni vessaremontin jälkeen autotallin seinustaan, mutta onneksi Äiti keksi tarjota hyllykköä minulle. Isipappa oli sopivasti maalannut sen ja voi että - siitä tuli kertakaikkiaan sievä!

Suloiset ruusupeltipurkit sain Joulupukilta (nekin kuulemma kirpparilöytöjä) ja keskellä uusin löytöni kirpparilta. Ihana kello 2e. Herra Mies meinasi vaan, että nyt tulee paineita vessareissuille. Ettei mene yliaikaa...



Olen yhä enemmän alkanut pitää kaikesta vanhasta. Siksipä olen huisin onnellinen siitä, että Herra Mies äsken hioi ja maalasi kierrätyskeskuksesta löytämäni pikkupöydän. Lastenhuoneeseen. Nykyinen kärsineempi pöytä kaipaa sekin hiukan uudistusta, mutta löytänee majapaikkansa tulevasta leikkimökistään.

Hyvä päivä ollut ja neljän viikon loma vasta aluillaan!