torstai 24. marraskuuta 2011

Villa Miukula

Monena syksynä olen havitellut meille kissoja, lähinnä naapuripellolta välikattoomme kipittävien hiirien pyydystämiseksi. En lainkaan siksi, että olisin kissaihminen, niinkuin esimerkiksi Herra Mies on. Vaan ainoastaan "hyötykäyttöön", sillä pitäähän jokaisessa maalaistalossa olla pari kunnon maalaiskattia. Ta-da-daa: saanen esitellä: nyt meillä on kaksi kunnon maatiaiskissaa!Miesten kissa on nimeltään Smirre. Herra Miehen edesmenneen lapsuuden kissan muistoksi. Smirren nimi kuvastaa Kissan kettumaista oveluutta ja metsästysviettiä Peukaloisen retket-lastenohjelmanSmirre-ketun mukaan. Ossi ja Smirre-vauva.Eero ja Smirre poseeraavat. Naisten kissa on nimeltään Maija Maitoparta ja se on saanut nimensä Pekka Töpöhännän lempeän kissaystävän mukaan. Pienet ystävämme haimme Mäntsälästä ihka oikeasta maalaistalosta, jossa ne elelivät emokissan ja arkajalkaisen veljensä kanssa karjakeittiössä.

Yhtäkään saalistettua hiirtä, myyrää tai päästäistä en vielä ole nähnyt, mutta päivät pitkät kisuset väijyvät kanalan nurkilla (jossa hiiriä kyllä vipeltää) sekä ojanpientareella, jossa myös pitäisi olla runsain määrin myyriä. Kissat ovat saaneet myös uuden ystävän: Rontin. Rontti on valtavan kokoinen metsäkissa, joka näyttäytyy usein pihallamme, mutta luikkii äkkiä taas karkuun. Olemme yrittäneet Ronttia pyydystää, sillä se on mahdollisesti tallilta pari kuukautta sitten karannut kissa. Toivottavasti saisimme sen kiinni ennen pakkasia.Niin - jos meillä on nyt sitten Villa Kiakula niin kai meidän pitää perustaa vielä Villa Miukula. Tarkoitus on, että kisuset muuttaisivat asumaan lämmitettyyn autotalliin, josta sitten sirutettuna automaattisen kissanluukun kautta voisivat mennä ja tulla oman mielensä mukaan. Saas nähdä kuin käy...