Sanokaa minun sanoneen, niin näistä veljeksistä tulee urheilijoita. Ellei kilpaurheilijoita, niin ainakin aktiiviharrastajia. Mikäpäs siinä, hienoahan se on, että ovat liikunnallisia ja nauttivat kilvoittelusta.
Ennen meillä oli sisäjalkapallo kiellettyä. Tänä talvena en ole hennonnut sitä nassikoilta enää kieltää. Päivästä toiseen tuijottelevat mitä lie valioliigan matseja ja luettelevat pelaajien nimiä tuota vaan. Tietävät siis jalkapallosta 6-vuotiaina huimasti enemmän kuin minä 34-vuotiaana. Pehmeäällä pallolla harjoittelevat vetoja, pukkauksia ja nyrkkitorjuntoja välillä eteisen lamput kilisten. Pahimpina innon hetkinä olen komentanut ulos lumeen pelaamaan hankipalloa.
Lastenohjelmien määrä on vähentänyt samaa tahtia kun teeveestä on tullut Oslon MM-hiihtoja, ampujahiihtoja, pujottelua tai Salpausselän mäkikisoja. Nenä ruudussa ovat tuijottaneet ja Eero tokaisi, että " arvaa mitä? sitte kun mä kasvan miäheks, nii mä aio voittaa maailmanmestaruuden".
Ilmeisesti nälkä kasvaa syödessä, kun ensimmäinen kultamitali PaukkuCupista tuli saavutettua! Ossi sinnikkäästi hiihti kakkoseksi ja vaikka häviö veljelle on tiukka paikka, onneksi palkintomitali ja karkkipussi saivat hopeamitalistinkin tyytymään kakkossijaan. Sadan metrin matka oli kuulemma liian lyhyt, kun ovat tottuneet hiihtelemään kolmen kilsan lenkkejä.
Jaa-a ja mitä sitten Suvista tulee? Ainakin Neiti Nokkonen saa niin kovan koulun huimapäisten Velipoikiensa vierellä, että sisukkuutta ja sinnikkyyttä löytyy. On Neito ainakin oppinut ilmaisemaan tahtonsa ja pitämään puolensa. Ja taidot kehittyvät vaivihkaa, kun neiti rohkeasti osallistuu jalkapallon vauhdikkaisiin kontakteihin, siinä missä muut ehkä väistyisivät äkkiä syrjään.
Vanhempana tietysti olen ylpeä nassikoitteni innokkuudesta ja heitä monipuolisen urheilun lajeihin kannustan. Yritän jopa toimia esimerkkinä ja suunnittelen kovasti milloin lähden ensimmäiselle juoksulenkilleni tällä vuosituhannella. Voi miten paljon vastaanotollani käy ylipainoisia nuoria, jotka eivät harrasta mitään. Korkeintaan kavereiden kanssa autolla ajelua ja nettipelejä. Haastavin vaihe onkin teini-ikä. Siihen saakka yleensä liikunta kiinnostaa, mutta sen vaiheen yli kun saisi kannustettua, niin todennäköisimmin liikunnasta ja urheilusta tulisi elämäntapa.
Vaikka kaippa liikunnanilon voi löytää myöhemminkin. Sanoo mama, joka aina vaan innoissaan tykkää zumbasta yhä enemmän, nyt kahdeksan kuukauden ahkeran harrastamisen jälkeen!
Reipasta urheilumieltä kaikille lukijoilleni!
Kotipihaa kauemmaksi ei kuitenkaan tarvinnut mennä, kun vastaan tuli nämä: jokavuotiset ilveskissan jäljet. Ja ihan kotiovelta 10m.
Itse asiassa ilveksiä oli liikkeellä kaksi, jäjet tulivat pihalle tontin kulmalta, olivat tulleet pellon reunaa nurkalta ylös,
seuranneet jänöjussin jälkiä pihalla ja tehneet muutamia kunnon loikkia 
ja sitten jatkaneet matkaansa tallin suuntaan. Tänä talvena neljä ilvestä onkin liikuskellut naapurustossa... ja onhan niitä havaittu näillä nurkilla useammankin kerran. Myös viimetalvena ja vuonna 2009: ilves tuo jalo kissapeto huh ja tämän muistan aina: veljekset kuin ilvekset ja löytyihän sitä todistusaineistoa enemmänkin: elämää kuuselassa.
Iik - äkkiä maaliin, enneku pojat saavuttaa!
Ja Velipojat ottavat mittaa, kumpi voittaa??
"nut liitti hiihtamine" tuumasi Suvi ja sukset olalle heitti.
Nauttikaahan aurinkoisesta kevätsäästä!
