Ahdistuksen aiheita

Tällä viikolla on ahdistanut - monta kertaa:

1) Tajusin, että pärjätäkseni työssäni minun tulisi omata vähintään pöluynimurikaupustelijan häikäilemättömät myyntitaidot

2) Juuri silloin, kun pitäisi saada tiernapoikien vuorosanat ulos, pahuksen tulostin ottaa lopputilin. Aargh.

3) Hiiret herättävät sinut keskellä yötä. Eikö se riitä, että viimeiset viisi vuotta joka IKINEN yö olet herännyt niin monesti lasten nälkään, itkuihin, uniin, ikävään ja läheisyyden kaipuuseen ja jos lapset ovat nukkuneet hyvin, niin silloin heräät siihen, että mikäs nyt kun kukaan ei huuda. Ja pakko mennä katsomaan onko kaikki hyvin. Mutta nyt nuo penteleen siimahännät. Ovat valloittaneet välikaton, kopsuttelevat puukengillään menemään ja olen vakuuttunut , että niitä on enemmän kuin yksi. Luultavasti kohtuullisen kokoinen sukuseura. Yhyy - koiraihminen alkaa vähitellen taipumaan kissojen ystäväksi.

4) Kehittämistehtävä. Odottaa tekijäänsä, vaatii paneutujaa, pohtijaa. Missä olet inspiraatio?

5) Hiekan määrä, mikä tulvii eteiseemme, tarttuu vaatteisiimme, kenkiimme ja kulkeutuu pesukoneeseen, viemäreihin ja imurin syövereihin. Hiekkalaatikko on muuttanut eteiseen.

Olen minä sentään ilahtunutkin - miten paljon voi yksi kukka lämmittää mielen syövereitä!

Köyhät kyykkyyn

Tapasin mä erään tohtorin. Kahvia siemaillessaan kertoi mulle julkkiskavereistaan. Siitä kuinka Kimi ja Teemu painivat veneellään ja miten Ben ja Ilkka kosiskelivat kokoomukseen.

Kertoi myös menneen kesän kohokohdasta - se oli, kun osti auton: ekaa kertaa elämässään pankkikortilla. Tosta vaan, ihan ku ois ostanu kaupasta ruokaa. Osti vielä Audin. Mokomakin Juppi.

Ja me muut olemme pankin elinkautisvankeja, hienosti sanottuna avainasiakkaita. Lainaa loppuelämäksi. Tarkan markan tyttöjä.

Tunnemme suurta riemua saadessamme lisätienestiä kirppispöydän tuotoista. Teemme tuhottomasti töitä saadaksemme euron arvoisen vauvabodyn huuto.netissä kaupaksi. Ja oi sitä ilon fiilistä, kun löytää 70%:n alennuksella rekin viimeisen takin, joka sattuu olemaan nakutettu itselle.

Mutta eipä silti. Kuluneen kesäni kohokohta ei todellakaan ollut mikään ostos. Vaan kyllä se oli ehdottomasti matka halki Suomen. Ystäviä, tuttavia ja Suomen suloisia pikkukyliä katsomassa, maakuntakirppiksiä koluamassa ja rakkaittensa kanssa navetassa mullikoita ihastelemassa. Ihania elämyksiä, onnen kokemuksia, pientä seikkailua ja niin kauniita maisemia!

Porsas Urhea STOP influessa!

Kylläpä nyt mennään kilpajuoksua ajan kanssa. Porsastelu-epidemia on nyt pompannut räjähdysmäisesti myös Etelä-Suomessa: puhelin soi töissä kuumana ja joka toinen asiakas tulee vastaan hengityssuojain naamassa. Lasten rokotukset ovat tulevana maanantaina ja nyt jännityksellä ootellaan ehtivätkö lapsoset ja kaikki muutkin rokottamattomat saamaan suojan, ennenkuin tauti roihahtaa toden teolla.
On siis korkea aika hidastaa epidemiaa! Huolellinen käsi- ja yskimishygienia sekä massatapahtumien välttäminen ovat keinoja tähän. Minkä ihmeen takia puolikuntoisina yritetään mennä töihin. Kotona pitää sairastaa ja välttää turhaa asiointia.
Eipä siis ihme, että viime viikolla näin punaista. Olin jo aiemmin tiedustellut, kuinka lastemme uudessa päiväkodissa huolehditaan hygieniasta. Sain kuulla, että kädet pestään aina vessareissun jälkeen, ennen ruokailua ja tullessa ulkoa sisälle. Näin tyytyväisenä ajattelin, että hyvä-hyvä. Asiat kunnossa. Mutta pikkuhiljaa alkoi uskoni heiketä. Koko kuukauden aikana en nähnyt kertaakaan yhdenkään vanhemman pesevän lastensa käsiä aamuisin päiväkotiin tullessa. Lapset painelivat vaan suorilta lelujen kimppuun touhuamaan. Missään ei ole näkynyt minkänlaisia käsienpesu kehoituksia, eivätkä hoitajat ole liiemmin vanhempia ohjeistaneet. Tästä kimpaantuneena kyseenalaistin käytäntöä ja pyysin, että pikimmiten kaikkiin oviin on saatava käsienpesuista ohjeet. Ja mikäli hoitajat huomaavat että joku ei kehoituksia jostain kumman syystä vaivaudu noudattamaan, on mielestäni hoitajien velvollisuus pestä päiväkotiin tulevan lapsen kädet. Huolellinen saippuapesu edes, please! Onneksi oli aluviikosta laput ilmestyneet oviin. Kannattaa siis olla aktiivinen ja vaatia huolellisuutta perusasioissa.
Onni Konnalaa ei kuitenkaan sikatauti huoleta, vaikkakin masuvaivat jatkuvat. Onnille halaus ja pikaista paranemista!

Sukkahoususankarit

Toista viikkoa pesueemme on sairastanut Herra Miestä lukuunottamatta. Tavallista sitkämpää flunssaa höystettynä silmä-, korva-, nielu- ja keuhkoputkentulehduksilla. Olemme siis olleet sisätiloissa kaiket päivät ja tehneet sellaisia asioita, joita emme aikoihin: leipomisia, askarteluja, kaappien siivoamisia, loikoilua ja pikkuriikkasen sisustamista, kuten aiemmasta postauksesta ehkä kävi ilmi...

Hauska on katsella sisaruskatraan leikkejä! Ei tarvita kalliita kaupan naamiaisasuja, sillä hätä keinot keksii: sukkahousuista on moneksi ja halvalla saa hyvät batman, mustanaamio tai murtovaras - asut.
Illalla viimeeksi Velipojat asettelevat tyynyn käsiensä alle tueksi, jotta heidän on hyvä pitää toistensa kädestä kiinni.
O: "Eero pietään koko ua kasista kiinni."
E: " Joo - nii ei pelota."
O: " Nii ja ollaa ikuisia ustavia."
E: "Joo - ikuisia ustavia."
Toivottavasti lasten välit pysyisivät yhtä vilpittömän läheisinä läpi elämän!

Sisustuskauppoja

Olen oppinut säästäväiseksi, harkitsevaiseksi ja ekologiseksi ostoksissani. Pikkuhiljaa kasvanut vaate- ja kenkäkokoelmani on kasvanut uniikeilla kirppislöydöillä ja muutama tuunattu huonekalukin kierrätyskeskuksesta on löytänyt kodin seiniemme sisältä. Hamstraan aina alennusmyyntejä, en millään tohtisi maksaa tavarasta täyttä hintaa. Olen myös kova tinkimään.

Niinpä olikin kerrassaan outo tunne, kun pääsin huonekalukauppaan sievoisen budjetin kanssa :-)

Ostin hyvällä omalla tunnolla muutaman vuoden ajan himoitsemani taulun, vaikka se maksoikin maltaita. Taulu tuo mieleeni rakkaan Rocky-heppani!
Ostin myös ihanan pehmeän olohuoneen maton, komiaakin komiamman kristallilasisen kynttelikön sekä ah -niin kauniin sohvakaluston. Olen niin innoissani uudesta sisustuksesta, että maltan tuskin odottaa sohvakaluston saapumista parin viikon kuluttua.
Vähän jännitän, mitä Herra Mies tuumaa. "Älä sit osta mitään ihan vaaleeta" sanoi hän ostosreissulle lähtiessäni. Taisi nimittäin tulla valittua melko vaalea sävy, joskaan ei ihan valkoinen. Katso tästä!

Hulppeista ostoksista jäi kuitenkin hyvä mieli. Sain kaikki ostokseni mukavaan osta kolme - maksa kaksi - hintaan ja sohvastakin ihan kelpoalennuksen.
Vanha Amarillo-kalusto sai kodin alakerran lastenleikkihuoneesta. Vieressä komeilee Herra Miehen kunnostama kirppistuoli.
Nyt kelpaa köllötellä ja loikoilla tässäkin huoneessa!