Tupakka tappaa

Nelivuotiaat pojankoltiaiset ovat alkaneet salaa tupakoimaan. Risutupakat suussa sauhuttelevat menemään ja keskustelevat asiantuntevasti samalla toisilleen.

E: " Tupakasta voi tulla vakavia keukkosailauksia"
O: " Joo-o ja se voi jopa kualettaa"
E: " Nii. Jos tupakoi - nii solmet muuttuu keltasiks"
O: "Mä e ainakaa ikinä polta, koska tutokaa ei tukkaa"

Ja niin he nyökyttelevät toisilleen ja puhaltelevat risukepakoillaan huulet törrössä.On tainnut terveyskasvatus mennä hyvin perille! Ja mikäpäs sen parempi. Aski päivässä on sama ku 40 kiloo ylipainoo. Aiheuttaa 50 eri sairautta, josta 20 johtaa kuolemaan. Ja joka tupakka vähentää 17 minuuttia elinajasta. Vuodessa 1500€ rahanmenoo. Ja työnantajalle ylimääräistä menoa tupakoivasta työntekijästä 2000 € vuodessa. Että toivon tosissani ettei jälkikasvu ala koskaan tupakoimaan.

Puutarhurin Onni ja Autuus...

...on se, kun voi valmistaa oman maan satoa sapuskaksi ja tuntee täten itsensä miltei omavaraiseksi. Voi jopa kuvitella olevansa melkoinen maajussi.
Tässäpä yhden elokuisen päivän ateriat:

Oman maan pottuloita. Rutto meinasi viedä varret, mutta onneksi mukulat säästyivät!
Lisukkeena Jaska-Enon kanssa saalistettua järvikuhaa höystettynä oman maan porkkanoilla, sipulilla, tillillä ja basilikalla. (hehhee mikä esteettinen herkkupala! Etsi kuvasta siis edellämainitut :-))
Kyytipoikana salaattia, kasvishuoneen punaista ja keltaista tomaattia, kesäkurpitsaa ja basilikaa. Vain fetajuusto on kaupan hyllyltä.
Ja jälkkärinä vadelmakakku, metsänreunan villivadelmilla. Nam - nam! Voi kumpa saisi vielä muutaman suloisen maatiaiskanan munimaan luomumunia ja kuopsuttelemaan muhevaa multaa...
Kaiken herkkuna: Puutarhurin saa lopullisen euforiaan kaunis kimppu oman pihan kukkaviljelmiltä!

Renkipojat hommissa

Pojat ovat innokkaita osallistumaan talon töihin. Siitä pitäisi kyllä olla kiitollinen, niin kauan kuin vapaata tahtoa kortensa kantamiseen löytyy! Oppivat ainakin osallistumaan ja tekemään yhdessä!

Viimeksi kun käytiin mökillä, pojat leikkasivat nurmikon. Niittokone oli vuodelta Kivi ja työntäminen oli hikistä puuhaa. Niin vain kaksikko pisti hihat heilumaan ja museovehkeen liikkeelle! Uskomatonta, että jaksoivat - sillä leikkuri oli suurimmaksi osaksi painavaa rautaa! Terät oli "vähän" tylsistyneet ja ruostuneet, mutta silti heinä katkesi!
Mutta ei siinä kaikki. Kun yksi varastohökötyksistä oli saatu purettua, alkoi aina vain ankarampi aherrus. Muheva maa tarvitsi kääntää, sillä seuraavana keväänä paikka olisi mitä parhain perunamaalle. Ensin on kyllä syytä pitää pienimuotoinen aloituspalaveri.
Onneksi Mauri Murahdus tuli apuun!
Mauri Multakuonon hengähdyshetki...
Ja ei kun urakka jatkuu....
"Aika kova homma!" tuumasivat Pojat yhteen ääneen.
"Mulle riitti!" sanoi Eero ja heitti hanskat tiskiin... Mutta Maukka Perusjätkä ei hevillä luovuta.
Iltapuhteina piti vielä sitoa äidin kirppisaarteet peräkärryyn. Tässäpä tässä komea pirtinpöytä tuunattavaksi!
Kiitokseksi päivän ahkerasta työnteosta renkipojat ja pikkupiika pääsivät kärryajelulle.
Ja siinäpä riitti riemua pitkäksi aikaa!

Syksyn ensimmäinen päivä...

...sanoi Ossi, kun koivunlehdet putoilivat keltaisina maahan.

Saman totesin minäkin, kun lueskelin paikallislehteä. Se oli pullollaan kaikenmaailman kursseja, liikuntaa ja harrasteita, joihin kaivataan uusia immeisiä. Selvä syksyn merkki - yhyy!

Mutta mutta - tahtoisin mukaan niihin kaikkiin! Kansalaisopistossa olisi Joulupajaa, huonekalujen entisöintikurssia, digikuvausta, sisustuskurssia, pajutöitä ja haa - yksinlaulua! Kovasti kiinnostaisi latinotanssit ja lavatanssit, mutta myös uimatekniikkatreenit. Issikkavaelluksia, muokkausjumppaa - voi sentään, mikä valinnan vaikeus.

Saahan sitä haaveilla ylenmääräisestä vapaasta ajasta, jolloin saisi toteuttaa itseään ja unelmiaan. Synkeää, synkeää - tosiasiassa yhtään ylimääräistä vapaata aikaa ei ole tulevana syksynä. Kohta alkaa uusi koulu töiden ohessa, joten tiedossa on lukemista, tehtäviä, verkkokursseja ynnämuuta mielenkiintoista "ajantappajaa."

Pöh.

Mutta katsokaapas, mikä nousi pihallemme. Ahkeria pikkuapulaisia riitti!


Nyt pikkuinen mökki on enää sisäsisustusta vaille valmis! Avajaisissa pojat aikovat pitää oman "pihakirppiksen" mökissään...

Kyllä maalla on mukavaa!

Kesälomien kunniaksi saimme vihdoin toteutettua Suomen kierroksemme. Suuntasimme Pohjanmaalle ja oli ilo todeta, että kaikki oli niinkuin ennenkin. Ihmisten vieraanvaraisuus, ystävällisyys ja luonnonläheisyys. Suorastaan häkellyttävää, että sellaista on vielä olemassa! Itsekkyydestä ei tietoakaan!

Vaikkemme kaupunkilaisia olekaan, lapsille riitti runsain mitoin uusia elämyksiä "ihan oikealla maalla".

Kuten tämä pihaa komistanut "lakkoli".

Mullikat. Seuraavaksi haluan ihkaoman Mimmi-lehmän. Ne ovat niin vietävän kauniita suurine säihkysilmineen! Katsokaa nyt tätäkin Mustikkia - oikea Murunen!
Pojat pitivät eniten tästä Rouva Kantturaisesta, jolla ei ollut lainkaan sarvia päässä.
Ja ne upeat Rannat hiekkapohjineen. Saman järven ympärillä tuli testattua useampia uimapaikkoja! Poikien tyylinäyte ilman kelluttimia.
Heinäladot, aitat ja riihet! Ihka oikeaa maalaisromantiikkaa! Mitenkä saisin tuollaisen aitan omalle pihalleni??
Tämä lapsuuden "kummitustalo" ei vaikuttanut enää yhtä hurjalta kuin aiemmin. Talo sisälsi aarteita, jos jonkinmoisia! Kaikinpuolin matka oli onnistunut ja sai hyvälle mielelle!

Pipsa-Possu

Neidillä on Pipsa. Saparo suorana Pipsukka roikkuu nykyään aina ja kaikkialla Neidin mukana. Niin myös työmaalla, jossa "lakkoli" kävi möyhimässä maan mukavaksi mutavelliksi. Pipsasta tuli mutapossu ja suru oli suuri.














Pesukoneeseenhan se reppana joutui - taas kerran.

Löytöjä - löytöjä - ja vielä kerran löytöjä!

On monta hyvää syytä pitää kirppispöytää:
1) pääsee turhasta tavarastaan eroon ja omat tavarat jatkavat eloaan jonkun toisen aarteena mieluummin kuin kaatiksella :-)
2) tienaa taskurahaa ja voi hyvällä omalla tunnolla ostella kirpparilta roinaa ja rompetta. Ikäänkuin vaihtaa omiaan.
3) samalla kun käy järjestelämässä omaa pöytää, voi bongata kaikki uudet pöydät ja niiden aarteet.

Kohtaan 3 vedoten, tässäpä viime viikkojen parhaimpia paloja kuvien kera. ( ja voi. Kadehdin niin kovasti muiden bloginpitäjien hienoja kuvankäsittelyjä , kuvien reunuksia ja sijoittelua. Omalla halpiskameralla otoksetkin kun ovat mitä ovat, lähikuvien tarkkuus on miltei säälittävää. Mutta koittakaa kestää ja jos joku keksii antaa vinkkejä - niin kiitos!)

Nämä 4 ruokalautasta maksoivat yhteensä 2€.

Näistä kolmesta ruokalautasesta köyhdyin hurjat 0,10€...

Tällaisia Villeroy&Bochin valkoisia pikkulautasia sain 6kpl 1€lla. Ei paha. Reunoja kiertää nätin brodeeraukset, joita ei kuvasta juuri huomaa...


Sitten söpösiä ruusulautasia kullatuilla reunuksilla. 6 kpl 2€.


Näitä lasisia jälkiruokalautasia sain 6kpl 2€:lla. Sopivat hyvin lapsille vaikka leipälautasina!


Näihin pikkuruisiin ruusukuppeihin kuului somat lusikatkin. 2 kpl oli myynnissä ja maksoi yhteeensä 1,50€. Ostin nämä lapsille leikkimökkiin. Ovat niin pienet ja suloiset!


Sievä valkoinen kannu löytänee uuden kotinsa lasten mökistä. Maksoi 1,50€.


Ja lopuksi nämä ruusuruukut, 1€ kpl.

Tässä nämä lasi/posliiniesineet. Muutama muukin juttu löytyi, niistä enemmän toisella kertaa....