Kylläpä olen ollut laiska tällä kirjoitussaralla. Mutta ehkäpä syynä on ylimääräisen energian kanavoituminen urheiluun. (katso edellinen teksti).On syksy. Tänä syksynä lapsukaiset ovat ilahduttaneet sienestysinnollaan. "Saalaaks me mennä siänestää tikkumetsää?" No toki olen päästänyt lapsoset sienelle, kun ovat luvanneet pysytellä näköpiirissä. Ja niin ovat tuoneet korit pullollaan karvarouskuja, herkkutatteja, haperoita ja on sieltä korista löytynyt muutama lehmäntattikin.
Päivän suurin saalis oli tässä! Mutta pilkkominen on parasta puuhaa, siihen riittää intoa, kun kerrankin saa käyttää "kunnon puukkoa". (huh: äidin selkäpiitä kyllä hitusen karmii, mutta kaipa se on lapsosten opittava käden taitoja...)
Innostus sienipuuhiin päättyy kyllä valitettavasti tähän poikien ja Neiti Nokkosen osalta. Herkkutattimuhennos ei uppoa. Mutta ehkäpä joku kaunis päivä!
Jee, you´re back! Hienostihan se veitsenheiluttelu näyttää sujuvan.
VastaaPoistaM