torstai 6. lokakuuta 2011

Pienet Tipuset ne hyppeli...

Saanko esitellä: siinä he ovat: meidän perheen ensimmäiset lemmikit rakkaan edesmenneen Rocky-hirnahduksen jälkeen:
Enpä olisi uskonut miten mukavia otuksia kanat ja yksi kukko voivat olla. Näin totean kuukauden kanafarmarikokemuksen jälkeen. Kiitos naapuruston ystäväni, joka innosti perustamaan oman kanalan. Ehkäpä omaa kanalaa vauhditti se, että naapurin yksi tipukana olikin muuttunut kukoksi...ja tarvitsi pikimmiten uutta kotia välttyäkseen kukkotappeluilta.

Eikä varmaan olisi Herra Mieskään uskonut, miten paljon työtä yhden työmaakopin muuttaminen suloiseksi pikku kanojen valtakunnaksi vaatii. On nimittäin maalattu, puunattu, rakennettu orsia ja pesiä, tehty ulkoaitausta, korjattu katto ja luonnollisesti myös tapetoitu. Ja eikä kanoille kelpaa vähempi kuin Birger Kaipiaisen keltainen ja vaaleansininen Kiurujen yö. Lisäksi kanalaan on sähkömiehen toimesta asennettu valaistus ja pistorasiat, niin päästään pakkasilla lämmittämään koppia. Eipähän tarvitse kanankoipien pakkasesta palella :)Mutta nyt on VILLA KIAKULA valmis. (Kunnes kesällä koittaa piha-aitauksen laajennus...). Kattopuuhiin osallistuivat tietenkin koko kööri kuvaajaa lukuunottamatta. Huh - turvavaljaita ja muita putoamissuojia olisin kyllä kaipaillut katraalleni, mutta minkäs teet. Työturvallisuus kunniaan!
Kaikki rakastavat kanojaan. Savitaipaleen maatiaiset haettiin naapurikunnasta: kaikki erivärisiä, niin tunnistaminen käy helposti. Saimme oikein aitoustodistuksen, että ovat oikeita rotukanoja!
Kukko on tyrnäväläistä maatiaiskantaa ja sen uteliaisuus on huipussaan. Aivan loistopersoona!! Seurallinen ja touhukas ja pitää laumastaan äärettömän hyvää huolta. Eikä merkkiäkään kiukkuisesta luonteesta, jota kuulemma joillakin kukoilla voi olla. Herra Miehen lempeä Brilla alias Torres..Valkoinen kana on Ossin: Kiakulan Nipa. Ruskea kana on Eeron: Kiakulan Messi. Harmaa kana on Suvin: Kiakulan Niiskuneiti. Ja minun musta kananen on Kiakulan Hyypiä. On ne vaan ihania ja mikä parasta: onnellisia!! Kyllä kelpaa kotokuuselassa elellä. Kettutyttömäinen inhoni tehokanaloita kohtaan on entisestään voimistunut... Luojan kiitos - häkkikanalat ovat kiellettyjä vuodesta 2012 alkaen Suomessa, mutta eipä ne "virike" - eikä lattiakanaloiden olot ole kovinkaan eläinystävällisiä. Virikekanaloissa kanatiheys on 13 kanaa neliömetrillä, kun taas lattiakanaloissa määrä on 7 kanaa ja luomukanaloissa 5 kanaa neliömetrillä. Lisätietoa eri kanaloista voipi lukea täältä.

Ja ei muuta kuin munia ootellessa!

3 kommenttia:

  1. Villa Kiakula! Tämä on kyllä ihan huippujuttu. Oon kertonut kaikille ylpeänä, että mun siskollapa on nykyisin oma kanala :)

    Tehokanalat on kyllä vastenmielisintä, mitä löytyy. Me ollaan tehty periaatepäätös, että muuta kuin luomumunia ei osteta. Samoin kanaa ei nykyään tule ostettua enää juuri koskaan. Kuulin just, että Kampin K-kauppaan on tullut myyntiin kokonaisia luomukanoja. Tervetullut uutuus tehokkaiden lajitoveriensa rinnalle.

    M

    VastaaPoista
  2. Kiakulasta terveisiä :) Just käytiin lisäämässä pesien pohjille paksut turvepehkut ja vuorattiin ikkuna mummon vanhalla räsymatolla. Ettei lämmöt karkaa harakoille... Tsemppiä teiäkin pesäpuuhiin!!

    VastaaPoista
  3. Ai niin piti vielä sanoa, että loistopäätös: luomumunat ja -kanat. Jos Kiakulan munista tulee ylituotantoa, ties vaikka pääsette jaolle :)

    VastaaPoista