Voi autuus ja ihanuus - ajattelin, kun viikonlopun päätteeksi painelin saunaan, ypöyksin. Pienokaiset unillaan, Herra Mies toljottamassa jääkiekkoa. Aah - ihan yksin omissa ajatuksissa, ilman keskeytystä, vaatimuksia. Kiuaskivien naksahtelu oli musiikkia korvilleni.
Saunan ikkunasta katselin upouutta kukkapenkkiäni, johon istutin runsain mitoin naapurustosta saamiani ylijäämätaimia. Aatoksiani ei ahdistanut enää tuleva tentti, puutarhaterapia oli tehnyt tehtävänsä.
Kaikista eniten näinä aikoina kaipaan omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Kitinän ja kiukunsietokyvyllä on rajansa. Välillä ei vaan jaksa kuunnella narinaa ja kitinää, alituista kiukuttelua, riitelyä. Vuoron perään ja yhtäaikaa. Mikään ei riitä. Tuplauhma on vähintäänkin kaksinkertainen hermojenraastelukoitos. Kunpa saisin lähteä viikonlopuksi hiljaisuuden retriittiin.
Mutta onneksi saunassakin mieli puhdistui (ainakin vähäksi aikaa) ja ehkäpä muutaman millin paksuinen multakuorrukekin irtosi.
Ei ihme, että sauna on suomalaisille pyhä paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti