Viikonloppu hujahti. Paljon tuli tehtyä ja touhuttua, ei paljon laiskanlinnojamme kuluteltu.
Lauantaina ahersimme kohtuullisella kokoonpanolla tarhojen ja laidunten kimpussa tallitalkoissa. Paksuista suojakertoimista huolimatta nahka miltei paloi - ainakin punastui. Lähes kaksikymmentä vuotta vanhat tolpat suoristuivat uuteen uskoon, mitäs hyviä tolppia vielä vaihtamaan?? Leppoisissa merkeissä kahvittelimme, ihastelimme työmme tulosta ja nautimme lintujen iloisesta liverryksestä. Renkipojat hauskuuttivat talkoolaisia uhmaamalla vievänsä heitä vankilaan. Kaikista onnellisimpia taisivat kuitenkin olla karvakuonot, jotka pääsivät maistelemaan vihreämpää ruohoa aidan toiseltakin puolen.
Äitienpäivän aamuna olo oli enemmän kuin otettu, kun Herra Mies hujahti alakertaan jo kello kuusi. Olipas herättänyt Veljeksetkin Äidille korttia piirtämään ja lahjoja paketoimaan. Puoli seitsemältä sekalainen mieskuoro veisasi onnittelulaulunsa ja kömpi tarjottimineen kainalooni. Neiti Nokkonen tuhahteli innoissaan, mikä ihana herätys! Eero antoi vuohipukin ja suden, Ossi puolestaan kaksi komeata veturia sekä niihin muutamat vaunut. Omista leluistaan raaskivat, mokomat!
Päivänsankarina esitin kotoväelle toivomuksen, josko Äiti saisi tehdä juuri sitä mitä itse haluaa. Puutarhatöitä nimittäin! Auliisti Pojat antoivat luvan ja niin renkiensä avustuksella Puutarhuri toteutti herneille hienon pussilakanapenkin. Muutoin päivä kului sutjakkaasti taimia ruukutellessa, istutellessa sekä Herra Miehen mielenkiintoisia toteutuksia ihmetellessä.
Iltasella kävimme onnittelemassa Mummia. Mummi hauskuutti meitä lukemalla ala-asteen aineitani - tarinoita kesälomista, vanhemmistani sekä hevosista. Kätköistään oli löytänyt lapsuuteni aarteet; kaikenmaailman salaiset kansiot päiväkirjoineen sekä ystäväkirjoineen, piirustuksista puhumattakaan. Onpa onni, että ne olivat tallella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti