Monet rakkaimmat muistot Kesäniemestä liittyvät luonnon ihmeisiin. Harrastimme lintujen bongailua miltei koko suvun voimin ja vaihdoimme tietoja, missä harmaahaikara, kalasääksi tai nuolihaukka milloinkin pesivät. Elämyksellisiä olivat aikaiset aamuretket, jolloin hiippailimme rantakiville virvelit ojossa ja kiikarit kaulassa auringon noustessa Lokkikallion takaa. Oli hieno tunne, kun oppi tunnistamaan käpytikan, kalatiiran, uunilinnun ja västäräkin pelkän lauluäänen perusteella. Kun erään kerran aamutuimaan heräsin kaulushaikaran bassomaiseen törähdykseen, niin voiko sen suurempaa ihmettä ollakaan; se oli kesän kohokohta! Kuten myös lepakoiden viuhahtelu elokuun iltahämärissä taikka hirvien vierailu kaislikossa. Harmaahaikaroiden kesän ensikohtaaminen pysähdytti aina niiden niin uljaalla olemuksellaan.
Tänä juhannuksena löysin yläkerran lääkekaapista kaksi munakennollista erilaisia linnunmunia, joista aikoinamme olimme puhaltaneet täytteet pois. Löysin myös lasipurkin, jonne olimme joskus keränneet kimalaisia, koppakuoriaisia jos jonkinsortin turilaisia. Hiukan pölyttyneet olivat vuosien takaiset aarteet. Perhoskokoelmaa en löytänyt, missäköhän se lie.
Ehkäpä Hullun Puutarhurin ensiviehätys kasveihin sai alkunsa kasvien keräilystä ja niiden tunnistamisesta. Lopuksi hiemoimmat kukat kuivattiin antiikin aikaisella kasviprässillä, joka oli varmasti vuodelta Kivi.
Kesäniemi tarjoaa itsessään niin monia ihmeitä sekä lapsille että aikuisille. Ei siinä paljon Lampoliinaa ole ehditty kaivata :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti