Näistä pikkuveijareista on tullut jo isoja köriläitä. Viime viikolla tuli ilmoittautuminen eskariin ja voih ja nyyh: "Kuka voisi kellon seisauttaa ja ajan pysäyttää..." Haikea mieli, kun pikkulapsivaihe päättyy ja elämä koulumaailmassa alkaa. Onneksi vasta syksyllä - mutta kuitenkin: liian pian.
Kun Pojat syntyivät, ajattelin, että voin kutsua heitä vauvoiksi puolivuotiaaksi asti. Sitten kun Pojat olivat puolivuotiaita ajatelin, että ovat vauvoja kouluikään asti. Nyt kun koulumaailma häämöttaa, pojat tuntuvat yhä Äidin Pikkuvaaveilta. Mutta kaipa ne omat lapset ovat jokaiselle vanhemmalle vauvoja koko elämänsä ajan.
Muutama viikko takaperin juhlittiin 6-vuotiaita sankareita. Käsittämätöntä miten nopeaan aika menee. Vastahan ne Velipojat olivat pikkuilveksiä ja nyt jo niin isoja, että justiinsa syliin sopii.
Voivoi. Osaisinpa imaista kaikki hetket mieleni lokeroihin. Onneksi on tämä blogi, jonne voi tallettaa kultaisimpia muistojaan.
Kun Pojat syntyivät, ajattelin, että voin kutsua heitä vauvoiksi puolivuotiaaksi asti. Sitten kun Pojat olivat puolivuotiaita ajatelin, että ovat vauvoja kouluikään asti. Nyt kun koulumaailma häämöttaa, pojat tuntuvat yhä Äidin Pikkuvaaveilta. Mutta kaipa ne omat lapset ovat jokaiselle vanhemmalle vauvoja koko elämänsä ajan.
Muutama viikko takaperin juhlittiin 6-vuotiaita sankareita. Käsittämätöntä miten nopeaan aika menee. Vastahan ne Velipojat olivat pikkuilveksiä ja nyt jo niin isoja, että justiinsa syliin sopii.
Voivoi. Osaisinpa imaista kaikki hetket mieleni lokeroihin. Onneksi on tämä blogi, jonne voi tallettaa kultaisimpia muistojaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti