Pieniä ikävyyksiä ovat flunssat ja vatsapöpöt, Ossi-poloisen viides silmätulehdus syksylle ja nyt jyllää kovan kuumeen kera inhottava vatsatauti korvatulehdukseen menevästä antibiootista huolimatta.
Lievää raivomieltä ovat aiheuttaneet myös mokomat kissat, jotka välitömästi tilaisuuden koittaessa lorottavat autuaasti sänkyihin. Luulin, että leikkaus olisi saanut tämän inhottavan tavan loppumaan, mutta viikko leikkauksesta ja jo kahdesti on saatu tällä viikolla pyykätä patjoja myöten. Ei tässä muutakaan tekemistä olisi, eihän? Joten, kissojen rattoisa elämä sisäkissoina loppuu alta aikayksikön jos tämä meno jatkuu ja saavat tosissaan siirtyä autotalliin asustamaan. En edelleenkään ole muuttunut kissaihmiseksi, valitan.
Lähestyvä joulu luo väistämättä pieniä paineita. Yllätys yllätys: ystävien osoitteet ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. No - pitkällisten etsintöjen jälkeen koneelta löytyi yksi tiedosto vuodelta kivi ja koska rakkaat ystävämme ovat niin eläväistä sakkia, niin vain harva asui enää kymmenen vuoden takaisessa kodissaan. Joten nyt alkakoon perinteeksi muodostunut osoitteiden metsästysrumba. Myös Korvatunturin kaverin tilaus on vielä vahvistamatta ja pipareita lukuunottamatta kaikki jouluvalmistelut hankintoineen tekemättä. Relaa Heena Relaa, kaiken ei tarvitse olla tiptop, yritän hokea itselleni. Tärkeintä on lähestyvän juhlan odotus ja kodin tunnelma. Joten lupaan yrittää hiukan höllätä.
Mutta on tässä yksi mielensäiloittajakin käynyt tartuttamassa fiilistään: " Äitiiiiii - kuutele: ma osaan sanoo äRRRRRRRRän!!" Ja niinpä tuo pieni neitonen päräyttelee menemään onnensa kukkuloilla ja haRRjoittelee äRRänkieRRRänympäRRRioRRRenässänpistäntaskuun!
Kyllä se taas tästä, ilon pilkahduksia havaittavissa! Päivä kääntyköön paremmaksi!
Lähden katsomaan onko Villa Kiakulassa OnnenMunasia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti