Kuten Joulun perinteisiimme kuuluu, tänäkin vuonna kävimme aattopäivän joulukirkossa. Kuten aina - siellä sattuu yleensä jotakin hupaisaa. Ensimmäisellä kerralla Ossi puri Eeroa sormesta, kun napsivat saarnan aikana tutteja toistensa suustaan. Silloin kajahti ulvova huuto niin lujaa kuin vain yksivuotiaan kurkusta voi lähteä. Toisena vuonna Eero ei suostunut antamaan kolehtia, vaan pisti tarkan markan miehinä kolikkonsa omaan taskuun.
Tänä vuonna virsien veisuun jälkeen Pappi sanoi" No niin - nyt on sitten lasten vuoro tulla tänne eteen!" ja kuten aiempina vuosina, oletin, että kyseessä on jokin tuttu lastenlaulu, johon saa kaikki kirkon lapset osallistua ja lähetin lapsoseni rohkeasti menemään eteen. Eero empiväinen ei suostunut lähtemään, vaan jäi mieluummin Äidin syliin irrottelemaan heiluvaa etuhammastaan.
Mitä kummaa? Muut lavalle menevät lapsoset olivat 10-11-vuotiaita punaisiin puettuja kuorolaisia. Ossi 6-v ja Suvi 4-v menivät muina miehinä tämän lastenkuoron eturiviin ryhdikkäänä seisomaan, niinkuin kuorossa kuuluu.
- O-Ou. Toivottavasti laulavat tuttuja lauluja, mutta kattia kansa: "Ja nyt sitten tämä lastenkuoro esittää 11-vuotiaan Ville-pojan itsesanoittamia ja säveltämiä lauluja!" Kertoili pappi.
Voi poloisia, ajattelin. Joutua nyt mukaan kuoroon, vieläpä eturiviin ja esittämään ventovieraita lauluja koko kansalle.
Kun ensimmäinen kappale oli kunnialla ohi, Suvi etunenässä pyrki kuorosta pois. Mutta ehei: Edessä istuva täti ohjasi topakasti sisarukset takaisin laulamaan, sillä eihän esitys vielä ollut ohi.
Eeroa nauratti. Äitiä nauratti. Suvi lauleli omiaan sujuvasti kuoron mukana. Ossia ei naurattanut, mutta kuten asiaan kuului Ossi liikutteli huuliaan ja seisoi hyvässä ryhdissä.
Hienosti meni extempore-esitys! Taisi kyllä kuorolaiset vähän ihmetellä ketä olivat nämä kaksi ventovierasta esiintyjää. Tästä kunniakkaasta suorituksesta Ossi ja Suvi saivat hiukan ylimääräistä kolehtia, sillä kellä aikuisella olisi pokkaa tehdä sama?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti