Joulupäivän kunniaksi kävin Rockyn ja Ladyn haudoilla. Lunta tuiskutti urakalla ja koko maisema oli puhdas ja talvinen. Juuri niinkuin Joulupäivän sää voi parhaimmillaan olla. Matkalla tuli kumisaappailla varpaille kylmä, joten pinkaisin juoksuun ja vetäisin hangessa koko pertsin ympäri. Juokseminen tuntui oudon hyvältä, sillä minähän en liiemmin ole koskaan nauttinut juoksemisesta. Ajattelin, että aiemmin näitä maisemia mentiin hepan selässä, miksei voisi itsekseenkin nauttia maisemista. Kerran oli kyllä pakko pysähtyä ja kaivaa kamera esiin: 10-vuotta sitten istutetut kuusentaimet olivat kasvaneet jo hienoksi satumetsäksi.
Yhtäkkiä, kun pääsin haudoille, alkoi jo hämärtää. Tuli iso ikävä rakkaita karvakuonoja.
Hiljakseen hiippailin metsän läpi kotio ja silloin tuli Joulun kaunein sininen hetki. Ja niinkuin Cheekki laulaa "Kaikki kuolee, mut kaikki ei muista elää." Yritetään muistaa, jooko?
Juu, yritetään:) tv. Mustis
VastaaPoista