Alan olla melko kypsä. En saa mitään tolkkua Pikkumiesten puuhiin.
Viimeisten päivien aikana olen löytänyt pihamaalta litimärät lenkkarit, vielä märemmän perintötakin, kasapäin sisäleluja (joita ei saa viedä ulos) ja erinäisen määrän lippalakkeja, parittomia sukkia sekä paksuja paitoja. Isompi Veli on kadottanut tänään kertaalleen Nappulansa, unohtanut merimieshattunsa tallinpihalle turvekasaan ja kieltäytynyt pukemasta päällensä mitään. Pienempi veli näytti tahtojen taistoaan kerhoon jäädessään. Ei meinannut suostua laittamaan kenkiä kenkähyllylle, eikä ripustamaan reppuaan ja takkiaan naulakkoon. Huithapelit jättävät omaisuuttansa minne sattuu, painelevat toisesta ovesta sisään ja toisesta ulos.
Iltapäivän iloksi keksivät kiipeillä sateen pehmittämässä multakasassa tuoden eteiseen vaatteiden ja kenkien jatkona pari litraa multaa. Sekasotkua lisätäkseen jättivät likavaatteensa ja mutasaappaansa hujan hajan eteiseen, eivätkä vähää välittäneet käsiänsä pestä.
Lattia on lastattu pikkulegoilla, Neiti Nokkosen ilmakylpyjen aiheuttamilla tuotoksilla ja vipeltävillä villakoirilla - ruuanmurusista sekä edellispäivän rikkoutuneen hammasmukin lasinsirpalejäämistä puhumattakaan. Vauhtia on ja vaarallisia tilanteita - äänetöntä hetkeä ei oo missään vaiheessa.
Hankalinta kaksosten kasvatuksessa on se, että viesti ei mene laisinkaan perille, jos puhuttelee molempia yhtäaikaa. Mutta kuinkas opastat kaksosia yksi kerrallaan? Yleensä villit susilapset sinkoilevat eri suuntiin karkuun, minkä kintuistaan pääsevät, kun tietävät saarnahetken alkavan. Kun toisen saa kiinni - ottaa syliin - yrittää pyydystää vältteleviä tultaiskeviä silmiä, niin jo vain toinen on riekkumassa ja ilveilemässä olan takana ja viemässä kaiken huomion. Ja jos ei ole, niin Neiti Nokkonen kiljuu mustasukkaisuudessaan, sulkkuun sulkkuun! Yritäpä siinä sitten antaa rakentavaa palautetta...
Hohhoijaa - taidanpa vaihteeksi kokeilla, josko käytöskukkanen toisi helpotusta tapakasvatukseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti