Meidän tuuria, että heti kun päästiin mökille tuli kunnon myräkkä. Matkalla paistoi vielä aurinko, mutta tummat pilvet tulivat järven takaa ja tuuli yltyi hurjaksi
Sadetta tuli kuin saavista kaatamalla ja salamat leiskuivat. En ole koskaan pitänyt ukkosmyrskyistä (voiko niistä joku oikeasti pitää?) ja etenkin kun viime vuosina myrskyt ovat voimistuneet ja mukaan on tullut trombeja ja syöksyvirtauksia ja raekuuroja, jotka moukaroivat autoja. Kunnioitukseni (=pelkoni) myrskyjä kohtaan on voimistunut, enkä
todellakaan haluaisi olla järvenselällä soutelemassa tuollaisina hetkinä. Saatikka juoksulenkillä metsäpoluilla, kuten parille kaverilleni sattui alkukesästä. Kunnioitusta ei ainakaan vähentänyt heinäkuinen myrsky, jonka seurauksena salama leiskautti 500 metrin päästä kotoa kaksi kuusta rungosta halki ja sytytti pusikot palamaan.
Pojat katsoivat salamoita ja laskivat ukkosen etäisyyttä. Niin minäkin tein pienempänä, tosin kumisaappaat jalassa. Nippula ja Nappula katselivat mieluummin kameraan.
Myräkkä tuli ja meni. Onneksi meni. Sateen jälkeen on aina niin raikasta. Se onkin parasta myrskyissä. Kesän tuoksut, lämpö ja auringon ilmestyminen ovat upeita hetkiä. Valokuvistakin tulee hienoja!
Ossi ja Onni matkalla katiskoja katsomaan.
Hetken päästä olikin jo ihan tyyntä. Vaahtopäät olivat tipotiessään!
Mikä vihreys ja vehreys!
Nyt voikin taas huoletta juoksennella!
Eloisia elokuun päiviä! Mukava huomata kommenteista, että jokunen tätä blogiani vielä lukee!!
Meidän tuuria, että heti kun päästiin mökille tuli kunnon myräkkä. Matkalla paistoi vielä aurinko, mutta tummat pilvet tulivat järven takaa ja tuuli yltyi hurjaksi
Sadetta tuli kuin saavista kaatamalla ja salamat leiskuivat. En ole koskaan pitänyt ukkosmyrskyistä (voiko niistä joku oikeasti pitää?) ja etenkin kun viime vuosina myrskyt ovat voimistuneet ja mukaan on tullut trombeja ja syöksyvirtauksia ja raekuuroja, jotka moukaroivat autoja. Kunnioitukseni (=pelkoni) myrskyjä kohtaan on voimistunut, enkä todellakaan haluaisi olla järvenselällä soutelemassa tuollaisina hetkinä. Saatikka juoksulenkillä metsäpoluilla, kuten parille kaverilleni sattui alkukesästä. Kunnioitusta ei ainakaan vähentänyt heinäkuinen myrsky, jonka seurauksena salama leiskautti 500 metrin päästä kotoa kaksi kuusta rungosta halki ja sytytti pusikot palamaan.
Pojat katsoivat salamoita ja laskivat ukkosen etäisyyttä. Niin minäkin tein pienempänä, tosin kumisaappaat jalassa. Nippula ja Nappula katselivat mieluummin kameraan.
Myräkkä tuli ja meni. Onneksi meni. Sateen jälkeen on aina niin raikasta. Se onkin parasta myrskyissä. Kesän tuoksut, lämpö ja auringon ilmestyminen ovat upeita hetkiä. Valokuvistakin tulee hienoja!
Ossi ja Onni matkalla katiskoja katsomaan.
Hetken päästä olikin jo ihan tyyntä. Vaahtopäät olivat tipotiessään!
Mikä vihreys ja vehreys!
Nyt voikin taas huoletta juoksennella!
Eloisia elokuun päiviä! Mukava huomata kommenteista, että jokunen tätä blogiani vielä lukee!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti