Viime aikoina olen harjoitellut oikein ison suurperheen äitinä olemista, sillä katraamme sai mukavasti lisävahvistusta serkkutytön ja pikkuserkkujen osalta. Lapsilla oli hurjan hauskaa keskenään ja se jos mikä helpotti omaa rooliani. Ei tarvinnut riitoja ratkoa, eikä keksiä leikkejä, ainoastaan välillä hieman jarrutella liian hurjaksi yltyvää menoa.
Tuli ihan oma lapsuus mieleen! Miten jännittävää ja hauskaa olikaan, kun itse pääsi yökylään tai joku kaveri tuli meille! Serkkuni hevosjulisteilla tapetoidussa huoneessa riitti katseltavaa, pahvilaatikoista kyhätyt tallirakennukset kaikkine yksityiskohtineen olivat kertakaikkisen hienoja ja kaiken huippuna neljänteen polveen asti selvitetyt sukutaulut, joita oli tuhansittain. Tukka hulmuten pyöräilimme kilometrikaupalla pitkin Korppiteitä, välillä joka toiselle jalalle keventäen, vauhtia lisäillen maiskutuksin ja raipan napsautuksin, määränpäänä talli, mikäs muukaan. Siinä tarttui heppahöperyys kovapäisempäänkin kaveriin!
Yökyläilijänä oli jännittävää asettua hetkeksi toiseen perheeseen ja leikkiä toisten kadehdittavan hienoilla ja mitä erilaisemmilla lelukokelmilla. Kumma juttu, mutta ruokakin maistui aina hirmuhyvältä - kammottavaa hirvenkieltä lukuunottamatta!
En kyllä vielä saanut lopullista vahvistusta siitä, menisikö neljä tai viisi lasta siinä samassa kuin kolme. Herra Miehen mielestä viikonloppu oli "ihan kiva". Tarkempaa analyysia hän ei antanut :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti