Kauniista rakennuksesta ja pihapiiristä huolimatta Turvakoti oli hyvin karu ja kolkko paikka. Syy tähän selvisi nopeasti Herra Hoitajan puheista, sillä kaikki irrallaan oleva tavara lähtee asiakkaiden mukana uuteen kotiin. Niin sijauspatjat, taulut - jopa olohuoneen televisio ovat kadonneet jonkun Mannen matkaan. Joten huoneet olivat hyvin pelkistettyjä - ei lainkaan kodinomaisia vaan tyhjyyden tunne muistutti ennemmin vankilaa kuin kotia.
Tunnelma sen sijaan oli rauhallinen. Leppoisa Herra Hoitaja uhkui turvallisuutta olemuksellaan - mielenterveystyön ammattilainen totisesti. Turvakodissa työskentely on arvatenkin rankkaa, hyvin rankkaa, sillä perheiden tilanteet ovat käsittämättömiä ja varsinkin pelokkaiden lasten hätä on kertakaikkinsen kamalaa.
Asiakaskunnasta valtaosa on tullut hakemaan turvaa henkisen väkivallan vuoksi. Hakattuja vaimoja ja lapsia on ikävä kyllä heitäkin. Oma lukunsa on romanit, joiden kulttuuri esimerkiksi ajaa äidit lapsineen kuukaudeksi synnytyksen jälkeen pois kotoa likaisuutensa vuoksi. Etniset ryhmät, kuten vietnamilaisnaiset, tulevat turvakotiin pakoon suomalaismiehiään, jotka ovat teljenneet heidät täysipäiväisiksi orjikseen neljän seinän sisälle. Huh.
Vaikea on käsittää maailmanmenoa.
Hyvin äkkiä tuli omaa kotia kova ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti