Muutaman kerran vuodessa minuun osuu valtaisa ostosvimma, jota on vaikea pitää kurissa. Tarkan markan tyttönä en ole törsäilijätyyppiä, mutta joskus haluaisin päästää ostoshimoni valloilleen.
Nyt haluaisin uudistaa koko vaateosastoni. Osin siksi, että suurin osa vaatteistani ei istu enää päälleni. Kotiäitiyteen liittyvä napostelukulttuuri, kun on jäänyt pahemman kerran päälle ja sen tulokset näkyvät kadonneena vyötärönä. Toisaalta kuvittelen itseni moniammatilliseen, tärkeiden yritysjohtajien sekä työsuojeluhenkilöiden siivittämään palaveriin ja jotenkin siihen kuvaan ei sovi virttynyt neule rähjäisine farkkuineen.
Vaatteiden, asusteiden, kenkien, kosmetiikan ja muun tilpehöörin himoitsemisen ohella satuin piipahtamaan muutaman vuoden tauon jälkeen huonekaluliikkeessä. Nyt odotan kieli pitkänä alennusmyyntejä! Näin ihania sisustustauluja, kauniita romanttisia huonekaluja, aivan unelmaupean lampun - ja niin sieluni silmin kuvittelin kotimme sisustettuna harmonisena ja yhteensopivana kokonaisuutena nykyisen sekametelisopan sijaan. Huonekalumme kun ovat miltei kaikki yksitellen haalittuja tai saatuja, jokainen eri sävyisiä, osa Herra Miehen entisöimiä. Mutta joo - lopputulos ei kuitenkaan silmiäni hivele - vaikka tunnearvoa piisaa.
Mainittakoon myös, että vaaleanvihreät keittiönkaapit ovat alkaneet ahdistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti