Yritys onnistui! Ja ratkaisu oli viisas.
Aaton tunnelmaan pääsimme heti aamutuimaan yhteisellä joulusaunalla. Eukalyptys-höyryisissä löylyissä istuskelimme tuikkukynttilöiden hämyisässä valossa. Vaikka tuntui pahalta, niin tuntui myös erityisen hyvältä se, ettei kiire kantapäissä tarvinnut säntäillä pikapikaa aattoaamun ratsastukselle ja suin päin sukkelaan hoidella tallihommat ja suihkun kautta kääntyessä laittautua täydellä tohinalla kuntoon ja hoputtaa porukkaa sulloutumaan äkkiä äkkiä autoon. Ehei - aamumme oli rattoisa ja rauhallinen - suorastaan nautinnollinen, kun ei tarvinnut hössöttää.
Aikataulujen kanssa tuli kiire vasta joulupöydässä,kun yhtäkkiä Äidin notkuvan joulupöydän antimia maistellessa iski paniikki. IIK - pukki saapuu hetkellä millä hyvänsä! Niin riensi ahkera tonttuarmeija apuun: kuskasi ruuat sujuvasti jääkaappiin, astiat koneeseen, lapsille tonttupuvut, pukille lahjat valmiiksi ja kuin ihmeen kaupalla ennätimme! Kuin tilauksesta ajoi pakettiauto pihaan ja Herra Pukki kopisteli sisään. Vaikuttavinta lahjoja jaettaessa oli poikaviikareiden syvääkin syvemmät kansakoulumaiset kumarrukset. Esittivätpä Pojat myös muutamia akrobaattitemppuja, kun eivät vielä tohtineet laulaa. Herra Pukki oli suorastaan hämmentynyt vaakatempusta sekä breakdance - pyörinnöistä. Neiti Nokkonen puolestaan istui tiukasti sylissä vakava ilme naamallaan ja jos läheni Pukkia liiaksi, alkoi varmuuden vuoksi huutaa.
Koirapojat. Koirapojat. Pojat on poikia joo ja toistavat perinteensä aina ja varmasti. Ei taida olla Joulua jolloin Mauri ei olisi roikkunut pukin rukkasessa, enkä muista sellaistakaan jolloin Mauri Murahdus ja Onni Konnala olisivat köllineet sulassa sovussa siankorviaan ja kanankoipiaan rouskutellen. Ehei - perinteiseen tapaan pojat ottivat kunnon painimatsin, jolloin itse kukin hetken joutui miettimään, uskaltaako työntää kätensä irvileukojen hampaiden väliin. En uskaltanut, vaan tiukka niska-häntä-ote tuntui turvallisemmalta. Alla Pukki, Ossi ja Mauri hullunkiilto silmissään.
Miltei kaikki lahjat olivat mieluisia, etenkin Hullulle Puutarhurille suunnatut teokset. Vain yksi lahja tuotti suurta eettistä tuskaa suurelle Eläinten Oikeuksien puolestapuhujalle: Kettutytölle, joka luopui lihansyönnistään yli 15-vuotta sitten, kun ei halunnut syödä ystäviään. Yhden Äidin sinikettunahan raivon vallassaan hävittäneenä oli Äiti keksinyt oivan jekkukepposen: Kettutytölle ketunnahkaa! Kepposet kepposina - Joo... Nyt kyseinen Kettu toimittaa ketun virkaa lasten Kettu ja Susi - leikeissä. Itse yritän totuttautua kammotukseen ja ajatella, että kyseinen kettu näyttää ihan tavalliselta metsäketulta, eikä nahkakaan ole erityisen hieno. Siis ihan taviskettu, joka on (hartaan toiveeni mukaan) välttänyt tarhaketun elämän ja saanut elää elämänsä onnellisena metsän siimeksessä. Tällaiseksi Onnelliseksi Ketuksi hänet kuvittelen, niin kammotuksen olemassaolo ei tunnu ihan niin pahalta :-) Kuvassa Pala Parasta Metsolaa.
Niin Jouluilta taittui hiljalleen Jouluyöksi. Joten viimeisenä Joulutunnelmana ilahdutan blogini rakkaita lukijoita tämän vuoden taiteellisilla tuotoksillamme.
Hyvää Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti