Olipa kerran auto.
Ja meillähän niitä on ollut. Kamalin ja häpeällisin rumilus oli auto, jota Herra Mies rakasti yli kaiken - ja minä inhosin. Se katala jätti meidät kerran Kytäjän mutkaisille kiertoteille, mokomakin mersu.
Vaihteeksi myös Herra Miehen Mondeo on alkanut esittää samankaltaisia sammumisia.
Minun autoni on Sitikka. Punainen automaatti, näppärä ja näpsäkkä jokanaisen tyylilyyli. Sitikasta pidän kyllä. Uskollinen ystäväni toimii ja hyrrää niin kuin auton pitääkin. Radio ja penkinlämmitin pelittää, joten ei moitteen sijaa kaarassani!
Kaksi viikkoa sitten koin ensimmäisen vastoinkäymisen Sitikkani kanssa. Automaattiavaimet tekivät täydellisen katoamistempun, joten nyt olen yksien avaimien varassa. Pelottava ajatus hajamieliselle Helenalle.
Tänäaamuna tapahtui toinen. Yöllinen räntäsade oli pakkaseksi muututtuaan jäädyttänyt lukot ja ovet. Ja nyt kun oli jäljellä enää perinteiset avaimet - ne joilla avainlukosta pitää vääntää - niin kuinka ollakaan lukkopesä oli jäässä. Ei vääntynyt ovi auki vaikka kuinka väänsin. Aikani väännettyäni huomasin, että ne ainoatkin avaimet olivat vähän vääntyneet. Jiihaa!
Mitä voi nainen tehdä auto-ongelmissaan? Soittaa tietysti miehelleen ja vierittää syyn sopivasti toisen niskoille. Nii-iin - katsokaas, parisen kuukautta olen hiostanut Herra Miestä siivoamaan rojujaan autotallissa, jotta sinne saisi Sitikan mentävän aukon. Prjoketi on edennyt hissukseen, mutta kuten voi päätellä, liian hitaasti. Herra Mies neuvoi minua virittelemään kaapelia ja kuumailmapuhallinta. Kaapelit ja kuumailmapuhaltimet tuntuivat aivan liian monimutkaisilta naiselle, joka ei liiemmin ole kaapelien kanssa pelaillut.
Niinpä soitin sinne, mistä aina saa neuvoja. Kuten nytkin. Vastaus tuli kuin apteekinhyllyltä: "hae sisältä kuumaa vettä kastelukannuun ja lorota pikkaisen lukkoon." Viimeinen huomio oli myös oleellinen, jota itse en olisi kyllä älynnyt kiukuspäissäni. "Yhden oven lukon sulattaminen riittää, muut ovet saa sisäpuolelta auki!"
Haa - näin siis toimin ja pääsimme pian köröttelemään Sitikallamme kohti uusia haasteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti