Lapset halusivat askarrella Onnille vihkosen, johon piirsivät ja tulostivat Onnista kuvia. Kuvat toivat mieleen runsaasti hauskoja yhteisiä hetkiä. Milloin oltiin sieniretkellä, milloin juostiin hankikannolla, milloin oltiin juhannuskävelyllä lampaita katsomassa. Ja aina kun kalastettiin, niin Onni oli lähettyvillä! Ei sen parempaa Kala-Onnia olisi voinutkaan olla! Lapset keräsivät pihamme kauneimmat kukkaset ja niin lähdimme
jättämään hyvästit Vanhalle Herralle.
Viimeiset silitykset jo takkuuntunelle ja harmaantuneelle, mutta niin pehmoiselle turkille. Surusilmin hyvästelimme rakkaan Onnin. Suuri ikävä tulee iloista hännänheiluttajaa ja ahkeraa pallokoiraa :(
Niin on Onnin nyt hyvä olla Koirien taivaassa. Hautapaikka on ainakin maailman kaunein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti