Tapaus vaatekaappi

Kolmen lapsemme vaatteet oli aiemmin ängetty yhteen kaappiin, joten voitte uskoa, että vaatteiden etsiminen täyteen sullotusta kaapista on erityisen ärsyttävää. Yleensä puolet kaapin sisällöstä pursuu ulos ja se etsimäsi vaate on perimmäisenä ja ryppyisenä. Niinpä lähdin kiertämään paikalliset huonekalukaupat, kun en ollut raaskinut huutaa sitä yhtä ihanaa talonpoikaiskaappia huuto.netistä viime syksyltä (vieläkin harmittaa).

Kuten yleensä - Askosta löytyy: Suvin huoneseen romanttisin koristelistoin varusteltu kaunis valkoinen kaappi ja Ossin omaksi hiukan modernimpi, valkoinen tilava kaappi keskipeilillä varustettuna. Toinen toimitetaan osina, toinen valmiiksi kasattuna. Onpa hyvä, ajattelin: "Herra mies on varmaankin tyytyväinen, kun kasaamista on "vain" yhden kaapin verran."

Tyytyväisyydestä voinee kuitenkin olla kahta mieltä, kun lasti saapui ja avulias Askon mies kantoi suuren ja leveän laatikon Herra Miehen kanssa eteiseemme. Tuonne yläkertaan, osoittelin mutkikkaita rappusiamme. Askon mies katseli rappusia, katseli minua ja katseli kaappia. Ja sanoi kokemuksen syvällää rintaäänellä, enpä usko, että tämä tuosta mutkasta menee. No päästimme Askon miehen kotio ja purkasimme kaappiaarten paksusta pahvipakkauksestaan. Herra Mies purki kaapista kaiken mitä pystyi (ovet, tangon ja hyllyt), muut rungon osat listoineen päivineen oli liimattu kiinni. Auttaisiko jos rappusista purkaisi käsikaiteen? ehdotin innokkanna. Se purettiin ja sitten kokeiltiin. Yritimme kääntää painavaa kaappia jos johonkin suuntaan, mutta mutkan kohdalla tuli seinä vastaan, kaide vastaan ja katto vastaan. Ei mahdu niin ei mahdu.

Helpommalla pääsee, kun hinataan se yläkertaan parvekkeen kautta, Herra Mies tokaisi. Tuumasta toimeen: kaide irti, lankut ja tikapuut pystyyn, paksua köyttä ja kaappi kantoon ja pihalle. Tämä kuuluu ehdottomasti sarjaan "älä yritä tätä kotona".

Minä kiskoin naruista parvekkeella ja kersin narua tolpan ympärille. Herra Mies bodasi kaappia tikapuita pitkin. Ja juuri kylään saapuvat ystävämme katsoivat kummissaan, mitä ihmettä tuolla oikein tapahtuu... Kun kaappi oli viittä vaille parvekkeella, ampaisi Herra Mies täysiä rappusten kautta yläkertaan avukseni kiskomaan kaappia tasanteelle. Ja niinhän siinä sitten kävi: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty:

Siinä se nyt: valmiiksi kasattu kaappi paikoillaan ja ilman naarmun naarmua "vähällä vaivalla".  Ei mennyt Hera Mieheltä aikaa rungon pystyttämiseen, vaan enempi parvekekaiteen ja rappusten kaiteiden kiinnitämiseen. Varsinkin kun porakoneen akku oli rikki, niin käsin ruuvaillessa herra Mies saattoi myhäillä tyytyväisenä vaimonsa viisaillle ostoksille...

Kaapin tyytyväinen omistaja loikoilemassa vierellään uusi ystävä: 50 sentillä ostettu Pekka.